Enää ei ihmetytä… (II)

Käsikkäin kulkevat miehet. Asuinalueellamme samaten kuin sen ulkopuolella näkee samaa sukupuolta olevien (useimmiten miesten) kulkevan käsikkäin. Käsikkäin kulkeminen ei liity ikään. Käsikkäin voivat kulkea yhtä hyvin lapset, nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset. Käsikkäin kulkeminen ei myöskään ole minkäänlainen seksuaalinen ulostulo vaan osoitus ystävyydestä. 

Tervehtiminen. Brasiliasta jäi tervehtimistilanteista mieleen alituinen kätteleminen ja poskisuudelmat. Täällä olemme yrittäneet opetella olemaan tarjoamatta kättä, kun uusi henkilö esitellään tai tavataan uudestaan jo aiemmin esitelty henkilö. Erityisen vaikeaa kättelemättömyyttä on muistaa, kun olen liikkeellä Jyrin kanssa. Osa miehistä kättelee vain Jyriä ja esittää minulle intialaisen tervehdyksen (kädet yhteen rinnan korkeudella). Osa naisista kättelee vain minua ja esittää Jyrille intialaisen tervehdyksen. Tämän seurauksena kymmeniä kertoja tervehtimistilanteissa on tapahtunut omituinen risteävien eleiden sarja. Olen esittänyt intialaisen tervehdyksen miehelle, joka onkin tarjoutunut kättelemään minua. Jyri on esittänyt intialaisen tervehdyksen naiselle, joka on tarjoutunut kättelemään Jyriä jne. Lopputuloksena on aina hämmennys: luulemme olevamme kohteliaita ja vastapuoli arvelee, ettemme halua kätellä heitä.

Juhlapyhien vietto. Asuinalueellamme on edustettuna useita eri uskontokuntia. Hindulaiset ovat enemmistönä ja heidän uskonnolliset juhlansa ovat täälläkin hyvin näkyviä ja kuuluvia. Ensimmäisten kuukausien aikana minua hämmästytti, että hindulaiset kutsuivat meidät ja britit omiin uskonnollisiin juhliinsa. Kesäkuussa kävi ilmi, että muslimitkin kutsuvat meidät tiettyihin omiin juhliinsa. En siis ollut enää lainkaan yllättynyt kuullessani, että 25.12. alueellamme on eräänlainen joulujuhla, jossa on joulupukki, lahjojen jakamista ja joulumusiikkia.

Enää ei ihmetytä… (I)

Olemme asuneet Intiassa pian yksitoista kuukautta. Monet asiat ihmetyttävät edelleen, jotkin asiat ovat jo lakanneet ihmetyttämästä, Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvat mm. seuraavat:

Jääkaappi olohuoneessa. Kiinnitin alkuvuonna huomiota siihen, että kodinkoneliikkeissä esillä olleissa jääkaappimalleissa oli usein koristekuvioita. Jääkaapit/jääkaappi-pakastimet olivat myös hyvin harvoin väriltään valkoisia; valikoimissa oli sen sijaan tarjolla usein esimerkiksi violetin eri sävyjä. Kun pääsimme muuttamaan tilapäismajoituksesta omaan taloon asialle löytyi selitys: Oli hyvin vaikea saada muuttoasioita hoitaneita henkilöitä uskomaan, että halusimme jääkaapin keittiöön. Täällä kun on tapana pitää jääkaappi olohuoneessa (tai jopa makuuhuoneessa!). Samanlainen haaste oli saada TV asennetuksi olohuoneeseen – sen paikka on yleensä makuuhuoneessa tai muussa sellaisessa osassa asuntoa, jota ei vieraille tavallisesti esitellä.

Ensimmäinen vierailu. Olemme käyneet muutamilla intialaisilla naapureilla kylässä, joillain useammankin kerran. Ensimmäisillä vierailuilla minua hämmästytti tarjoilujen suuri määrä. Teen tai kahvin seuraksi kannettiin monenlaista pientä naposteltavaa, mm. pähkinöitä, pikkuleipiä, tuoreita tai kuivattuja hedelmiä jne. Seuraavalla vierailukerralla tarjoilu onkin sitten saattanut rajautua kupilliseen teetä tai kahvia ja lasilliseen vettä. Oletin eron johtuvan lähinnä siitä, että ensivierailu oli osunut jonkin paikallisen uskonnollisen juhlan ajankohtaan, jolloin oli tarjolla muutenkin enemmän erilaisia herkkuja. Kun brittinaapurimme oli hämmästellyt tarjoilujen eroja ääneen, hänelle oltiin kerrottu, että kyse oli tavasta. Ensimmäisen vierailun aikana katetaan pöytään mahdollisimman monenlaista tarjottavaa, seuraavilla kerroilla riittää vähempikin.

Vaihtoraha. Alueemme isoimman valikoiman kaupassa käyvät paikalliset pankki- ja luottokortit, kahdessa muussa kaupassa sekä lihakauppiaalle ja pyykkimiehelle käy vain käteinen. Käteisen hankkiminen on täällä haasteellista: pankkiautomaatista on käteinen usein loppu, eikä automaatteja ole kovinkaan tiuhassa. Lisäksi automaatista saa useimmiten isoja seteleitä, jotka aiheuttavat haasteen vaihtorahan osalta. 

Lihakauppiaalla ja pyykkimiehellä ei ole koskaan vaihtorahaa, he olettavat asiakkaan aina maksavan tasarahalla. Koska he eivät kerää maksuja asiakkailtaan tiettyinä ajankohtina tai samalla kertaa, heillä ei ole myöskään minkäänlaista käsikassaa mukanaan. Vaihtoraha on kuitenkin ongelma myös alueen pienemmässä kaupassa. Koska ostamme kaupasta säännöllisesti juomavettä, ostostemme hinta on meillä jo etukäteen tiedossa ja sopiva raha valmiina. Maksaminen samaisessa kaupassa oli osoittautunut brittinaapureillemme kuitenkin lähes mahdottomaksi: Kaupan myyjä, joka puhuu hyvin vähän englantia, oli sanonut, ettei vaihtorahaa ollut. Sen jälkeen myyjä oli alkanut selittää jotain hindiksi kaupan muille asiakkaille, jotka olivat alkaneet kaivaa rahojaan esille. Britit olivat olleet epätietoisia siitä, mitä oli tapahtumassa. Oli käynyt ilmi, että myyjä oli kysynyt mahdollisuutta saada vaihtorahaa toisilta asiakkailta.

Aamupuuro

Kaurapuuro. Olen tottunut syömään aamuisin kaurapuuroa, eikä tavasta ole tarvinnut täällä luopua. Lähin kauppa, josta kaurahiutaleita saa ostettua, sijaitsee 60 kilometrin päässä. Kaurahiutaleiden tarve pitää siis laskea kuukaudeksi tai kahdeksi etukäteen. (Olen ottanut tavakseni ostaa kaksi kilon säkillistä kaurahiutaleita kauppareissulla.) Supermarketeissa kaurahiutaleita löytyy useilta tuottajilta, erikokoisissa paketeissa. Tarjolla on niin isoja kuin pieniä hiutaleita, pikapuuroa ja pidempään keitettävää. Perushiutaleiden lisäksi on saatavilla myös hedelmillä höystettyjä versioita.

Poha. Asuessamme tilapäismajoituksessa alkuvuonna tarjolla ei aamuisin ollut kaurapuuroa vaan paikallista riisihiutalepuuroa nimeltään poha. Poha on maustettu mm. sipulilla, chilillä, sinapinsiemenillä ja kuminalla sekä muilla paikallisilla perusmausteilla ja siinä on mukana yleensä vihanneksia (esimerkiksi herneitä) sekä pähkinöitä. Pohaa on myynnissä valmiina sekoituksina niin kerta-annospusseissa kuin isommissakin paketeissa. Poha on sellaisenaan melko kuivaa syötävää. Tilapäismajoituksessamme höystimme sitä jugurtilla, joskus hotelliaamiaisilla mm. chutneyllä.

Masala Oats. Maustettu kaurapuuro tai kaura-vehnäpuuro. (En löytänyt ruokalajille tarkkaa suomennosta!) Päättelen Masala Oatsin olevan erittäin suosittua, sillä sitä löytyy asuinalueemme kaupasta useina eri versioina, eri tuottajilta ja erikokoisissa paketeissa (tavallisia kaurahiutaleita ei kaupassa ole lainkaan myynnissä). 

Masala Oats -valmisvalikoima on laaja: Puuroa on saatavissa perusversion lisäksi mm. kiinalais- ja italialaistyyppisenä, maustettuna korianterilla tai pippurilla, höystettynä vihanneksilla tai pelkästään tomaatilla sekä hedelmäisinä versioina, makuina mm. banaani-karamelli, mango tai sitruuna. Kuten kaurapuuroa, Masala Oatsia löytyy pikaversiona (valmistuu mikrossa kolmessa minuutissa) ja pidempää hauduttelua vaativana versiona. Masala Oatsia voi myös valmistaa itse, reseptejä löytyy nopeasti vilkaisten netistä melkoinen määrä. Masala Oats on erittäin mausteista; tulinen kaurapuuro kuvaa ruokakokemusta mielestäni parhaiten.

Babrala Indoor Games

Joulukuun ensimmäisellä viikolla, pari päivää krikettifinaalin jälkeen alkoi juhlavasti nimetty Babrala Indoor Games. Turnauksessa on mukana kolme lajia: carrom, shakki ja pöytätennis.

Turnauksen aikataulu oli porrastettu. Carrom ja shakki pelattiin aluksi. Kummankin lajin finaalit olivat sunnuntaina 16.12.2018. Pöytätenniksessä (kaksin- ja nelinpelit) ottelut alkavat tänään 18.12. ja finaalit pelataan 22.12.

Babralan turnauksessa carromissa oli miesten ja naisten sarjat ja molemmissa sarjoissa kaksin- ja nelinpelit sekä lisäksi sekanelinpeli. Carromin kaksinpelissä oli mukana 28 miespelaajaa ja kuusi naispelaajaa. Nelinpelissä oli miesten sarjassa yksitoista ja naisten sarjassa viisi paria. Sekanelinpeliin osallistui yhdeksän paria. Shakissa oli vain miesten sarja, jossa oli mukana 19 pelaajaa.

Jyri ilmoittautui sekä shakkiin että carromin kaksinpeliin. Jyri hävisi kolmannen kierroksen ottelunsa hallitsevaa mestaria vastaan ja jäi sijoille 5.-8. Hallitseva mestari piti pintansa ja voitti finaalissa. Shakissa Jyri eteni loppuotteluun, mutta vuoden 2016 mestari oli liian kova vastus. 

Triviana mainittakoon, että vuoden 2017 shakkivoittaja on muuttanut pois ja vaihtanut työpaikkaa ja finaaliottelun hävinnyt pelaaja puolestaan joutui/pääsi vastaamaan tämän vuoden turnausjärjestelyistä. Jyrin komennuksen täällä pitäisi päättyä syyskuussa. Mitä luultavimmin Jyri ei siis pääse/joudu ensi vuoden turnauksen organisoijaksi.

Organisoinnissa olisi ollut kyllä hieman kehitettävää sekä aikataulun suunnittelemisen että noudattamisen suhteen. Kaikki pelit alkoivat iltaisin klo 18. Ts. ne alkoivat ohjelman mukaan klo 18. Olimme aina paikalla viimeistään klo 17.55, mutta Jyrin vastustaja tai tuomari tai molemmat puuttuivat. Pisimmillään odottelua tuli liki puoli tuntia. Odottelu oli tuskastuttavaa, sillä Jyrin kaikki kolme carrom-peliä olivat samoina iltoina kuin shakki. Koska carrom-matsi sujuu nopeammin kuin shakki, se pelattiin ensin ja sen jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen odottelemaan shakkivastustajaa ja/tai tuomaria.

Krikettikatsomossa

Marraskuun lopulta joulukuun ensimmäiselle viikolle alueellamme oli meneillään krikettiturnaus (soft ball cricket). Tehtaan työntekijöistä löytyi tarpeeksi pelaajia kymmeneen joukkueeseen. Krikettiturnaus on kuulemma perinne, jonka katkeamista omistajanvaihdoksessa oltiin jonkin verran pelätty. Turnauksen lopettamisen sijaan tänä vuonna oli saatu teettää komea mainosbanderolli, kentän valaistusta oli parannettu ja paikalle oli saatu tehtyä myös telttakatos katsojille.

Kävimme katsomassa avajaisottelun sekä loppuottelun. Katsomossa oli tunnelma korkealla, joukkueiden kannustajat olivat hyvin äänekkäitä. Ensimmäiseen otteluun emme olleet osanneet varautua oikein pukeutumisen tai eväiden suhteen. Vaikka lämpömittarin mukaan lämpötila oli pelien loppuessa +13 astetta, katsomossa olivat korkean ilmankosteuden vuoksi tarpeen kevyttoppatakki, kaulahuivi ja hansikkaat. Meillä ei myöskään ollut käsitystä siitä, että olisi kannattanut ottaa eväät mukaan. Loppuottelussa meillä olikin sitten syötävää ja tarpeeksi vaatetta!

Krikettiottelut selostettiin hindiksi. Selostajia oli kaksi, toinen eläytyi voimakkaasti, toinen selosti hyvin vähäeleisesti. Vieressämme istuneet Jyrin työkaverit yrittivät kummassakin matsissa valistaa meitä kriketin säännöistä, pistelaskusta ja ennakkosuosikeista. Kun pystyimme kommentoimaan edes hieman pelitapahtumia, he näyttivät tyytyväisiltä.

