"Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä"

Olen aiemmin kertonut kauppareissuistamme supermarketteihin. Muutaman kuukauden kokemuksella olemme jo oppineet, mitä tuotteita mistäkin kaupasta löytyy. Olen jopa taulukoinut yleisimmin käyttämiemme elintarvikkeiden ja toisaalta [täällä] harvinaisempien elintarvikkeiden (kuten oikeiden juustojen ja kahvin) myyntipaikat. Kauppareissumme ovat nopeutuneet, kun aikaa ei kulu turhaan etsimiseen. Hyvin suunniteltuun ostoslistaan voi toki tulla meistä riippumattomista syistä muutoksia, kuten saimme havaita yhdessä vakiokaupoistamme.

Syömme aamuisin kaurapuuroa, jota höystämme hillolla. Hillo on eräs niistä tuotteista, joita ei alueemme kaupasta saa. (Täältä löytyy yhtä, äärimmäisen makeaa intialaista marmeladia, jossa ei sokerin ja väriaineen lisäksi ole ehkä muita ainesosia.) Ostamme yleensä 2-3 hillopurkkia supermarketista, sillä koskaan ei ole täyttä varmuutta seuraavan kauppareissun ajankohdasta.

Edelliskerralla yhdessä vakiosupermarketeistamme jäljellä hyllyssä oli vain yksi hillopurkki suosikkimerkiltämme. Otimme sen, mutta kassalla valintamme osoittautui ongelmalliseksi. Kassa yritti uudestaan ja uudestaan lukea hillopurkin viivakoodia. Kassakoneeseen ilmestyi uudestaan ja uudestaan virheestä kertova koodi. Taaksemme alkoi kertyä jonoa. Lopulta kassa siirsi hillopurkin sivuun ja jatkoi muiden ostostemme osalta. Kysyin hillopurkista.

- Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä, ilmoitti kassa.

Selitys siitä, että olimme tuotetta heiltä aiemminkin ostaneet ja valinneet tuotteen juuri äsken kaupan hyllystä ei auttanut. Hillopurkki jäi kassalle, kun lähdimme muiden ostostemme kanssa pois.

Matkalaukullinen elintarvikkeita

Norjassa mutta myös Brasiliassa asuessamme minua hieman huvittivat ja hämmästyttivät ulkosuomalaiset, jotka toivat Suomesta tullessaan elintarvikkeita leivästä salmiakkiin. Norjassa asuimme pienessä pohjoisessa kylässä, jonka ruokakaupoissa ei kovin isoa valikoimaa ollut. 140 km:n päässä oli kuitenkin isompi kaupunki ja isommat valikoimat. Brasiliassa asuimme miljoonakaupungissa, ja asuntomme lähellä oli kaksi erittäin isoa supermarkettia. Emme tunteneet itse tarvetta tuoda Suomesta mukanamme elintarvikkeita, poikkeuksina suklaa ja salmiakki. Niin Norjassa kuin Brasiliassa asuessamme meillä käyneet suomalaisvieraat toivat tuliaisina ja mukavina yllätyksinä sesonkituotteita kuten uusia perunoita, mämmiä ja piparkakkuja.

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, millaista vaivannäköä ja suunnittelua täällä vaatii ostosten tekeminen. Kahdella edellisellä yhteisellä Suomen-reissullamme olemmekin paluumatkalla laittaneet ruumaan matkalaukullisen elintarvikkeita: kahvia, keksejä, leipää, liemikuutioita, mausteita, salmiakkia, suklaata, vihannes- ja kalasäilykkeitä jne. Olemme hankkineet Suomesta tänne myös kodinhoitoon liittyviä tuotteita, mm. kumikäsineitä, jätesäkkejä, sieniliinoja, sitruunahappoa vedenkeittimien kalkinpoistoon, staattisia pölyliinoja ja tiskiharjoja. Elintarvikkeiden ja kodinhoitotuotteiden lisäksi olemme tuoneet käsikauppalääkkeitä, shampoota ja suihkusaippuoita. 

Emme ole ainoita tällaiseen ratkaisuun päätyneitä. Myös brittinaapurimme ovat tuoneet kotimaan käynneiltään elintarvikkeita ja muuta tarpeellista.

Kun palasin Suomesta sunnuntaina, toin tullessani matkalaukullisen elintarvikkeita. Tuoretuotteiden, erityisesti vihannesten, saannissa alueellamme on ollut viime viikkoina vaikeuksia. Nyt on ainakin mahdollisuus tehdä ruokaa säilykkeistä.