Aamupuuro

Kaurapuuro. Olen tottunut syömään aamuisin kaurapuuroa, eikä tavasta ole tarvinnut täällä luopua. Lähin kauppa, josta kaurahiutaleita saa ostettua, sijaitsee 60 kilometrin päässä. Kaurahiutaleiden tarve pitää siis laskea kuukaudeksi tai kahdeksi etukäteen. (Olen ottanut tavakseni ostaa kaksi kilon säkillistä kaurahiutaleita kauppareissulla.) Supermarketeissa kaurahiutaleita löytyy useilta tuottajilta, erikokoisissa paketeissa. Tarjolla on niin isoja kuin pieniä hiutaleita, pikapuuroa ja pidempään keitettävää. Perushiutaleiden lisäksi on saatavilla myös hedelmillä höystettyjä versioita.

Poha. Asuessamme tilapäismajoituksessa alkuvuonna tarjolla ei aamuisin ollut kaurapuuroa vaan paikallista riisihiutalepuuroa nimeltään poha. Poha on maustettu mm. sipulilla, chilillä, sinapinsiemenillä ja kuminalla sekä muilla paikallisilla perusmausteilla ja siinä on mukana yleensä vihanneksia (esimerkiksi herneitä) sekä pähkinöitä. Pohaa on myynnissä valmiina sekoituksina niin kerta-annospusseissa kuin isommissakin paketeissa. Poha on sellaisenaan melko kuivaa syötävää. Tilapäismajoituksessamme höystimme sitä jugurtilla, joskus hotelliaamiaisilla mm. chutneyllä.

Masala Oats. Maustettu kaurapuuro tai kaura-vehnäpuuro. (En löytänyt ruokalajille tarkkaa suomennosta!) Päättelen Masala Oatsin olevan erittäin suosittua, sillä sitä löytyy asuinalueemme kaupasta useina eri versioina, eri tuottajilta ja erikokoisissa paketeissa (tavallisia kaurahiutaleita ei kaupassa ole lainkaan myynnissä). 

Masala Oats -valmisvalikoima on laaja: Puuroa on saatavissa perusversion lisäksi mm. kiinalais- ja italialaistyyppisenä, maustettuna korianterilla tai pippurilla, höystettynä vihanneksilla tai pelkästään tomaatilla sekä hedelmäisinä versioina, makuina mm. banaani-karamelli, mango tai sitruuna. Kuten kaurapuuroa, Masala Oatsia löytyy pikaversiona (valmistuu mikrossa kolmessa minuutissa) ja pidempää hauduttelua vaativana versiona. Masala Oatsia voi myös valmistaa itse, reseptejä löytyy nopeasti vilkaisten netistä melkoinen määrä. Masala Oats on erittäin mausteista; tulinen kaurapuuro kuvaa ruokakokemusta mielestäni parhaiten.

Ruokaostoksilla I

Asuinalueellamme on kolme pientä ja toisistaan valikoimaltaan poikkeavaa kauppaa: hedelmä- ja vihanneskauppa (joka myy ainoana kananmunia), päivittäistavarakauppa ja jonkinlainen lelu- ja herkkukaupan yhdistelmä.

Hedelmä- ja vihanneskaupan omistaa vanhahko mies, joka jokaisella käyntikerralla kertoo aloittaneensa liikkeen täällä vuonna 1992. Viime kerralla mies kertoi lisäksi, että seinällä olevassa valokuvassa on hänen edesmennyt isänsä, Intian armeijan kapteeni.

Hedelmä- ja vihanneskaupan perusvalikoima on helposti arvattavissa – paitsi että ko. kauppa myy ainoana alueellamme kananmunia. Kaupasta ostamme pääsääntöisesti valkosipulia, kananmunia ja viime aikoina myös mangoja. Silloin tällöin olemme ostaneet vesimeloneja, kurkkua, kukkakaalia ja kaalia. Valikoima kaupassa pysyy melko muuttumattomana. Valitettavasti tuotteiden laadussa on sen sijaan melkoista heilahtelua. 

Päivittäistavarakauppaa pyöritetään osuustoimintana. Kaupan valikoima on alueemme laajin: myynnissä on esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan, siivoukseen ja pyykinpesuun liittyviä tuotteita, voita ja juustoa, hiutaleita, jauhoja jne. Ylivoimaisesti suurimman osan ruokahyllyistä täyttävät kuitenkin monenlaiset linssit ja pavut sekä mausteet.

Lelu- ja herkkukaupan valikoimassa on alueemme muista kaupoista poiketen pullovettä, jäätelöä, UHT-maitoa sekä [paahto]leipää.

Käytännössä ruokaostoksilla pitää aina käydä kaikissa kolmessa kaupassa. Ennen ostoksille lähtöä ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevien päivien aterioista. Kauppojen valikoima vaihtelee viikosta ja jopa päivästä toiseen – on täysin mahdotonta ennustaa tuotteiden saatavuutta. Olemme esimerkiksi lähteneet kaupasta tyhjin käsin kahtena peräkkäisenä päivänä, kun pullovettä ei ollutkaan jäljellä. Päivittäistavarakaupassa tuntuvat puolestaan loppuvan vuoronperään tai yhtä aikaa kaikki meidän useimmin ostamamme tuotteet (mm. pähkinät, juusto, tuoremehut), mutta papuja ja linssejä on aina saatavilla.

Jälkiruokia

Intialaisesta ruokakulttuurista ei ole vielä kertynyt kovinkaan runsaasti kokemuksia, sillä olemme syöneet lähinnä hotellien ravintoloissa tai täällä Babralassa tilapäismajoituksessamme. Olen kuitenkin ehtinyt havaita, että täällä makea tarkoittaa vielä makeampaa kuin Brasiliassa (jossa luulin maistaneeni kaikkien aikojen makeimpia jälkiruokia!).

Hotellien jälkiruuista suurin osa on ollut kansainvälisiä, esimerkkinä pannacotta ja erilaiset kakut. Täällä vierastalossa on ollut jälkiruokana tarjolla hedelmiä eri tavoin esimerkiksi tuorehedelmäsalaattia ja vaniljakiisseliä hedelmäpalasilla. Hedelmäsalaatissa ei ole luotettu hedelmien omaan mehukkuuteen vaan kastikkeena on käytännössä sokerilientä. Erittäin suosittu jälkiruokamuoto on vanukas: Jälkiruokavalikoimaan kuuluvat riisivanukas, suklaavanukas, vaniljavanukas ja porkkanavanukas. Täällä porkkanavanukas tehdään kuulemma keittämällä ensin porkkanaraastetta maidossa ja mukaan lisätään kardemummaa, hunajaa sekä manteleita. (Netistä löytyy monenlaisia porkkanavanukkaan ohjeita suomeksi ja englanniksi.) 

Suosittu on myös Gulab jamun. Wikipediassa on sama tieto, joka on kuultu paikallisilta: kyseessä on maidosta valmistettu todella makea jälkiruoka. Valmistustavasta on kuitenkin toisenlaistakin tietoa: erään täällä vierailleen muualta Intiasta kotoisen olevan henkilön mukaan Gulab jamun olisikin uppopaistettu vehnäjauhotaikinapallero.

Jälkiruokien raaka-aineita ei ole muutenkaan aina helppo tunnistaa: esimerkiksi porkkanavanukas on väriltään syvän punaista. En olisi ensimmäisenä yhdistänyt mielessäni porkkanoita jälkiruokaan. Varsinkaan, kun minulla ei ollut etukäteistietoa siitä, että Intiassa onkin punaisia porkkanoita.