Ruokailukulttuuria ja pöytätapoja

Olen ehtinyt yli kymmenen Intia-kuukauden aikana havannoida pöytätapoja niin vierastalossa, erilaisissa Jyrin työnantajan kekkereissä ja yksityiskodeissa. Listani ei tietenkään ole kaikenkattava, se sisältää vain muutamia keskeisiä havaintoja.

Annoskoot. Jos ruokalajit tarjoillaan lautaselle, lautanen täytetään äärimmilleen. Joskus tarjoilija saattaa kysyä, kuinka paljon jotain yksittäistä ruokalajia haluaa. Jos vastaus on esimerkiksi yksi kauhallinen, voi olla varma, että toinen kauhallinen annostellaan niin nopeasti ensimmäisen perään, ettei vastalausettaan ehdi sanoa ääneen. Tähän tapaan tottui jo heti alkuvuonna vierastalossa. Parhaita ovat siis buffet-tyyppiset ruokailut, joissa pääsee itse vaikuttamaan annoskokoon.

Ruokailuvälineet. Etenkin alussa herätti hämmennystä se, että esimerkiksi Jyrin työnantajan kekkereissä oli ruokailuvälineenä pelkästään lusikka. Paikallisten jo syödessä, Jyri, minä ja britit käytimme aikaan haarukoiden ja veitsien etsimiseen. Pikkuhiljaa opimme, että suurimman osan ruuasta paikalliset söivät leipään kietaistuna. Leivän apuna käytettiin tarvittaessa lusikkaa. Samalla selvisi sekin, miksi leipää oli aina tarjolla niin paljon.

Riisi. Intialainen tapa on kattaa pöytään useita eri ruokalajeja. Ruuan lisukkeena on linssejä ja yleensä aina siis myös leipää, mutta hyvin usein myös riisiä tai nuudeleita. Monia erityyppisiä ruokailutilanteita on yhdistänyt eräs asia: riisi on tuotu pöytään viimeisenä (kun lautanen on jo ihan täynnä kaikkea muuta!) tai tarjoilija tulee kysymään halukkuutta tilata riisiä siinä vaiheessa, kun ruuat on jo lähestulkoon syöty. Jos jo ruokatilauksen yhteydessä on tilannut riisiä, sitä tuodaan yhdelle henkilölle valtava annos. Riisiä kannattaakin yleensä tilata vain yksi annos. Siitä riittää helposti kolmelle-neljälle ruokailijalle, jopa useammallekin!

Vesipullo. Ensimmäisten viikkojen aikana herätti hämmennystä ruokailuvälineiden puuttumisen lisäksi myös tapa kattaa ruokapöytään vesipullo ilman juomalaseja. Paikalliset joivat tottuneesti yhteisestä pullosta ilman, että kenenkään suu kosketti pullon suuosaa. Me katselimme janoisena vierestä. Minulle ja brittirouvalle tilanne oli aavistuksen helpompi kuin Jyrille ja brittiherralle. Naisten pöydässä istuvat yleensä myös lapset, joille katettiin juomalasit. Minä ja brittirouva menimme huomaamatta lapsi-kategoriaan tässä suhteessa. Olemme kumpikin harjoitelleet juomista intialaiseen tapaan pullonsuusta.

Ruokailuäänet. Intialaiseen ruokaan ja ruokailutapoihin tottumisen kannalta oli varmasti hyvä asia, että jouduimme asumaan useita kuukausia tilapäismajoituksessa vierastalossa. Tarjolla ei ollut kuin intialaista ruokaa, ja meidän ja brittien kanssa ruokapöydässä oli usein paikallisia. Kaikki tottuivat toistensa tapoihin: Me totuimme siihen, että paikalliset söivät ruuan leivän avulla (=sormin), paikalliset eivät ihmetelleet, että käytimme tavallisia ruokailuvälineitä (ihmettely lakkasi heti, kun olimme tehneet muutamia yrityksiä syödä ruokaa paikallisten tavoin). 

Yhteisessä ruokapöydässä lakkasi pikkuhiljaa myös kiinnittämästä huomiota paikallisten äänekkääseen ruokailuun: röyhtäily ja maiskutus olivat osa ruokailun äänimaisemaa siinä missä kovaääninen keskustelukin. Keskusteluun osallistumista ei estänyt se, että suu sattui sillä hetkellä olemaan täynnä ruokaa.

"Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä"

Olen aiemmin kertonut kauppareissuistamme supermarketteihin. Muutaman kuukauden kokemuksella olemme jo oppineet, mitä tuotteita mistäkin kaupasta löytyy. Olen jopa taulukoinut yleisimmin käyttämiemme elintarvikkeiden ja toisaalta [täällä] harvinaisempien elintarvikkeiden (kuten oikeiden juustojen ja kahvin) myyntipaikat. Kauppareissumme ovat nopeutuneet, kun aikaa ei kulu turhaan etsimiseen. Hyvin suunniteltuun ostoslistaan voi toki tulla meistä riippumattomista syistä muutoksia, kuten saimme havaita yhdessä vakiokaupoistamme.

Syömme aamuisin kaurapuuroa, jota höystämme hillolla. Hillo on eräs niistä tuotteista, joita ei alueemme kaupasta saa. (Täältä löytyy yhtä, äärimmäisen makeaa intialaista marmeladia, jossa ei sokerin ja väriaineen lisäksi ole ehkä muita ainesosia.) Ostamme yleensä 2-3 hillopurkkia supermarketista, sillä koskaan ei ole täyttä varmuutta seuraavan kauppareissun ajankohdasta.

Edelliskerralla yhdessä vakiosupermarketeistamme jäljellä hyllyssä oli vain yksi hillopurkki suosikkimerkiltämme. Otimme sen, mutta kassalla valintamme osoittautui ongelmalliseksi. Kassa yritti uudestaan ja uudestaan lukea hillopurkin viivakoodia. Kassakoneeseen ilmestyi uudestaan ja uudestaan virheestä kertova koodi. Taaksemme alkoi kertyä jonoa. Lopulta kassa siirsi hillopurkin sivuun ja jatkoi muiden ostostemme osalta. Kysyin hillopurkista.

- Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä, ilmoitti kassa.

Selitys siitä, että olimme tuotetta heiltä aiemminkin ostaneet ja valinneet tuotteen juuri äsken kaupan hyllystä ei auttanut. Hillopurkki jäi kassalle, kun lähdimme muiden ostostemme kanssa pois.

Itsenäisyyspäivä

Asuessamme Norjassa ja Brasiliassa itsenäisyyspäivän viettoon kuului juhlinnan seuraaminen etänä Ylen ja somen avulla. Verkkoyhteydet täällä toimivat parhaimmillaankin melko epävarmasti. Tälläkin viikolla wi-fi -yhteytemme oli ollut alhaalla jo useamman päivän, mutta toivoimme sen toimivan itsenäisyyspäivänä edes hetken aikaa. Toive ei toteutunut.

Mobiilidatan epävarmuudesta johtuen Ylen lähetys toimi aina muutaman minuutin kerrallaan, sitten pysähtyi kuva, vaikka ääni kuului ja sitten äänikin lakkasi toimimasta. Muutaman yrityksen jälkeen luovutimme.

Olimme onneksi päässeet juhlimaan itsenäisyyspäivää hyvissä ajoin. Jo viikkoa aiemmin Suomen suurlähetystö Delhissä järjesti vastaanoton, jossa samalla kertaa juhlistettiin lähetystörakennuksen tupaantuliaisia (pitkäkestoisen remontin jälkeen) ja itsenäisyyspäivää.

Vastaanotto oli torstai-iltana. Samalle päivälle osui maanviljelijöiden mielenosoitusmarssi Delhiin, joten lähdimme Babralasta jo aamulla. Koska Delhin liikenne on yleensäkin kaoottista, olimme varanneet hotellihuoneen läheltä lähetystöämme.

Lähetystön vastaanotto oli juhlava, rento ja hauska sopivassa suhteessa. Väkeä oli paikalla (oman arviomme mukaan) parisen sataa. Juhlat olivat puutarhassa, joka oli saatu tunnelmalliseksi mm. kauniilla valoilla. Suomesta muistuttivat Ulkoministeriön emojit, joissa saattoi kuvauttaa itsensä sekä isolla kankaalla pyörinyt Suomea markkinoiva lyhytelokuva. Intian laivaston orkesteri soitti – musiikkivalikoimassa oli kaikkea argentiinalaisesta tangosta Europeen.

Tapasimme vastaanotolla mielenkiintoisia ihmisiä niin Intiasta, Islannista kuin Suomestakin. Osa tapaamistamme suomalaisista oli vain käymässä työmatkalla Intiassa, osa asuu täällä työn tai opintojen takia. Asuinpaikkamme hämmästytti kaikkia sen jälkeen, kun olimme aina sen ensin kartalta näyttäneet. Kävi ilmi, että sattumalta eräs intialainen naishenkilö, jonka kanssa keskustelimme, oli kotoisin läheltä Babralaa. Hän toivotti meille jaksamista asuinpaikassamme!

Brasiliassa ja jopa Norjassa asuessa iski koti-ikävä päälle – kummassakin kertaalleen ja erittäin voimakkaana. Intiassa asuessa koti-ikävä koin ensimmäisen kerran edellisenä viikonloppuna ennen lähetystön vastaanottoa. Lähetystön vastaanotto pahensi tietysti tilannetta: vielä pari päivää sen jälkeenkin olo tuntui hieman haikealta Suomea ja kaikkea siihen käsitteeseen ajatuksissani sisältyvää muistaessa. En tiedä, laukaisiko kaipuun markkinointielokuvassa aika ajoin näkyneet tutut paikat Helsingistä, ylipäätään suomalaismaisemat, suomen kielen puhuminen pitkästä aikaa muidenkin kuin Jyrin kanssa tai kaiken tämän yhdistelmä. Emme ole päässeet osallistumaan mihinkään expattien toimintaan asuinpaikkamme takia. Arki-iltana oleva lyhytkin tilaisuus tarkoittaisi käytännössä minimissään vuorokauden mittaista reissua ja hotelliyöpymistä. 

(Wi-fi -yhteys saatiin vihdoin toimimaan edes normaalilla tasollaan eilen illalla. Saimme ensin ohjeeksi testata laitteessa olevan sim-kortin toimintakyvyn siirtämällä sen puhelimeen. Sen jälkeen ilmoitettiin, että sim-kortti tarvitsikin vain irrottaa ja laittaa uudestaan paikalleen. En tiedä, auttoiko tuo toimenpide paljonkaan. Enemmän taisi vaikuttaa se, että Jyrin työnantajalla havaittiin wi-fi -laskun jääneen maksamatta ja maksu hoidettiin.)

Juhlakausi ja koti-ikävä

Viime sunnuntaina brittinaapurimme järjestivät iltapäiväteetilaisuuden teemana joulukauden avaus. Syynä joulunaloituksen varhaiseen ajankohtaan oli brittien lähtö kotimaahansa tämän viikon lopulla. 

Saavuimme paikalle ensimmäisinä – kuten aina. Britit olivat ihastuneita siihen, että heidän odotuksensa mukaisesti olimme noudattaneet kutsussa mainittua alkamisajankohtaa. Varmuuden vuoksi he olivat muuten laittaneet kutsuun myös päättymisajankohdan.

Joulukoristeita ei ollut esillä, mutta jouluvaloja esittivät ikkunaan ripustetut intialaisnaapurilta saadut Diwali-valot. Television kautta näkyi luupissa video brittien oman asuinkaupungin perinteisiltä joulumarkkinoilta. Joulumarkkinavideossa ihmiset kuljeskelivat vesisateessa kojuilta toisille, maisemaa hallitsi iso katedraali ja linnan rauniot. Joulumarkkinavideossa ei näkynyt periaatteessa mitään meidän jouluajan traditioista tai joulunaikaan liittyvistä asioista tai edes Suomesta muistuttavia maisemia.

Brittirouva oli leiponut peribrittiläisiä jouluherkkuja. Rouva oli tuskaillut minulle jo aiemmin, millaisen haasteen edessä hän oli ollut, kun piti ottaa huomioon iso määrä erilaisia ruokarajoitteita: mm. maidottomuus, gluteenittomuus, vegaanisuus. Leivonnaisten (esim. mince pies, sokerikakku ja brownies) lisäksi tarjolla oli erilaisia pähkinöitä. Juomaksi tarjottiin alkoholitonta glögiä, teetä ja kahvia.

Brittien iltapäiväteellä iski pitkästä aikaa kova koti-ikävä. Siihen saattoi vaikuttaa keskustelussa aina uusien vieraiden tullessa toistunut kysely siitä, koska britit lähtevät jouluksi kotimaahansa ja koska me Jyrin kanssa lähdemme jouluksi Suomeen. Syynä koti-ikävään saattoi olla myös taustamusiikkina nonstoppina soineet tutut joululaulut.

Palattuamme kotiin kuuntelimme hetken kaikista rakkaimpia joululauluja, vaikka aiemmin olimme päättäneet, että marraskuu on niille liian varhainen hetki.

Lukumäärien ilmaiseminen

Rahamäärät (esim. hinnat) ja muutkin lukumäärät ilmoitetaan Intiassa [meidän näkökulmastamme] hieman totutusta poikkeavasti. Esimerkiksi 119 000 merkitään 1,19,000.

Lukusanaa miljoona ei Intiassa juurikaan käytetä, yleisimmin käytössä ovat termit lakh ja crore. 

1 lakh = 100 000 (merkintätapa Intiassa: 1,00,000)
10 lakh = 1 000 000 (merkintätapa Intiassa: 1,000,000)

1 crore = 100 lakh = 10 000 000 (merkintätapa Intiassa: 10,000,000)

Liikenteessä havaittua

Meillä oli vierailulla viime viikolla suomalaisystävämme. Kävimme hänen kanssa Agrassa – Taj Mahal oli vaikuttava myös toisella kerralla! 

Perjantaista sunnuntaihin automatkoilla Babrala – Agra, Agra – Gurugram ja Gurugram - Noida - Babrala ehti tarkkailla liikennettä. Olen kirjoittanut aiemminkin havaintoja Intian liikenteestä. Viime viikonloppuna pääsi näkemään ja oppimaan uusia asioita siitäkin. Muutamia havaintoja: 

Turvavyöt. Pyytäessä taksitilauksen (esim. hotellin vastaanotossa) pitää muistaa erikseen varmistaa etukäteen, että myös takapenkillä on turvavyöt. 

Tietullit. Täällä ovat käytössä tietullit kuten Brasiliassakin. Kokemukseni perustuu São Paulon osavaltioon, jossa autojonot maksupisteille olivat suoria ja tietullien maksaminen kävi ripeästi. Maksut vastaanottanut työntekijä tervehti aluksi ja kiitteli ja hyvästeli lopuksi.

Täällä tietullien maksaminen on hidas tapahtuma. Jonot ovat muodottomia, näyttää usein siltä, että useita autoja on pyrkimässä samalle maksupaikalle yhtä aikaa. Jonoissa saatetaan myös tehdä viime hetken ohituksia ja koukkauksia ja saada kaikkien eteneminen pysähtymään. Maksun vastaanottava työntekijä ei sano yhtään mitään ylimääräistä. Jos hänelle siis maksaa tasarahalla, koko toimitus hoituu sanaakaan sanomatta.

Hälytysajoneuvot. Liikenne on Intian maaseudulla pääsääntöisesti kaoottista, sillä samalla (huonokuntoisella ja kapealla) tiellä kulkevat mm. eläimet, jalankulkijat, pyöräilijät, mopoilijat, traktorit, rekat ja henkilöautoliikenne. Delhissä ja Gurugramissa kuten muissa kaupungeissa liikenne on kokemuksemme mukaan kaoottista, koska kulkuneuvoja on puolestaan niin paljon. Olen useasti pohtinut, miten ruuhkaan juuttuneen ambulanssin potilaalle on lopulta käynyt.

Viime viikolla näimme hälytysajoneuvoon liittyen erään erikoisimmista liikennetapahtumista Intiassa. Automme ohitti ambulanssi, jonka hälytysvalot olivat päällä. Hetkeä myöhemmin ambulanssi alkoi kuitenkin hidastaa vauhtiaan. Kuskinpuoleinen ovi avattiin, ja kuski oksensi tielle ambulanssin edelleen liikkuessa. Ambulanssin vauhti oli hidastunut niin paljon, että ohitimme sen. Ambulanssissa oli edelleen hälytysvalot päällä. Oletimme siis, että kyydissä oli potilas tai potilasta oltiin menossa hakemaan.

Ylinopeus. Näin viime lauantaina ensimmäisen kerran Intiassa moottoritiellä näyttötaulun, jossa kerrotaan sillä ja sillä rekisterinumerolla varustetun ajoneuvon ajaneen ylinopeutta. Myös meidän asuinalueellamme kiertävällä  tiellä tehdään aika ajoin nopeusmittauksia. Jos ylinopeudesta jää kiinni,  seuraa julkinen häpeä. Esimerkiksi jos kyse on tehtaan työntekijästä, tieto ylinopeutta ajaneesta lähtee sähköpostilla koko henkilöstölle. Lisäksi tulevat pomon nuhteet.

Mopoilevat perheet. Tämä ilmiö ei enää jaksa hämmästyttää, mutta mainitsen kuitenkin. Liikenteessä näkee jatkuvasti mopoja, jotka kuljettavat (oletettavasti) perhettä: kyydissä on kaksi aikuista ja 1-3 lasta. Naapurimme väittävät nähneensä erään mopokuljetuksen, jossa kahden aikuisen ja kahden lapsen lisäksi oli myös vuohi. Nähtyäni noin kymmenen kuukauden ajan liikennettä täällä, en suuremmin epäile tarinan todenperäisyyttä.

Pilaantuneita sipuleita ja pinaattia

Puutarhamme on saanut olla useita viikkoja rauhassa apinoilta. Arvelimme syyksi sen, että edellinen sato oli korjattu ja uudet vihannekset vasta kasvamassa. (Vain pinaatti on jo kypsynyt syötäväksi.) Paikalliset naapurimme ovat kertoneet meille, että puutarhan sato on kerättävä raakana – muuten apinat syövät vihannekset ja kasvikset. Vielä ei kuitenkaan ole ollut edes raakoja vihanneksia syötäväksi.

Kerroin aiemmin sipulin ylituotanto-ongelmastamme. Muutama päivä sitten kävin läpi jäljellä olevaa sipulivarastoamme ja vein pilaantuneet yksilöt biojätepussissa jäteastiaamme. Jostain syystä roskakuski ei käynytkään lauantaiaamuna tavalliseen tapaansa kierroksellaan. Arvelimme, ettei jäteastiaa tarvitse nostaa varmuuden vuoksi sisälle – paikalliset olivat vakuuttaneet meille uudestaan ja uudestaan, etteivät apinat syö sipuleita.

Sunnuntai-iltapäivänä takapihaltamme alkoi kuulua meteliä: Keittiöpuutarhassa oli iso apinalauma. Osa apinoista istahti syömään pinaattia, yksi pureskeli koristepensaitamme ja osa laumasta kierteli kasvimaata napsien maistiaisia sieltä täältä. 

Pari apinaa tuli jäteastiallemme ja avasi sen. Apinat nostivat astiasta pilaantuneita sipuleita sisältävän jätepussin ja alkoivat tutkia sen sisältöä. Kummatkin apinat istuivat maahan, kuorivat sipuleita ja söivät niitä. Myös muut laumassa kiinnostuivat sipuleista; nopeasti takaovemme luona oli puoli tusinaa apinaa kuorimassa ja syömässä sipuleita.

Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että seurasimme syöpöttelyä takaoven luona. Me sen sijaan hätkähtelimme, kun apinat kiipeilivät takaovessa sen yläosan verkko-osuutta hyödyntäen. Apinat eivät hätkähtäneet sitäkään, kun keittiöpuutarhaamme tuli pentukoira emonsa kanssa. Pentu haukkui aikansa apinoita, mutta jolkotteli sitten emonsa perässä pois pihastamme.

Pitkähköltä tuntuneen ruokailun jälkeen apinat yksi toisensa jälkeen lähtivät pois puutarhastamme ja jättivät jälkeensä sipulinkuoria ja maahan heittämiään syötäväksi kelpaamattomia sipuleita.

Diwali, osa II

Diwaliin kuuluvat sukulaisvierailujen lisäksi myös käynnit ystävien ja naapurien luona. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi asuinalueemme sairaalan lääkärin ja hänen perheensä luo lähitaloon. Vierailukutsuihin liittyy täällä aina liuta kysymyksiä alkaen pukeutumisesta ja päätyen siihen, mihin aikaan pitäisi oikeasti paikalle mennä. Uskonnollisten juhlien yhteydessä kysymyksiä on vielä paljon enemmän: mihin ja miten meidän oletetaan osallistuvan? Jos tarjolla on erityisiä juhlaan liittyviä ruokia, miten niitä on tarkoitus nauttia? Mitä pitäisi viedä tuliaisiksi?

Pukeuduimme siisteihin [länsimaisiin] vaatteisiin ja menimme paikalle minuutilleen kutsuaikana. Olimme ensimmäiset vieraat paikalla; tiesimme, että ainakin myös britit oli kutsuttu. Seurasi hetki small talkia. Lääkärillä ja hänen puolisollaan on kaksi lasta, saimme selville, että poika opiskelee yliopistossa it-insinööriksi ja tytär käy alueemme koulua. Kuulimme lisäksi taas uusia selityksiä Diwalista. Kehuimme olohuoneen Diwali-koristelua (monenlaisia leikkokukkia ja tuikkuja laakeissa matalissa vesiastioissa).

Brittien saavuttua meille tarjoiltiin ennen ruokailua erittäin makeaa mustikkamehua. Ruokapöydälle oli katettu reilu tusina astioita, joissa oli monenlaista syötävää. Osa tarjottavista oli tunnistettavia kuten pähkinät ja kuivahedelmät. Erityisesti Diwaliin kuuluvia olivat Motichoor ladoo (kikhernejauhoista tehdyt uppopaistetut pallerot), Kaju katli (hopealla silattu eräänlainen makeinen, joka on valmistettu cashew-pähkinöistä, sokerista, kuivahedelmistä ja mausteista), Jalebi (muodoltaan kierteinen, uppopaistettu ja sokerivedellä silattu keksi) sekä kuivahedelmien ja pähkinöiden sokerivedellä silatut yhdistelmät, jotka ovat ikään kuin pieniä leivoksia.

Kaikki tarjottava oli todella makeaa. Onneksi ruokajuomana oli vettä makean mehun sijaan.

Meitä oli lopulta naapurissa Diwalia viettämässä isäntäväen lisäksi kolme perhettä: intialainen, brittiläinen ja suomalainen. Kolme kansallisuutta, neljä eri uskontokuntaa. Mistä me puhuimme? Ainakin Diwali-ilotulituksista, joulunviettoon liittyvistä traditioista, lääkärin uudesta televisiosta, antibioottien liiallisesta määräämisestä johtuvista ongelmista, juhlavaatteiden hankkimisesta, Taj Mahalin lumovoimasta ja matkustamisesta Intiassa. (Lääkäriperhe oli lähdössä seuraavana aamuna sukulaisten luo. Heillä oli edessään automatka asemalle ja sen jälkeen puolen vuorokauden junamatka.)

Olimme vieraisilla noin puolisentoista tuntia. Kun lähdimme pois, intialaisperheiden nuoret menivät ulos räjäyttelemään ilotulitteita.

****

Uutinen Times of India -sanomalehdessä (9.11.2018) kertoo, että huonon ilmanlaadun takia ilotulituksia olisi saanut olla vain kahden tunnin ajan Diwalina. Sääntöä on rikottu laajalti ja seurauksena on ollut ilmanlaadun huonontuminen entisestään. Meidän [lähi]alueellamme rakettipamahdukset alkoivat maanantaina ja kuulohavaintojen perusteella jatkuvat vieläkin. Babralan ilmanlaatu on sääennusteen mukaan edelleen vaarallinen.

Diwali, osa I

Eilen vietettiin Diwalia, joka on kansallinen vapaapäivä. Kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten juhlien osalta, täällä oli juhlalle yhtä monta selitystä kuin selittäjää. Turvaudun siis Wikipedian artikkeliin, jonka mukaan Diwali on hyvyyden voittoa pahuudesta symboloiva valon ja lamppujen juhla.

Diwalin lähestymisestä ei voinut olla huomaamatta: sanomalehdissä ja televisiossa mainostettiin Diwalin viettoon tarvittavia tavaroita, vaatteita, ruokia jne. Kaupoissa tulivat myyntiin erikokoiset lahjapakkaukset, joissa oli mm. pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Diwali-lahjoja antavat esimerkiksi työnantajat työntekijöilleen. Olimmekin saaneet ohjeeksi antaa puutarhurillemme pienen rahalahjan. Rahan lisäksi annoimme hänelle ylimääräisenä Diwali-herkkuja. Olimme saaneet kaksi isoa pakettia, niistä saattoi hyvin jakaa osan pois.

Diwalia juhlistaakseen kolme naapuriamme ripusti talonsa ulkopuolelle kunnioitettavat määrät värillisiä lamppuja. Sähkölamppujen lisäksi eilisiltana pihatiet valaistiin öljytuikuilla. Pimeässä illassa valot näyttivät hienoilta.

Diwaliin kuuluvat myös ilotulitukset. Useampi naapurimme kertoi, että Delhissä olisi ilotulitukset kielletty huonon ilmanlaadun vuoksi. En pystynyt varmistamaan tätä tietoa mistään uutislähteestä. Meidän asuinalueellamme (ja ilmeisesti myös läheisessä kylässä) ei ilmanlaadun muuttuminen alkuviikosta erittäin epäterveellisestä vaaralliseksi hillinnyt ilotulitteiden käyttöä. Rakettien pamahdukset alkoivat jo maanantai-iltana ja kiihtyivät tiistain kuluessa. Eilen pamahtelu, räjähtely ja vinkuminen rupesi kuulumaan jo ennen pimeän tuloa ja jatkui yli puoleenyöhön asti. 

Rakettien ampujat eivät menneet kauemmaksi taloista, esimerkiksi läheiselle isolle kentälle. Olimme nähneet jo aiemmin illalla, että raketteja ammuttiin todellakin taloalueemme keskellä kulkevalla kapealla tiellä. Illan kuluessa ehdimmekin olohuoneessa monta kertaa hypähtää säikähdyksestä, kun äkkiä pamahti ihan talomme lähettyvillä. Rakettien ampumiselle oli määritelty kellonajat (myös lopettamisaika). Olen kuitenkin melko varma, että ellei brittinaapurimme olisi käynyt ulkona komentamassa ammuskelijoita lopettamaan, pamahtelu olisi jatkunut aamuun asti. (Briteillä oli kuulemma mitta tullut täyteen, kun sänky tärisi isoimpien rakettien räjähdellessä.)

Epäterveellisestä vaaralliseen

Kuukausia kestäneen kuumuuden ja loppukesän monsuunikauden jälkeen nyt olisi vihdoin lämpötilojen puolesta mukava tehdä kävelylenkkejä alueellamme: aamuisin on parikymmentä astetta ja päivän ylin lämpötila on noin +28. Aistinvaraisesti havaittava ilman huono laatu ei kuitenkaan houkuta menemään ulos.

Koko viime viikon ajan Babralan sääennusteessa oli päivittäin varoitus ilmanlaadusta (erittäin epäterveellinen). Times of India -sanomalehden mukaan ilmanlaatu oli poikkeuksellisen huono myös Delhissä ja Agrassa. Agrassa Taj Mahal oli kadonnut savusumun vuoksi näkyvistä ja koululuokissa istuttiin hengityssuojaimet kasvoilla. Tällä viikolla myös mm. Yle ja BBC ovat uutisoineet Delhin ilmanlaadun huonoudesta 

Delhissä ja sen satelliittikaupunki Gurugramissa olen havainnut, että saasteisimpina päivinä ilma haisee. Ennen viime viikkoa en ollut kokenut samaa ilmiötä Babralassa. Eilen ja tänään ilma on haissut vielä viime viikkoistakin voimakkaammin. Ensimmäistä kertaa olen nähnyt asuinalueellamme savusumua. Delhistä ja Gurugramista tuttuun tapaan myös näkyvyys oli muuttunut huonoksi. 

Sääennuste tukee havaintojani. Ilmanlaatu ei Babralassa ole tällä hetkellä enää erittäin epäterveellinen vaan vaarallinen.

Jätehuoltoa, kierrätystä ja lajittelua

Brittinaapurimme kanssa pohdimme taannoin lajittelevatko muut naapurit jätteitään. Syynä pohdintaamme oli se, että roskakuskit vaikuttavat yhä edelleen hämmentyneiltä hakiessaan jätteitämme. Lajittelemme alueemme ohjeen mukaan kuivajätteen ja biojätteen. Lisäksi – brittien tapaan – lajittelemme pahvit, lehdet/paperit sekä muovin ja lasin.

Jokaisella talolla pitää olla kaksi jäteastiaa: yksi kuivajätteelle, toinen biojätteelle. Talossamme oli edellisten asukkaiden jäljiltä vain yksi jäteastia. Emme ole (vielä) saaneet toista astiaa, olemme odottaneet sitä muutostamme alkaen. Ainoa jäteastiamme on pieni; siihen mahtuu juuri ja juuri kaksi jätepussia yhtäaikaa. Kaikki muut jätteet on asetettava jäteastian päälle tai sen välittömään läheisyyteen.

En tiedä, kuinka monta roskakuskia alueellamme työskentelee. Ainakin ne kaksi, jotka olen tavannut. Toinen tapaamistani roskakuskeista koputtaa aamuisin takaoveen, tervehtii ja kysyy, onko kaikki jäte muistettu tuoda roska-astiaan. Toinen roskakuski ei tervehdi tai edes vastaa tervehdykseen, ei koskaan koputa takaoveen tai kysy erikseen jätteistä. 

Eräänä aamuna melko pian muuttomme jälkeen palvelualtis roskakuski koputti takaoveemme. Hän halusi varmistaa, että jäteastiamme vieressä ollut laatikollinen (kierrätysohjeen mukaan rutattuja) muovipulloja sekä paperipussiin kerätyt pahvit olivat jätettä. Yrmeämpi roskakuski puolestaan jätti alkuvaiheessa aina muut kuin jäteastian sisällä olleet jätteet viemättä. Hän nosti jäteastian päälle laitetun muovipulloja sisältävän pahvilaatikon maahan ja jätti sen siihen. Samalla tavoin hän toimi muutostamme syntyneen pahvi- ja pakkausjätteen kanssa. Pieneksi taitellut ja yhteen laatikkoon kerätyt pahvit odottelivat ulkona pari päivää ja likosivat kohdalle osuneessa sadekuurossa, kunnes jätehuollosta vastaavan henkilön kautta saatiin roskakuski uskomaan, että haluamme oikeasti päästä eroon pahveista.

Lajittelin aiemmin sanomalehdet paperipussiin ja jätin pussin jäteastian luo. Kesäkuun tienoilla pyykkimies kysyi meiltä vanhoja sanomalehtiä. Puhtaat ja silitetyt pyykit toimitetaan meille aina sanomalehtiin käärittynä. Emme olleet ymmärtäneet, että meidän oletettiin antavan likapyykkien mukana sanomalehtiä tätä varten. Nykyisellään likapyykin mukana lähtevät meiltä myös viikon sanomalehdet. Pyykin mukana tulevat muutamat sanomalehtiarkit kierrätän paperiroskiin.

Etupihan valloittajat

Kulkukoiria näkee aina, kun lähtee talosta ulos. Välillä ei tarvitse edes mennä ulos asti, riittää, että vilkaisee ikkunasta pihalle. Aluksi kulkukoirat välttelivät pihaamme. Muutaman viikon ajan pari-kolme koiraa on tehnyt roskisdyykkausta säännöllisesti jäteastiallamme. Koirat ovat alkaneet viihtyä keittiöpuutarhassamme myös päivisin sen vuoksi, että eräs puutarhureista näyttää antavan niille sille tällöin syötävää.

Kymmenen asuinkuukauden aikana en ole alueellamme nähnyt kertaakaan koiranpentuja. Pari viikkoa sitten Jyri oli lounastauollaan huomannut, että keittiöpuutarhassamme oli koira ja kolme pientä pentua. Koiranpennut ovat ensihavainnon jälkeen olleet vakituisia vieraita keittiöpuutarhassamme sekä etupihalla. Pennut oleskelevat pihalla rennosti, omistajien elkein: riehuvat keskenään ja ottavat tarvittaessa päiväunet. Joka ilta puoli seitsemältä alueella testataan hälytysjärjestelmää. Hälytyksen alkaessa soida pennut alkavat ulista. Muuten niistä ei lähde kovinkaan paljon ääniä.

Sunnuntaina kotiin palatessa näin pennut ensimmäisen kerran. Kaikki kolme telmivät etupihallamme. Pentuja ei tuntunut haittaavan ollenkaan asukkaiden läsnäolo. Jyriin ne olivat ilmeisesti ehtineet jo tottua, mutta yksikään pennuista ei tullut tekemään myöskään minun kanssani tuttavuutta.

Puutarhuriin ei tehoa pentujen suloisuus. Pentujen pensasaidan lähettyville kaivama kuoppa sai puutarhurin ajamaan luudalla kolmikon pois pihalta.

Matkalaukullinen elintarvikkeita

Norjassa mutta myös Brasiliassa asuessamme minua hieman huvittivat ja hämmästyttivät ulkosuomalaiset, jotka toivat Suomesta tullessaan elintarvikkeita leivästä salmiakkiin. Norjassa asuimme pienessä pohjoisessa kylässä, jonka ruokakaupoissa ei kovin isoa valikoimaa ollut. 140 km:n päässä oli kuitenkin isompi kaupunki ja isommat valikoimat. Brasiliassa asuimme miljoonakaupungissa, ja asuntomme lähellä oli kaksi erittäin isoa supermarkettia. Emme tunteneet itse tarvetta tuoda Suomesta mukanamme elintarvikkeita, poikkeuksina suklaa ja salmiakki. Niin Norjassa kuin Brasiliassa asuessamme meillä käyneet suomalaisvieraat toivat tuliaisina ja mukavina yllätyksinä sesonkituotteita kuten uusia perunoita, mämmiä ja piparkakkuja.

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, millaista vaivannäköä ja suunnittelua täällä vaatii ostosten tekeminen. Kahdella edellisellä yhteisellä Suomen-reissullamme olemmekin paluumatkalla laittaneet ruumaan matkalaukullisen elintarvikkeita: kahvia, keksejä, leipää, liemikuutioita, mausteita, salmiakkia, suklaata, vihannes- ja kalasäilykkeitä jne. Olemme hankkineet Suomesta tänne myös kodinhoitoon liittyviä tuotteita, mm. kumikäsineitä, jätesäkkejä, sieniliinoja, sitruunahappoa vedenkeittimien kalkinpoistoon, staattisia pölyliinoja ja tiskiharjoja. Elintarvikkeiden ja kodinhoitotuotteiden lisäksi olemme tuoneet käsikauppalääkkeitä, shampoota ja suihkusaippuoita. 

Emme ole ainoita tällaiseen ratkaisuun päätyneitä. Myös brittinaapurimme ovat tuoneet kotimaan käynneiltään elintarvikkeita ja muuta tarpeellista.

Kun palasin Suomesta sunnuntaina, toin tullessani matkalaukullisen elintarvikkeita. Tuoretuotteiden, erityisesti vihannesten, saannissa alueellamme on ollut viime viikkoina vaikeuksia. Nyt on ainakin mahdollisuus tehdä ruokaa säilykkeistä.

Paluu Babralaan

Palasin eilen Babralaan. Olin pysynyt mukana alueemme asioissa, sillä soittelimme tai viestittelimme Jyrin kanssa tietysti päivittäin, mutta sen lisäksi myös kaksi naapuriamme lähettelivät minulle viestejä. Heidän viesteissään pääpaino oli erityisesti alueen tapahtumissa, joihin en – näkökulmasta riippuen – päässyt/joutunut osallistumaan.

Ajattelin kuten viestejä lähetelleet naapurimme, että neljän viikon poissaolon jälkeen arki ja asuminen täällä vaatii taas totuttelua. Totutteluvaihe oli nopea: Jyri tuli Gurugramiin minua vastaan ja kävimme kotimatkalla supermarketissa. Meteli, innokkaat myyjät ja meitä tuijottavat muut asiakkaat palauttivat nopeasti mieleen kauppareissujen lievän ahdistavuuden. Eilen illalla kotonamme mobiiliverkko toimi vain hetkittäin, wi-fi ei lainkaan. Säätilaa tuskin saattoi syyttää – monsuunikausi on jo ohi, eivätkä televisiolähetyksetkään pätkineet.

Sisäpihamme on ollut neljä viikkoa luonnontilassa, koska täällä ei ole aamuisin ollut ketään. (Kulku muurilla rajattuun sisäpihaan on vain olohuoneemme kautta.) Ilmeisesti puutarhurien työlistoja ei voi muuttaa millään tavalla. Puutarhuri tekee lauantaisin täysimittaisen työpäivän, mutta hän ei ollut kertaakaan yrittänyt lauantai-iltapäivällä Jyrin töistä tultua päästä hoitamaan sisäpihaa. Tänä aamuna puutarhuri olikin hyvin ilahtunut nähdessään minut viemässä roskapusseja jäteastiaan. Hän selitti heti (hindiksi, tietysti) tulevansa kitkemään sisäpihan kukkapenkit ja kastelemaan nurmikon ja muun kasvillisuuden.

Myöskään pesulapalvelua hoitava mies ei ollut pystynyt muuttamaan aikataulujaan, eikä ollut reagoinut Jyrin lähettämiin tekstiviesteihin. Emme tiedä, oliko syynä lukutaidottomuus tai puutteellinen englannin taito. Lopulta pyykkitoimitus onnistui, kun lähetin Helsingistä viestin intialaiselle naapurillemme. Hän puolestaan soitti pyykkimiehelle ja pyysi toimittamaan pyykkimme heille. Seuraavana aamuna sain tiedon, että Jyri voisi hakea pyykkimme töistä tullessaan naapuriltamme ja näin tapahtuikin. Naapurimme mielestä oli ollut naurettavaa yrittää hoitaa asiaa lähettämällä tekstiviesti pyykkärille.

Seuraavaksi aion tilata meille viikonlopuksi kanaa. Edelliset toimitukset ovat joko myöhästyneet tai menneet väärään paikkaan, odotukseni onnistumisesta eivät ole korkealla. Kanacurryn sijaan voimme siis syödä sunnuntaina ehkä kasviscurrya.

Taj Mahal aamuvarhaisella

Emme ole kahdeksan kuukauden aikana paljonkaan matkustaneet Intiassa. Kun olemme olleet lähdössä lentomatkalle Suomeen tai muualle Eurooppaan, olemme matkustaneet Babralasta Delhin satelliittikaupunkiin nimeltä Gurugram ja yöpyneet lähes joka kerralla samassa lentokenttähotellissa. Kauppareissujen kohteena ovat puolestaan olleet Noida tai Aligarh. 

Viime viikonloppuna matkustimme Agraan, jonne on meiltä matkaa noin 160 kilometriä. Kokemuksemme perusteella tavallisin keskivauhti mihin tahansa suuntaan Babralasta lähteekin on 40 km/h. Automatkan kesto siis parhaissakin olosuhteissa tulisi olemaan noin neljä tuntia. Matka kesti lopulta melko tarkalleen viisi tuntia. Noin kolmen vartin ajan seisoimme paikallamme liikenneruuhkassa. Ruuhkan alkuperäistä aiheuttajaa emme nähneet. Meidän juuttuessamme paikallemme tiellä syynä olivat väärään suuntaan ajavat ajoneuvot. Ne olivat yrittäneet kiertää ruuhkaa siirtymällä ajamaan vastaantulevien kaistalle. Paikalla olleiden poliisien tehtäväksi jäi seurata tienreunalta suman hidasta purkautumista.

Pääkohteemme Agrassa oli melko helposti arvattavissa: Taj Mahal. Brittinaapuriemme sekä hotellimme antaman vihjeen mukaan paras aika vierailulle olisi auringonnousu, jolloin vierailijoita olisi vähiten, eikä kuumuuskaan olisi vielä pahimmillaan. Noudatimme vihjettä ja lauantaiaamuna klo 5.45 meitä odotti opas hotellin aulassa. Hotellivieraille ja oppaille oli kuljetus Taj Mahalille golfkärryllä. Aamu oli vasta valkenemassa, kun pidempien ja lyhyempien golfkärryjen, nautaeläimien, kulkukoirien ja jalankulkijoiden virta kulki kohti Taj Mahalin porttia.

Hotelli oli hankkinut meille valmiiksi pääsyliput. Ei-intialaisten pääsylippu on kalliimpi, mutta siihen sisältyy vesipullo ja kenkäsuojat (= ei tarvitse liikkua paljain jaloin/sukkasillaan). Sisäänkäynnillä on erilliset jonot miehille ja naisille. Alueelle saa ottaa kassin, joka tutkitaan turvatarkastuksessa. Läpivalaisulaite ei ollut toiminnassa, joten kaikki kassit tutkittiin erikseen käsin, ja tavarat nosteltiin kassista ulos. Hotellin meille vuokraama opas oli erittäin hyvä. Hän puhui ymmärrettävää englantia, oli valmis ottamaan meistä loputtomasti kuvia Taj Mahalin luona ja puhui liki kaksi tuntia yhteenmenoon ilman lunttilappuja rakennuksesta alkaen sen suunnittelusta ja päätyen nykyaikojen korjaustöihin.

Jotkut kohteet ovat tuottaneet livenä pettymyksen, Taj Mahal ei kuulu niihin. Pilvisen aamun takia emme nähneet rakennuksen kylpevän auringonnousun valossa. Se ei haitannut. Rakennus teki todella suuren vaikutuksen. Koko viikonlopuksi luvatut ukkosmyrskyt ja jatkuva sade pysyttelivät poissa juuri sen parituntisen, jonka olimme Taj Mahalilla. Kun palasimme hotelliin aamiaiselle, alkoi sataa ja huoneemme parvekkeella istui apina kuorimassa itselleen appelsiinia.

Syntymäpäivillä

Intialaisnaapurimme rouvalta tuli kutsu syntymäpäiväjuhliin. Intialaisten juhlien osalta vaikeimmat kysymykset ovat niitä, joita ei voi oikein keneltäkään kysyä. Oliko kyseessä kutsu, jonka kellonaikaa pitäisi noudattaa vai oliko tarkoitus tulla ilmoitettua ajankohtaa myöhemmin? Millaisia syntymäpäivälahjoja täällä annetaan naapurille, jota ei tunne kovin hyvin? Entäpä juhlien kesto? Oliko tarkoitus vain melko lyhyesti juoda kahvia ja katsella, kuinka päivänsankari leikkaa kakkua vai viipyä pidempään?

Jokainen tilaisuus, johon olen täällä asuttujen kahdeksan kuukauden aikana osallistunut on opettanut omalta osaltaan lisää paikallisista tavoista. Niinpä joitain asioita pystyin kutsusta päättelemään ja/tai arvaamaan etukäteen: Juhlien kellonajasta (11.30) johtuen paikalle tulisi käytännössä vain naisia. Juhlat tulisivat myös melko varmasti päättymään viimeistään 13.15-13.30, jolloin tehtaan konttorissa työskentelevät puolisot tulisivat kotiin lounaalle.

Menin paikalle noin 11.35 ja olin järjestyksessä toinen vieras. Brittinaapurimme rouva oli tullut minuutilleen kutsussa mainittuna ajankohtana. Muut vieraat tulivatkin sitten puolesta tunnista tuntiin kutsussa ilmoitettua kellonaikaa myöhemmin. 

Päivänsankarille laulettiin Happy Birthday. Sen jälkeen kukin vieraista vuorollaan leikkasi synttärikakkuna esiintyneestä makeasta piirakasta palasen ja syötti sen kädestään päivänsankarille. Tämän jälkeen päivänsankari syötti puolestaan palasen vieraalle. Onneksi olin kuullut Jyriltä etukäteen tästä traditiosta – Jyri oli päässyt seuraamaan rituaalia toimistolla kollegan synttäreitä juhlittaessa.

Kakkurituaalin jälkeen tuotiin tarjolle kasviksilla täytettyjä vaaleita kolmioleipiä, keitettyä maissia, mukavasti maustettuja vihreitä linssejä ja itsetehtyjä perunalastuja. Jälkiruokana oli omena- ja banaanipalasilla höystetty makea vanukas.

Ainakin näihin syntymäpäiväjuhliin jokainen (pl. minä ja brittirouva) kutsutuista toi tullessaan yhden punaisen kukkasen. Kukkaset kerättiin maljakkoon keskelle pöytää. Lahjat puolestaan sijoitettiin erilliselle lahjapöydälle. Tietämättä täkäläisestä lahjapolitiikasta vein lahjaksi punasävyisen Unikko-tarjottimen ja samanväriset Unikko-servietit. (Olemme Suomen-reissuilla ostaneet lahjoiksi sopivia juttuja kuten Marimekon mukeja, tarjottimia ja serviettejä sekä suomalaisia makeisia.) Muut toivat lahjaksi mm. koruja ja erilaisia leipomuksia.

Kanakeittoa/munakoisocurrya sunnuntailounaaksi

Asuinalueellamme on kolme kauppaa, joista yksikään ei myy liha- tai kalatuotteita. Heti muutettuamme eräs intialaisista naapureistamme kertoi, että lihaa ja/tai kalaa voi tilata alueen ulkopuolisilta kauppiailta.

Lihatilauksen tekeminen tekstiviestillä on yksinkertaista. Viestiin tieto halutusta lihasta (kana; lammas) ja määrästä, lisäksi tietysti tilaajan nimi ja osoite. Viestissä voi kertoa myös mahdolliset erikoistoiveet, jos esimerkiksi haluaa luutonta lihaa tai vaikka lampaan lapaa. Lihakauppias kuittaa tilauksen yleensä saman tien ja varmistaa vielä toimituspäivän. 

Kaksi viikkoa sitten maanantaina tein tilauksen itse ensimmäistä kertaa. Toimituspäiväksi sovittiin perjantai ilman tarkempaa kellonaikaa. Lihakauppiaasta ei kuulunut perjantaina mitään. Illalla havaitsimme, että ovikellomme oli taas lakannut toimimasta. Oli siis olemassa mahdollisuus, että lihakauppias oli yrittänyt toimittaa tilauksen perille, muttei havainnut ovikellon toimimattomuutta. (Tosin siinä tapauksessa olisi voinut kuvitella hänen soittavan ollessaan talollamme.)

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina. Näin myös tapahtui. Kanaa tuli sovittu määrä, liha oli hyvälaatuista. Kilo kanasuikaleita kotiintoimitettuna maksoi 200 rupiaa (noin 2,40 euroa).

Viime maanantaina tilasin taas kanaa. Olin suunnitellut kokeilevani sunnuntailounaaksi kanakeiton tekemistä ensimmäistä kertaa elämässäni. Toimituspäiväksi sovittiin taaskin perjantai. Lihakauppiasta ei kuulunut perjantaina.

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina klo 13. Kun mitään ei ollut tapahtunut 14.30 mennessä, lähetin uuden kyselyviestin. Lihakauppias ilmoitti olevansa Delhissä, ja tilauksemme toimitettaisiinkin sunnuntaina. Vastasin, että peruutamme tilauksen. Myös brittinaapurimme olivat tilanneet kanaa, toimituspäivä oli sovittu perjantai. Tilausta ei oltu toimitettu, eikä lihakauppias ollut lähettänyt minkäänlaisia selitysviestejä.

Sunnuntailounaaksi teimme kanakeiton sijaan munakoisocurrya. Curryn hautuessa liedellä brittinaapurimme lähetti viestin. Heille oli juuri hetkeä aiemmin toimitettu kanaa tuplasti tilaukseen nähden. Lihakauppias oli kertonut, että toinen kanapaketti oli meidän tilauksemme – ovikellomme ei ollut taaskaan toiminut. Lihakauppias oli jättänyt kertomatta, että olimme itse asiassa peruuttaneet tilauksemme. Sovimme, että britit käyttäisivät myös meidän tilaamamme kanasuikaleet (jotka he olivat jo maksaneetkin).

Tekstiviesti pääministeriltä

Asuinalueellamme käytetään massatekstiviestejä mm. juhlista ja erilaisista tapahtumista ilmoittamiseen. (Sen sijaan esimerkiksi ennakkoon tiedossa olevista vesikatkoista kerrotaan vain taloihin jaettavilla lappusilla!) Tekstiviestit ovat yleensä englanniksi ja tulevat joko muutamaa päivää ennen – tai kuten viimeksi – vasta iltatapahtuman alkamisen jälkeen.

Viime tiistaina tuli taas massatekstiviesti – tällä kertaa Intian pääministeriltä. Ensimmäinen tekstari oli paikallisella kielellä, jälkimmäinen englanniksi. Pääministeri markkinoi viestissään puhtauskampanjaansa. Kampanjassa siis halutaan kiinnittää huomio ympäristön puhtauteen Intiassa ja saada jokainen omalta osaltaan toimimaan sen hyväksi. Eräs keskeinen tavoite kampanjassa on vessojen rakentaminen. 

Pääministerin lanseeraama kampanja alkoi vuonna 2014. Tänä vuonna kampanjan aktiiviaika on 15.9.-2.10. Kampanjan päätöspäivä on myös Mahatma Gandhin syntymäpäivä. Pääministerin puhtauskampanja päättyy vuonna 2019, kun Mahatma Gandhin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Uutinen kampanjasta: Times of India 12.9.2018

Ovikelloon eksyneet

Ensimmäiset asuinkuukaudet talomme ovikellossa ei ollut toimintaongelmia. Yllätys olikin siis jonkinlainen, kun palattuamme Suomesta elokuussa ovikello oli mykistynyt. Pienen tutkimisen jälkeen arvelimme syyksi ovikellon sisällä olleita gekkon munia. 

Ovikello vaihdettiin. Uusi ovikello toimi parisen viikkoa moitteettomasti.

Viime perjantaina havaitsin, että ovikello oli taas lakannut toimimasta. Tutkimme ovikelloa uudestaan. Tällä kertaa arvelimme syyksi muurahaisia, jotka monsuunin ja poissaolomme innoittamina ovat alkaneet käyttää etuovemme edustaa polullaan. Muurahaisten erehtyminen polultaan ovikellomme soittopainikkeeseen ja siitä aiheutunut oikosulku tuntui loogisimmalta selitykseltä.

Viimeisen viikon ajan ovikello on toiminut täysin satunnaisesti.

Ylituotannosta tyhjään puutarhaan

Vielä muutama viikko sitten tuntui siltä, että puutarha tuotti liikaa satoa. Meillä oli ylituotantoa esimerkiksi okrasta ja sipulista. Monsuunikauden ja heinä-elokuun poissaolomme aikana tilanne muuttui dramaattisesti. 

Ensimmäiset kuukaudet tässä talossa asuessamme puutarhuri tuli aina aamuisin kysymään (hindiksi), mitä vihanneksia ja/tai yrttejä puutarhasta haluaisimme. Vihanneksia, yrttejä ja maustekasveja tuli päivittäin ylenpalttisesti kahden hengen taloudelle. Viimeisten viikkojen aikana tilanne on ollut täysin toisenlainen: puutarhasta on saatu kaksi kertaa papuja ja kerran taaroja. Yrteistä on jäljellä enää basilikaa. 

Juttelin asiasta myös naapurissa asuvan brittirouvan kanssa. Kun rouva oli liki epätoivoisena pyytänyt puutarhasta mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa, puutarhuri oli tuonut banaaninipun. Britillä oli se käsitys, että vuodenajan vaihtuessa vaihtuvat myös kausivihannekset. Siihen viittaisi ainakin se, että puutarhaamme on tällä viikolla istutettu uusia kasveja. Jännityksellä odotan, mitä on tulossa.

Uusia asukkaita naapurissa

Brittinaapuriemme talo on vetänyt puoleensa viime kuukausina uusia asukkaita. 

Toukokuussa pariskunta oli havainnut työhuoneessa muutaman muurahaisen. Nopeasti muurahaisten määrä alkoi kasvaa kunnes tarkempi tutkimus paljasti seinän rakenteessa muurahaisten asumuksen. Pari päivää kestäneen purkamis-, myrkytys- ja korjausoperaation jälkeen muurahaiset ovat pysyneet poissa.

Kaikki naapurustomme talot tuntuvat olevan gekkojen suosiossa. Gekot ovat yleensä melko tai erittäin pieniä, niiden läsnäolo on lähes huomaamatonta (ulosteita ja satunnaisia seinältäputoamiselta kuulostavia lätsähdyksiä lukuun ottamatta). Kun britit olivat palanneet hieman pidemmän poissaolon jälkeen kotiinsa, sinne oli muuttanut huomattavan isokokoinen gekko, jonka liikkumista asunnossa ei voinut olla huomaamatta.

Brittien uusin alivuokralainen on tähänastisista kaikista epämiellyttävin: Jossain vaiheessa meneillään olevan monsuunikauden aikana brittien puutarhaan on asettunut käärme. Olemme nähneet täällä ollessamme kolmessa eri paikassa käärmeen (ranta, koulun piha, ajotie), mutta olemme uskoneet intialaisnaapuriemme väitteitä siitä, ettei käärmeitä tule talojen pihapiiriin enää nykyisellään kuten heti alueen valmistuttua. Kuultuani naapurien käärmeestä olen alkanut käyttää puutarhassa käydessäni kunnollisia kenkiä varvassandaalien sijaan. Valitettavasti minulla ei ole täällä pitkävartisia kumisaappaita. 

Naapurien painajaisloma

Intialaisnaapuriemme mukaan monsuunikausi on meilläpäin ollut tällä kertaa tavallista helpompi. Koko Intian pahin tilanne monsuunisateiden vuoksi on ollut ja lienee edelleen Keralassa, josta myös suomalaismediassa on ollut viime viikkoina uutisia. Keralassa monsuunikausi on aiheuttanut valtavat tulvat, satoja kuolinuhreja ja satojen tuhansien ihmisten evakuoinnit. 

Viime viikon puheenaihe naapurustossamme oli brittinaapuriemme selviytyminen Keralan tulvista . Pariskunnan tarkoitus oli ollut viettää Keralassa viisipäiväinen loma ja päästä mm. seuraamaan yhtä kuuluisista venekilpailuista. Brittien päästyä paikanpäälle sää alkoi nopeasti huonontua ja esimerkiksi venekilpailu peruutettiin. Pariskuntaa ei kuitenkaan neuvottu lähtemään pois tai aikaistamaan paluulentoaan. Niinpä he jatkoivat lomaansa hieman muutetuin suunnitelmin. 

Brittien saapuessa lentokentälle lähtöaamuna he saivat kuulla, että kenttä oli muutamaa tuntia aiemmin suljettu tulvimisen takia. Pariskunnan kotimatka piteni neljällä päivällä, joihin sisältyi hyvin monia eri kulkuvälineitä, yöpymisiä hotelleissa, joissa vesi oli katkennut ja lopulta pääsy evakuointikeskukseen. 

Pariskunnan omasta mielestä ainoa selitys heidän selviytymiselleen tulvan keskeltä oli samaan evakuointiporukkaan sattumalta osunut Keralasta kotoisin ollut kanadalainen mies, joka sai omien tuttaviensa kautta mm. järjestettyä lopulta kyydin lähimmälle avoinna olleelle lentokentälle. Muistoksi hurjasta reissusta brittirouvalle tuli nuha ja aviomiehelle kipeä selkä yöpymisestä evakuointikeskuksena olleen koulun lattialla, jossa petivaatteina olivat omat vaatteet.

Sammakko suihkussa

Monsuunikausi jatkuu edelleen. Keväällä sääennuste näytti päivä toisensa jälkeen samanlaiselta: +40…+45 astetta vuorokauden ylin, +25… +30 vuorokauden alin lämpötila ja satunnaisia ukkoskuuroja. 

Monsuunikaudella sääennuste on samalla tavoin monotonista seurattavaa: päivittäin vuorokauden ylin lämpötila +30…+32, vuorokauden alin +26. Joka päivä tulee ukkoskuuroja ja/tai vesisadetta. Kosteusprosentti heiluu koko ajan lähellä sataa. Kun menee ulos ilmastoidusta kodista, silmälasit menevät huuruun saman tien ja vaatteet liimautuvat ihoon. 

Sade on hyvin harvoin tihuutusta, hanat ovat yleensä kunnolla auki. Ukkonen ei ole pienoista jyrähtelyä jossain kaukaisuudessa vaan päällekäyvää pamahtelua. Sadetta ja/tai ukkosta edeltää aina taivaan synkkeneminen ja päivän pimentyminen. 

Jo lyhytkin sade tuo mukanaan niin isot lätäköt, että autoilu maantiellä tulee nopeasti vaativaksi. Pihatiemme ja puutarhamme ovat näyttäneet runsaimpien sateiden jälkeen pieniltä tulva-alueilta, mutta hetkessä vesi imeytyy maahan.

Verkkoyhteydet, jotka ovat muutenkin toimineet melko sattumanvaraisesti, toimivat vielä entistäkin heikommin. Sade on yleisselitys sille, miksi nettiin ei pääse ja/tai tv-kanavat eivät näy.

Monsuunikaudella – näin meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin – tulevat moskiitot, muurahaiset ja kaikki muut mahdolliset ötökät laumoina taloon. On totta, että etenkin muurahaisia on nyt näkynyt paljon aiempaa enemmän. Vielä viime viikollakin meitä kehotettiin tilaamaan taloon hyönteistorjuja. Monsuunikauden alkaessa jo tutuksi tulleeseen pihamme äänimaailmaan tuli lisäys: sammakoiden kurnutus. Tänä aamuna kurnutus tuntui tulevan aiempaa lähempää. Suihkukopissamme oli sammakko.

Gekkojen merkitsemä talo

Tänään tuli seitsemän kuukautta muutostamme Intiaan. Palasimme eilen melko pitkän poissaolon jälkeen takaisin Babralaan, samalla päättyi myös kirjoitustaukoni. 

Palasimme pahoin aavistuksin: epäilimme gekkojen tai monsuunin mukanaan tuomien moskiittoparvien vallanneen talomme, riikinkukkojen nyhtäneen aivan kaiken syötäväksi kelpaavan puutarhastamme jne. Jo ulko-ovella saimme esimakua: muurahaiset olivat keksineet tehdä polkunsa ovemme ympärille ja kanssamme samalla ovenavauksella tuli asuntoon pieni gekko.

Sisäpihan puutarhamme oli poissa ollessamme villiintynyt täysin. Puutarhurilla ei ollut ollut pääsyä pihalle, sillä sinne pääsee kulkemaan vain olohuoneestamme (eläimet tulevat kylläkin pihamuurin yli). Keittiöpuutarhamme näytti sekin surulliselta, sillä ennen lähtöämme suurin osa sadosta oli kerätty, eikä uusia kasviksia oltu istutettu.

Talossa oli sisällä tietysti ummehtunut ja kuuma ilma, joka onneksi helpotti nopeasti ilmastoinnin käynnistämisen jälkeen. Pelkomme erilaisista taloa valtaamaan pyrkineistä eläimistä oli osunut oikeaan: huoneiden lattioilla oli melko paljon kuolleita hyttysiä. Pahinta oli kuitenkin se, että gekkot olivat alkaneet käyttää keittiössä työtasoja ja roska-astiamme kantta vessoinaan. Gekkojen ulosteita oli lisäksi olohuoneessa ja kylpyhuoneessa. Keittiössämme oli myös käyty jonkinlainen taistelu, sillä tiskipöydälle jäänyt tyhjä limsatölkki oli singottu keskelle keittiön lattiaa. 

Iltapäivällä havaitsin, ettei ovikellomme enää toimi. Jyri avasi ovikellon seinäänkiinnitetyn osan etsiessään selitystä mykistymiseen. Ovikellon sisällä oli gekkon munia.

Kuusi kuukautta muutosta

Eilen tuli kuusi kuukautta siitä, kun lähdimme muuttomatkalle Intiaan ja tänään tietysti kuusi kuukautta siitä, kun saavuimme perille.

Kuudessa kuukaudessa ei ole tullut paljonkaan nähtyä Intiaa, mutta uuteen asuinpaikkaan, ilmastoon ja yhteisön tapoihin tottumisessakin on ollut tarpeeksi puuhaa. 

Meiltä on kysytty useaan otteeseen, miten Brasilian ja Intian kokemukset eroavat toisistaan. Suurimpia haasteita Intiassa arjessamme ovat verkkoyhteyksien epävarmuus, kauppamatkojen pituus, elämänpiirin rajoittuneisuus sekä [erityisesti liikenne-]turvallisuus alueeltamme poistuttaessa. Näistä neljästä vain liikenne oli haaste myös Brasiliassa. 

(Jätän suosiolla vastauksessani kokonaan huomioimatta sen, että Brasiliassa asuimme miljoonakaupungissa viihtyisässä kaupunginosassa ja Intiassa asumme maaseudulla muurien ympäröimällä alueella.) 

Ohjeita liikenteeseen

Käytä auton äänitorvea koko ajan. 

Käytä nelivilkkua ajaessasi sadesäässä.

Kielletty ajosuunta ei merkitse oikeasti kiellettyä ajosuuntaa. Vilkuta kuitenkin valojasi merkiksi muille (mutta älä käytä äänimerkkiä!) ajaessasi kiellettyyn ajosuuntaan esimerkiksi moottoritiellä.

Älä jätä minkäänlaista turvaväliä.

Pimeään vuorokaudenaikaan ajaessasi pidä pitkät valot päällä koko ajan. (Muista tämä myös ajaessasi ilman turvaväliä mahdollisimman lähellä edellä olevaa ajoneuvoa.)

Jalkapalloa

Meillä on tv-kanavapaketissa useita urheilukanavia. Niiltä tulee pääsääntöisesti neljää urheilulajia: krikettiä (livenä ja nauhoitteena), jalkapalloa (eurooppalaisista liigoista), Formula 1 -sarjaa ja painia.

Viimeisen kuukauden ajan ennen jalkapallon MM-kisojen alkua sanomalehdissä esiteltiin kisajoukkueita, ennakoitiin otteluita, muisteltiin aiempia MM-turnauksia, haastateltiin intialaisia julkkiksia heidän suosikkijoukkueistaan ja annettiin vinkkejä juoma- ja ruokatarjoiluun matsien seuraamisen aikana. 

Urheilukanavilla alettiin puolestaan esittää aiempien MM-turnausten loppuotteluja, pelaajahaastatteluja, kisapaikkaesittelyjä – kaikkea mahdollista kisoihin liittyen. Mainostauoilla pyöri päivälaskuri MM-kisojen alkuun.

MM-ottelut tulevat tavalliselta ja HD-kanavalta, englanniksi ja hindiksi selostettuna, siis yhtäaikaisesti neljältä tv-kanavalta. Myös kisastudioita on tarjolla sekä hindiksi että englanniksi. Englanninkielisessä kisastudiossa on aina yhtenä asiantuntijana intialainen jalkapalloilija. 

Päivittäin sanomalehdessä on pari-kolme sivua kertausta edellisen päivän matseista ja ennakointia tulevista peleistä. Ainoa MM-uutinen, joka on päässyt lehden etusivulle asti, on tähän mennessä ollut Saksan putoaminen.

Kun olimme kesäkuussa hotellissa Gurugramissa, katselimme baarissa jalkapalloa. Kahtena iltana yhteensä kolme eri tarjoilijaa kysyi kohteliaisuudesta olemmeko kiinnostuneita jalkapallosta. Jyri kysyi vuorostaan tarjoilijoilta, seuraavatko he MM-kisoja. Yksikään ei sanonut katsovansa MM-kisoja tai seuraavansa ylipäätään muutenkaan jalkapalloa. Pari tarjoilijaa kertoi kyllä suosikkikrikettijoukkueensa nimen.

Sateet tulevat

Sääennusteet ovat olleet melko yksitoikkoisia maalis-huhtikuusta alkaen: päivälämpötilat ovat pysytelleet neljänkymmenen asteen tuntumassa, yöllä on viileimmilläänkin ollut kolmisenkymmentä astetta.

Ylihuomisesta torstaista alkaen sääennuste näyttää kuitenkin aivan erilaiselta. Sadetta ja ukkosta on luvassa joka päivälle. Myös lämpötiloissa tapahtuu muutos. Päivälämpötilat putoavat useita asteita viimeaikaisista, yölämpötilat samaten. Jo huomisesta on tulossa ennusteen mukaan lähes viileä: vuorokauden ylin lämpötila +33 ja alin +27!

Ilma onkin muuttunut selkeästi kosteammaksi, vaikka sateet eivät ole vielä tänne asti tulleetkaan. Olemme seuranneet mediasta hurjia kuvia Etelä-Intiasta, jossa monsuunikausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin.

Sää on helppo keskustelunaihe paikallisten kanssa. Ensimmäiset viikot meitä varoiteltiin talven kylmyydestä (viileys tuntui ikävältä tilapäismajoituksessamme öisin, ulkona sen sijaan oli sopivan lämmintä päivisin). Kevään tullessa pohdittiin ehtisimmekö tottua lämpenevään ilmaan ennen kesäkuumaa. Koska kevät oli poikkeuksellisen kuuma, alettiin pohtia, miten kestäisimme kesällä. (Lopulta kevään ja kesän lämpötiloilla ei ollut kovinkaan isoa eroa. Ainoastaan viime viikkojen erittäin kuumat yöt alkoivat tuntua tukahduttavilta.) 

Viime viikot meitä on varoiteltu alkamassa olevasta monsuunikaudesta: moskiittoja tulee hirvittävät määrät, kosteus tulee olemaan meille ennenkokematonta, sade alentaa lämpötilaa ja helpottaa hellettä vain lyhyen hetken kerrallaan, tiet tulevat tulvimaan… Monsuunikausi noudattelee siis paikallisten mukaan samaa kaavaa kuin jo kokemamme talvi, kevät ja kesä: tavalla tai toisella huonoa säätä ja rajuja sääilmiöitä.  

Pysyvästi hämmästyttäviä asioita

Muutostamme on kulunut viisi kuukautta. Hämmästyttävien asioiden listalta poimin kolme pysyvästi ajankohtaista: 

1. Vessapaperi myydään yksittäispakattuina rullina. Ainakaan meidän lähikaupassamme ei tunneta useamman rullan paketteja.

2. Talouspaperia myydään useimmiten neljän rullan paketeissa supermarketeissa. (Meidän alueemme kaupoissa ei myydä talouspaperia lainkaan.) Talouspaperirullan käyttöönotto käy kuntosaliharjoituksesta, sillä valmistajasta riippumatta ensimmäinen ruutu on liimattu erittäin tiukasti kiinni.

3. Biojätepusseja ja maatuvia jätepusseja olemme nähneet tähän mennessä yhden supermarketin valikoimissa, 180 km:n päässä meiltä. Ehkä tästä heikosta saatavuudesta ja muovin käytön vähentämiseen tähtäävistä ohjeista johtuen täällä kehotetaankin laittamaan jätteet sellaisenaan jäteastiaan, ilman pussia. Olemme tuoneet Suomen-reissuiltamme itsellemme tuliaisina jätepusseja ja tämä tapa taitaa jatkua edelleenkin.

Väärät ja oikeat asennukset

Olemme asuneet pari kuukautta omassa asunnossa, ja pikkuhiljaa viimeisetkin asiat saadaan toimimaan. Viiden Intian-kuukauden aikana on alkanut pikkuhiljaa tottua siihen, että mikä tahansa omituiselta vaikuttava asia tai tilanne onkin kuulemma aivan normaalia, eikä sähläykseltä voi välttyä (esimerkiksi ikkunanvaihto). Lisäksi olemme oppineet, että jos kyse on asennustöistä tai korjauksista, niitä kannattaa yleensä vahtia vieressä. Valitettavasti tämä ei ollut tiedossa, kun keittiöömme tuotiin kodinkoneita. 

Ihmettelin ensimmäisiä kertoja ruokaa laittaessani, miksi liesi tuntui olevan niin matalalla. Kävi ilmi, että jo hyvissä ajoin taloon tuotu liesi olikin vain puolittain asennettu: laitteen jalat olivat jääneet pakettiin ja lisäksi uuni jäänyt kokonaan laittamatta käyttökuntoon. Myös brittinaapureillamme asentaja oli tehnyt samanlaisen puolittaisen työn. Sekä brittien että meidän osalta oli nopeampaa tuoda työkalut kotimaan vierailulta toukokuussa kuin odottaa, että asentaja saataisiin uudestaan paikalle tekemään keskeneräinen työnsä loppuun. 

Samainen asentaja antoi myös väärät ohjeet kaasulieden käytöstä (Onneksi naapureillamme oli ollut aiemmassakin asunnossaan samanlainen liesi. He tunnistivat täällä annetut käyttöohjeet virheellisiksi ja osasivat antaa meille oikean käyttöopastuksen). 

Keittiössä eivät menneet kaikki muutkaan asennukset ihan putkeen: jääkaappi-pakastin kytkettiin väärään pistorasiaan. Pistorasioita on asuntoomme sijoitettu melko säästäväisesti ja ne ovat keskenään erilaisia – kuten sähkölaitteiden pistokkeetkin. Jääkaapin kytkenyt henkilö oli käyttänyt ensimmäistä näkemäänsä jääkaapin pistokkeelle sopivaa pistorasiaa ja todennut sen jälkeen, ettei mikrouuniamme ole mahdollista ottaa lainkaan (!) käyttöön. (Ratkaisimme itse asian hankkimalla supermarketista jatkojohdon, johon saimme kytkettyä jääkaapin ja mikron lisäksi myös kahvin- ja vedenkeittimen.)

Television ja digiboksin asennus juuri ennen muuttoamme sujui aivan toisella tapaa. Meidät hälytettiin talolle hyväksymään asennus. Kun saavuimme paikalle, talo oli tyhjillään ja televisio kailotti hindinkielistä ohjelmaa suunnilleen täydellä volyymilla. TV-asentaja saapui paikalle heti meidän jälkeemme ja alkoi selittää innokkaasti television ominaisuuksista. Hindiksi. Yritimme kaikin tavoin kertoa innokkaalle nuorehkolle miehelle, ettemme ymmärtäneet sanaakaan. Englannilla ja elekielellä ei ollut vaikutusta. Onneksi paikalle tuli asuntoomme liittyvistä asioista vastaava Jyrin työnantajan edustaja, joka sai tv-asentajan lopulta uskomaan, ettemme ymmärtäneet sanaakaan. 

Täysin ilman valvontaa tv-asentaja teki työnsä nopeasti ja laitteet olivat luvatusti toimintavalmiita saapuessamme paikalle. Lisäksi asentaja oli selkeästi innoissaan työnsä laadusta ja tuloksista. 

Myös eteisen naulakon ja peilin kiinnittämiset sujuivat rivakasti ja annettujen sijoitusohjeiden mukaisesti. Kummallakin kerralla minulla oli tosin aluksi epäilykseni, sillä asentajat puhuivat lähinnä hindiä ja hyvin vähän englantia. Ensin näytin kohdan, johon naulakko (ja jälkimmäisellä kerralla peili) pitäisi kiinnittää. Hetken kuluttua asentajat tulivat pyytämään minua katsomaan, että kaikki oli ok ja antamaan hyväksymisen tehdylle työlle. Yllättävintä oli kuitenkin se, kummallakin kerralla että tämän jälkeen toinen asentajista pyysi [elekielellä] harjaa tai imuria siivotakseen poraamisesta tulleet roskat pois.

Ruokaostoksilla II

Kerroin jo alueemme kauppavalikoimasta. Pari kertaa kuukaudessa käymme ostosreissulla supermarketissa alueen ulkopuolella. Turvallisuussyistä emme saa matkustaa maanteillä pimeän aikaan, joten ainoat mahdolliset päivät lähteä Jyrin kanssa supermarkettiin ovat lauantai ja sunnuntai.

Lähin supermarket on Aligarh-nimisessä kaupungissa, jonne matkaa meiltä on noin 60 kilometriä. Normaalissa liikenteessä matka kestää puolitoista tuntia suuntaansa. Kauppareissuun kuluu tavallisesti aikaa lähemmäs viisi tuntia. 

Aligarhissa supermarketin valikoimissa on paljon sellaista, mitä alueeltamme ei voi ostaa kuten esimerkiksi kaurahiutaleita, riisinuudeleita ja monenlaisia ruokapakasteita. Myös hedelmä- ja vihannesvalikoima on alueemme kauppaa laajempi. 

Suunnilleen kerran kuukaudessa käymme isommissa supermarketeissa Noidassa, jonne meiltä on matkaa 140 kilometriä. Matkaan menee suuntaansa noin kolme ja puoli tuntia. Käymme samalla kertaa aina kahdessa vierekkäin sijaitsevassa supermarketissa. Lisäksi käymme kahvilla. Tällaiseen kauppareissuun kuluu noin yhdeksän tuntia.

Noidan supermarketeista löytyy Aligarhin supermarkettia laajempi valikoima tuotteita, mm. konetiskiainetta, erilaisia ruokasäilykkeitä ja mikä tärkeintä: monenlaisia juustoja! 

Viime sunnuntaina kokeilimme ensimmäisen kerran brittinaapuriemme kehumaa supermarkettia Gurugramissa, koska yövyimme kaupan lähistöllä olevassa hotellissa. Meiltä kotoa on matkaa ko. supermarkettiin noin 180 kilometriä eli kauppareissu kestäisi yli kymmenen tuntia. 

Gurugramin supermarketin valikoima vastasi suunnilleen Noidan supermarkettien valikoimaa. Noidan supermarketeista poiketen Gurugramissa on kaupan yhteydessä myös pieni olut- ja viiniosasto. Se on itse asiassa ensimmäinen intialainen alkoholia myyvä liike, jossa olemme täällä asuessa käyneet.

Ruokaostoksilla I

Asuinalueellamme on kolme pientä ja toisistaan valikoimaltaan poikkeavaa kauppaa: hedelmä- ja vihanneskauppa (joka myy ainoana kananmunia), päivittäistavarakauppa ja jonkinlainen lelu- ja herkkukaupan yhdistelmä.

Hedelmä- ja vihanneskaupan omistaa vanhahko mies, joka jokaisella käyntikerralla kertoo aloittaneensa liikkeen täällä vuonna 1992. Viime kerralla mies kertoi lisäksi, että seinällä olevassa valokuvassa on hänen edesmennyt isänsä, Intian armeijan kapteeni.

Hedelmä- ja vihanneskaupan perusvalikoima on helposti arvattavissa – paitsi että ko. kauppa myy ainoana alueellamme kananmunia. Kaupasta ostamme pääsääntöisesti valkosipulia, kananmunia ja viime aikoina myös mangoja. Silloin tällöin olemme ostaneet vesimeloneja, kurkkua, kukkakaalia ja kaalia. Valikoima kaupassa pysyy melko muuttumattomana. Valitettavasti tuotteiden laadussa on sen sijaan melkoista heilahtelua. 

Päivittäistavarakauppaa pyöritetään osuustoimintana. Kaupan valikoima on alueemme laajin: myynnissä on esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan, siivoukseen ja pyykinpesuun liittyviä tuotteita, voita ja juustoa, hiutaleita, jauhoja jne. Ylivoimaisesti suurimman osan ruokahyllyistä täyttävät kuitenkin monenlaiset linssit ja pavut sekä mausteet.

Lelu- ja herkkukaupan valikoimassa on alueemme muista kaupoista poiketen pullovettä, jäätelöä, UHT-maitoa sekä [paahto]leipää.

Käytännössä ruokaostoksilla pitää aina käydä kaikissa kolmessa kaupassa. Ennen ostoksille lähtöä ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevien päivien aterioista. Kauppojen valikoima vaihtelee viikosta ja jopa päivästä toiseen – on täysin mahdotonta ennustaa tuotteiden saatavuutta. Olemme esimerkiksi lähteneet kaupasta tyhjin käsin kahtena peräkkäisenä päivänä, kun pullovettä ei ollutkaan jäljellä. Päivittäistavarakaupassa tuntuvat puolestaan loppuvan vuoronperään tai yhtä aikaa kaikki meidän useimmin ostamamme tuotteet (mm. pähkinät, juusto, tuoremehut), mutta papuja ja linssejä on aina saatavilla.

Saasteinen viikonloppu

Viime keskiviikkona oli meikäläisen syntymäpäivä ja perjantai oli puolestaan täällä vapaapäivä. Jyri järjesti meille lyhyen reissun Gurugramiin pitkälle viikonlopulle . Meillä ei ollut suunnitteilla muuta ohjelmaa kuin viettää suosikkihotelliksemme tulleessa Taj Vivantassa aikaa uima-altaalla, käydä kuntosalilla ja nauttia hotellin ravintoloiden hyvistä ruuista. 

Gurugram sijaitsee aivan Delhin kyljessä, täällä puhutaan satelliittikaupungista. Gurugram (aiemmin Gurgaon) on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, asukkaita on tämänvuotisten lehtitietojen mukaan jo yli kaksi miljoonaa.

Kaikilla Delhin ja/tai Gurugramin käynneillämme ilmanlaatu on tuntunut aistivaraisesti huonolta. Joka kerralla on ollut sumuista, ilma on suorastaan löyhkännyt – ei ole tehnyt mieli olla ulkona kovinkaan pitkiä aikoja.

Torstai-iltapäivänä automatkalla Babralasta Gurugramiin (noin 170 km; ajomatkan kesto vähintään neljä tuntia) aloin lukea yhä huolestuttavampia uutisia Delhin/Gurugramin ilmanlaadusta. Monsuunisateet eivät ole vielä saapuneet, ja ilmanlaatua huonontavat perusongelmien (liikenne, rakennustyömaat jne.) lisäksi nyt hiekkamyrskyt. Toistuvasti varoitettiin ulkona olemisesta. Lähestyessämme Gurugramia alkoi näkyä tavallista enemmän suunsa ja nenänsä suojanneita jalankulkijoita ja moottoripyöräilijöitä.

Lopulta pääsimme hotellille. Lämpötila pysyi päivisin 40 ja öisin 30 asteen tuntumassa, saastesumu pysyi kaupungin päällä. Kävimme uima-altaalla kolme kertaa. Ilma ei houkuttanut olemaan altaalla kuin vain ja ainoastaan uimisen ajan. Vaikka olin kaivannut kovasti uimista, tällä kertaa myös kuntosali oli mukava vaihtoehto. 

Olemme yöpyneet tässä samaisessa hotellissa ensimmäisen kerran viime syksynä käydessämme katsomassa Jyrin tulevaa työpaikkaa, tammikuussa odotellessamme maahanmuuttoon liittyvää rekisteröitymistä ja myöhemmin yleensä aina, kun olemme lähdössä Suomeen. Hotelli on lähellä lentokenttää ja lentokenttäkuljetuksen voi varata jo huonevarauksen tehdessään. Vaikka hotellin asiakaskunta vaikuttaa kovin kansainväliseltä, monien yöpymistemme jälkeen osa henkilökunnasta tunnistaa ja muistaa meidät. Esimerkiksi hotellin ravintoloissa muistetaan jo ruokarajoitteemme!

Verkossa ja verkotta

Meitä varoitettiin Intiaan muuttaessamme, että nettiyhteys saattaisi olla alkuvaiheessa huono tai puuttua kokonaan. Varoitus oli turha, asuessamme ensimmäiset kuukaudet tilapäismajoituksessa, verkkoyhteys oli itse asiassa melko varma ja toimiva. Muutettuamme omaan asuntoon verkkoyhteys on ollut melko epävarma ja toimimaton.

Jyrin työnantajan edustajat suosittelivat hankkimaan mobiilidataliittymän, oman hotspotin kotikäyttöön. Samanlainen ratkaisu oli ollut käytössä tilapäismajoituksessa. Brittinaapurimme päätyivät hankkimaan muuttonsa jälkeen samanlaisen mobiilidataliittymän kuin meillä jo oli. Nettiyhteyden ongelmatkin ovat olleet alusta asti meillä ja briteillä samanlaisia: Jos yhteys ylipäätään toimii, se toimii parhaiten aamuisin; iltapäivisin ja iltaisin ei yleensä lainkaan. Nettiyhteyttä ei ole välillä päiväkausiin (nyt on taas mennyt useampi päivä ilman nettiyhteyttä kotona – onneksi osui reissu lähikaupunkiin ja pääsy hotellin wi-fiin tälle viikolle). 

Jyrillä ja minulla on intialainen puhelinliittymä. Puhelimen mobiiliverkko vaikutti parhaalta yhteydeltä – pari viikkoa. Sittemmin olemme oppineet, että mobiiliverkko toimii toisinaan jopa päiväkausia ihan luotettavasti, mutta saattaa olla toisaalta toimimatta myös päiväkausia. Mobiiliverkko saattaa myös toimia muutaman minuutin pätkissä muutaman kerran vuorokaudessa.

Jyrillä ja minulla on saman operaattorin liittymä. Joinain aamuina Jyri saa ladattua päivän lehden ilman ongelmia, kun taas minun puhelimessani ei mobiiliverkko toimi lainkaan. Toisinaan tilanne on päinvastoin. Ainoastaan yhteyden toimimattomuuden ennustamattomuus on ennustettavissa. 

Olemme verkossa ja verkotta.

Juomavettä näppärästi

Vaikka huonekalujen, mattojen, valaisimien ym. saapumista jouduimme odottelemaan muutaman viikon muuton jälkeenkin, tuotiin hyvissä ajoin jo maaliskuussa taloomme vesiautomaatti. Automaatin toimittamisesta meille vastannut Jyrin työnantajan edustaja kehui, miten näppärästi tulisimme saamaan juomavettä.

Muutettuamme aloitettiin vesiautomaatin sijoittamispaikan pohtiminen.

Vesiautomaatin yläosassa on iso vesisäiliö ja sen alapuolella hanat. Automaatti on melko isokokoinen ja tarvitsee toimiakseen sähköä. Tästä aiheutuivat ensimmäiset haasteet: automaatti olisi kyllä saatu mahdutettua keittiöömme, jos yksi alakaapeista olisi purettu. Sähkön saamista se ei olisi ratkaissut. Keittiössä on kaksi pistorasiaa, joihin olemme kiinnittäneet jatkojohdoilla jääkaapin, mikron, vedenkeittimen, kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen. Jokin laitteista on aina irrotettava, jos on tarvetta esim. sauvasekoittimen käytölle.

Koon ja virran ohella kolmas automaattiin liittyvä haaste oli sen melkoinen käyntiääni. Niinpä tyrmäsimme heti automaatin sijoituspaikkaa kanssamme pähkäilleen Jyrin työnantajan edustajan ehdotuksen siitä, että automaatti sijoitettaisiin olohuoneeseen. Huonoista vaihtoehdoista parhaaksi sijoituspaikaksi valikoitui keittiömme viereinen tila, jossa on astianpesukone. (Jos meillä olisi talossa asuva palvelija, kyse olisi hänen eteistilastaan, josta on käynti ns. palvelijan huoneeseen, keittiöön ja keittiöpuutarhaan.)

Kun sijoituspaikka oli vihdoin löytynyt, kysyimme vesisäiliöiden hankinnasta. Tekisimmekö kuukausitilauksen? Saataisiinko vesisäiliöt kotiinkuljetuksena? Suositeltiinko jotain tiettyä vesitoimittajaa? Jyrin työnantajan edustaja ei osannut vastata kysymyksiimme.

Noin viikko muuttomme jälkeen taloomme tuotiin tyhjä vesisäiliö. Kuulemma malliksi meille. Kukaan ei edelleenkään ole osannut kertoa, mistä täysinäisiä vesisäiliöitä hankitaan. Olemme siirtäneet näppärän juomavesiautomaatin varastohuoneeseen.

Pöly laskeutuu

Kun asuimme vierastalossa, yhteistilat siivottiin päivittäin ja huoneemme useita kertoja viikossa. Oletin syyksi sen, että meitä haluttiin palvella hyvin tilapäismajoituksessa. Ennen kuin olimme päässeet muuttamaan omaan taloon, eräs naapureista kertoi maalaavansa asuntonsa seinät parin vuoden välein johtuen seiniin tarttuvasta pölystä. Väite kuulosti meistä uskomattomalta.  Kun useampi naapuri mainitsi siivoajan päivittäisistä käynneistä, sekin kuulosti meistä uskomattomalta.

Enää ei ole enää vaikea uskoa naapurien juttuja.  Reilun kuukauden omassa talossamme asuttuamme olemme havainneet, että kerran viikossa seiniä pyyhkiessä niiden väri kirkastuu, ja että vähintään joka toinen päivä pitäisi siivota oman viihtyvyyden takia täälläkin.

Joka paikkaan asunnossa laskeutuu jatkuvasti hienojakoista pölyä, joka pyyhittäessä osoittautuu mustaksi. Pölyjä pyyhkiessä musta pöly rättiin tarttuu tiukasti, eikä lähde siitä pois edes huuhtelemalla. Alle viikossa yöpöydällä oleva kirja saa pölykuorrutuksen, joka tekee kansista omituisen tuntuiset sormiin. Jos pari päivää moppaamisen jälkeen erehtyy kävelemään paljain jaloin (tai vaaleissa sukissa), jalka-/sukanpohjat muuttuvat hetkessä tummanharmaiksi ellei peräti mustiksi.

Erityisen hyvin kertyvästä pölymäärästä saa käsityksen, kun ravistelee mattoa ulkona. Tuntuu, että tarvitsisi hengityssuojaimen joka ravistelulla nousevien pölypöllähdysten vuoksi.

"Ettekö te pidä sipuleista?"

Kirjoitin aiemmin keittiöpuutarhamme ylituotanto-ongelmasta okran osalta. Nyttemmin okraa tulee enää vähäisiä määriä, ei ongelmaksi asti.

Pari viikkoa sitten meille paljastui sipulin ylituotanto-ongelmamme. Puutarhuri toi kahtena aamuna peräkkäin parisen kiloa sipulia takaovellemme. Siihen asti sipulia oli tullut muutaman kappaleen päivävauhtia. Saimme käytettyä aika paljon sipuleita viikon aikana eri ruokalajeihin. – sipulimäärä ei tuntunut ongelmalta.

Sipulinnosto kuitenkin kiihtyi päivä päivältä. Viime viikon alkuun mennessä meillä oli arviolta kymmenisen kiloa sipulia kotona. Jos meillä olisi kellari tai edes hyviä säilytysastioita haaste ei olisi ollut ihan niin suuri. Paremman puutteessa aloimme varastoida sipulia tyhjiin pahvilaatikoihin. Laatikot sijoitimme viileäksi ilmastoituun vierashuoneeseen.

Intialaisnaapurimme ihmetteli minun ihmettelyäni sipulimääristä. Hänen mukaansa kyse oli ihan normaalista vuodenajan vaihtumiseen liittyvästä asiasta: sipulit kerättiin maasta kesäkasvisten tieltä.

Sipulia tuli joka päivä puutarhasta lisää. Emme voisi mitenkään ehtiä käyttämään koko valtavaa sipulimäärää – osa sipuleista ehtisi varmasti pilaantua. Viime viikonloppuna pähkäilimme, mitä tehdä. Päätimme, että Jyri kysyisi maanantaina työkavereiltaan halukkuutta auttaa 4-5 sipulikilon käyttämisessä.

Jyrin työkaverin vaimo oli huolissaan kuultuaan, että tarjosimme sipuleitamme muille. Hän luetteli minulle pyytämättä reseptejä, joissa voisin sipuleita hyödyntää. Hän myös kertoi, että he varastoivat aina sipulit ilmastoituun vierashuoneeseen – varastointitilan puute ei siis voisi olla meilläkään ongelmana. Lopulta nainen kysyi:

- Ettekö te pidä sipuleista?

Viime viikon tiistaina meiltä haettiin neljä laatikollista sipulia. Sipulien poisviennin ja uudelleenjakelun hoitanut mieshenkilö tuli etukäteen katsomaan, millaisissa laatikoissa sipulit olivat. Hän myös yritti saada meitä vielä luopumaan ideasta antaa sipuleita muille ja kertoi huolensa siitä, ettei meille jäisi tarpeeksi sipulia itsellemme. (Vain 5-6 kg!) Lopulta mies kysyi minulta huolestuneena:

- Ettekö te pidä sipuleista?

Renu ja Priye

Jyrillä ja minulla on intialaiset kännykkäliittymät. Niiden myötä meille on tullut myös intialaiset etunimet. Jyri on Renu, minä olen Priye. 

Useita kertoja viikossa, ja joskus useita kertoja samana päivänä saamme puhelinoperaattoriltamme hindiksi ja englanniksi tekstiviestejä, jotka alkavat tuttavallisella etunimi-puhuttelulla. Operaattorin lähettämät tekstiviestit liittyvät esimerkiksi laskutukseen. Säännöllisesti muistutetaan tulossa olevasta laskusta, annetaan laskuerittely ja mainostetaan laskun maksamisen helppoutta puhelinoperaattorin oman appin kautta.

Laskuviestien lisäksi tulee mainoksia esimerkiksi liittymään liitettävissä olevista lisäpalveluista, liittymäasiakkaiden saamista alennuksista jne. Lisäksi erityisesti Renu saa jatkuvasti mainoksia monista nettipalveluista joilla miehet etsivät puolisoa. (Renu on naisen etunimi.)

Operaattorin viestien lisäksi saamme toistuvasti väärään numeroon tulevia puheluita ja tuttavallisia WhatsApp-viestejä. Jälkimmäiset on helppo estää ja puheluihin kannattaa jättää vastaamatta. Jos puheluun kuitenkin erehtyy vastaamaan, edessä on epätoivoinen yritys saada soittaja ymmärtämään, ettei hänen kaipaamansa henkilö ole todellakaan haettavissa puhelimeen. Sitkeimmät soittajat eivät usko ensimmäisestä puhelusta, pahimmillaan on tullut neljä peräkkäistä soittoa samasta numerosta. Tästä tilanteesta tulevat mieleen Campinasissa Gustavoa kaivanneet soittajat.

Harhailevat kalusteet

Olemme asuneet talossamme kuukauden, mutta vieläkin puuttuu esimerkiksi valaisimia ja mattoja jne. Osan huonekaluista valitsimme paikanpäällä huonekalukaupassa, osan tilasimme netistä ja loput hoiti meille Jyrin työnantaja omien kanaviensa kautta.

Jyrin työnantajan kautta tulleilla kalusteilla on ollut taipumus viivästyä ja jopa kadota matkallaan meille. Hyvä esimerkki ovat eteiskalusteemme: penkit, joiden alaosassa on kenkäteline sekä seinänaulakko. Penkkien tilaamisen puusepältä piti olla helppo ja nopea juttu – se olisikin ollut, jos tilaus olisi muistettu tehdä heti, kun siitä oli sovittu tai kun siitä ensimmäisen ja toisen kerran muistutimme.

Kun penkit vihdoin olivat valmiit, ne tuotiin ilman ennakkoilmoitusta talollemme. Emme olleet paikalla. Syystä, jota emme edelleenkään ole oppineet ymmärtämään, koko yhteisö uskoo, että briteillä on vara-avain meidän taloomme (ja päinvastoin). Brittinaapurimme olivat joutuneet moneen kertaan toistelemaan ettei heillä todellakaan ollut talomme vara-avaimia. Koska kalusteita ei saatu meidän taloomme, penkinkuljettajan ja hänen apumiehensä looginen ratkaisu tilanteeseen oli kantaa penkit brittinaapuriemme taloon odottamaan paluutamme. Keskustelussa seurasi vaihe, jossa matkalle lähdössä olleet naapurimme toistelivat moneen kertaan, etteivät halunneet ottaa poissaolonsa ajaksi asuntoonsa säilytykseen kalusteitamme. Keskustelu päättyi siihen, että penkinkuljettaja ja hänen apumiehensä nousivat autoon ja ajoivat kalusteidemme kanssa pois.

Kukaan ei tiedä, missä eteispenkkimme olivat seuraavat kaksi viikkoa (mahdollisesti jollain toisella naapurillamme säilytyksessä, kuka tietää). Saimme penkit lopulta haltuumme edellisviikolla.

Eksyneiden eteispenkkien -mysteerin jälkeen pääsimme selvittelemään eksyneen eteisnaulakon tapausta. Ei ole vaikea arvata, miten tapaus sai alkunsa: Naulakkomme tuotiin ilman ennakkoilmoitusta talollemme poissa ollessamme ja yritettiin turhaan viedä naapuriimme säilytykseen. Lopulta Jyrille ilmoitettiin, ettei naulakon toimitus ollut onnistunut. Yksinkertaisinta olisi saattanut olla aloittaa toimitus soittamalla Jyrille ja pyytämällä häntä tulemaan talolle avaamaan ulko-ovi. Toinen lähes yhtä yksinkertainen ratkaisu olisi ollut, että kalusteasiaa Jyrin työpaikalla hoitanut henkilö olisi hakenut Jyriltä vara-avaimen, käynyt avaamassa oven ja palauttanut avaimen sen jälkeen. Naulakon harhailu alueellamme kesti onneksi vain viikon verran. Nyt naulakko on jo paikallaan eteisessämme.

Jyrin työnantaja hoiti myös pihakalusteidemme tilaamisen. Toissa viikolla Jyrille kerrottiin, että kalusteita kuljettanut auto oli matkallaan tänne joutunut onnettomuuteen. Onnettomuudessa olivat kaikki kalusteet hajonneet. Uudesta yrityksestä toimittaa pihakalusteemme ei voitu antaa mitään arviota.

Viime perjantaina brittinaapurin rouva soitti minulle. Vaiteliaat miehet olivat pysäköineet pakettiauton heidän talonsa eteen ja kantaneet sisään  ilman selityksiä kaksi settiä puutarhakalusteita. Rouva tiesi, että heille oli tilattu vain yksi setti. Hänellä oli vahva aavistus siitä, kenelle ylimääräinen setti kuului. Rouva oli ottanut kalusteemme vastaan. Hän ei ollut halunnut riskeerata olevansa osallisena kolmannessa peräkkäisessä kadonneet kalusteet -mysteerissä.