Ylituotannosta tyhjään puutarhaan

Vielä muutama viikko sitten tuntui siltä, että puutarha tuotti liikaa satoa. Meillä oli ylituotantoa esimerkiksi okrasta ja sipulista. Monsuunikauden ja heinä-elokuun poissaolomme aikana tilanne muuttui dramaattisesti. 

Ensimmäiset kuukaudet tässä talossa asuessamme puutarhuri tuli aina aamuisin kysymään (hindiksi), mitä vihanneksia ja/tai yrttejä puutarhasta haluaisimme. Vihanneksia, yrttejä ja maustekasveja tuli päivittäin ylenpalttisesti kahden hengen taloudelle. Viimeisten viikkojen aikana tilanne on ollut täysin toisenlainen: puutarhasta on saatu kaksi kertaa papuja ja kerran taaroja. Yrteistä on jäljellä enää basilikaa. 

Juttelin asiasta myös naapurissa asuvan brittirouvan kanssa. Kun rouva oli liki epätoivoisena pyytänyt puutarhasta mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa, puutarhuri oli tuonut banaaninipun. Britillä oli se käsitys, että vuodenajan vaihtuessa vaihtuvat myös kausivihannekset. Siihen viittaisi ainakin se, että puutarhaamme on tällä viikolla istutettu uusia kasveja. Jännityksellä odotan, mitä on tulossa.

Uusia asukkaita naapurissa

Brittinaapuriemme talo on vetänyt puoleensa viime kuukausina uusia asukkaita. 

Toukokuussa pariskunta oli havainnut työhuoneessa muutaman muurahaisen. Nopeasti muurahaisten määrä alkoi kasvaa kunnes tarkempi tutkimus paljasti seinän rakenteessa muurahaisten asumuksen. Pari päivää kestäneen purkamis-, myrkytys- ja korjausoperaation jälkeen muurahaiset ovat pysyneet poissa.

Kaikki naapurustomme talot tuntuvat olevan gekkojen suosiossa. Gekot ovat yleensä melko tai erittäin pieniä, niiden läsnäolo on lähes huomaamatonta (ulosteita ja satunnaisia seinältäputoamiselta kuulostavia lätsähdyksiä lukuun ottamatta). Kun britit olivat palanneet hieman pidemmän poissaolon jälkeen kotiinsa, sinne oli muuttanut huomattavan isokokoinen gekko, jonka liikkumista asunnossa ei voinut olla huomaamatta.

Brittien uusin alivuokralainen on tähänastisista kaikista epämiellyttävin: Jossain vaiheessa meneillään olevan monsuunikauden aikana brittien puutarhaan on asettunut käärme. Olemme nähneet täällä ollessamme kolmessa eri paikassa käärmeen (ranta, koulun piha, ajotie), mutta olemme uskoneet intialaisnaapuriemme väitteitä siitä, ettei käärmeitä tule talojen pihapiiriin enää nykyisellään kuten heti alueen valmistuttua. Kuultuani naapurien käärmeestä olen alkanut käyttää puutarhassa käydessäni kunnollisia kenkiä varvassandaalien sijaan. Valitettavasti minulla ei ole täällä pitkävartisia kumisaappaita. 

Gekkojen merkitsemä talo

Tänään tuli seitsemän kuukautta muutostamme Intiaan. Palasimme eilen melko pitkän poissaolon jälkeen takaisin Babralaan, samalla päättyi myös kirjoitustaukoni. 

Palasimme pahoin aavistuksin: epäilimme gekkojen tai monsuunin mukanaan tuomien moskiittoparvien vallanneen talomme, riikinkukkojen nyhtäneen aivan kaiken syötäväksi kelpaavan puutarhastamme jne. Jo ulko-ovella saimme esimakua: muurahaiset olivat keksineet tehdä polkunsa ovemme ympärille ja kanssamme samalla ovenavauksella tuli asuntoon pieni gekko.

Sisäpihan puutarhamme oli poissa ollessamme villiintynyt täysin. Puutarhurilla ei ollut ollut pääsyä pihalle, sillä sinne pääsee kulkemaan vain olohuoneestamme (eläimet tulevat kylläkin pihamuurin yli). Keittiöpuutarhamme näytti sekin surulliselta, sillä ennen lähtöämme suurin osa sadosta oli kerätty, eikä uusia kasviksia oltu istutettu.

Talossa oli sisällä tietysti ummehtunut ja kuuma ilma, joka onneksi helpotti nopeasti ilmastoinnin käynnistämisen jälkeen. Pelkomme erilaisista taloa valtaamaan pyrkineistä eläimistä oli osunut oikeaan: huoneiden lattioilla oli melko paljon kuolleita hyttysiä. Pahinta oli kuitenkin se, että gekkot olivat alkaneet käyttää keittiössä työtasoja ja roska-astiamme kantta vessoinaan. Gekkojen ulosteita oli lisäksi olohuoneessa ja kylpyhuoneessa. Keittiössämme oli myös käyty jonkinlainen taistelu, sillä tiskipöydälle jäänyt tyhjä limsatölkki oli singottu keskelle keittiön lattiaa. 

Iltapäivällä havaitsin, ettei ovikellomme enää toimi. Jyri avasi ovikellon seinäänkiinnitetyn osan etsiessään selitystä mykistymiseen. Ovikellon sisällä oli gekkon munia.

"Ettekö te pidä sipuleista?"

Kirjoitin aiemmin keittiöpuutarhamme ylituotanto-ongelmasta okran osalta. Nyttemmin okraa tulee enää vähäisiä määriä, ei ongelmaksi asti.

Pari viikkoa sitten meille paljastui sipulin ylituotanto-ongelmamme. Puutarhuri toi kahtena aamuna peräkkäin parisen kiloa sipulia takaovellemme. Siihen asti sipulia oli tullut muutaman kappaleen päivävauhtia. Saimme käytettyä aika paljon sipuleita viikon aikana eri ruokalajeihin. – sipulimäärä ei tuntunut ongelmalta.

Sipulinnosto kuitenkin kiihtyi päivä päivältä. Viime viikon alkuun mennessä meillä oli arviolta kymmenisen kiloa sipulia kotona. Jos meillä olisi kellari tai edes hyviä säilytysastioita haaste ei olisi ollut ihan niin suuri. Paremman puutteessa aloimme varastoida sipulia tyhjiin pahvilaatikoihin. Laatikot sijoitimme viileäksi ilmastoituun vierashuoneeseen.

Intialaisnaapurimme ihmetteli minun ihmettelyäni sipulimääristä. Hänen mukaansa kyse oli ihan normaalista vuodenajan vaihtumiseen liittyvästä asiasta: sipulit kerättiin maasta kesäkasvisten tieltä.

Sipulia tuli joka päivä puutarhasta lisää. Emme voisi mitenkään ehtiä käyttämään koko valtavaa sipulimäärää – osa sipuleista ehtisi varmasti pilaantua. Viime viikonloppuna pähkäilimme, mitä tehdä. Päätimme, että Jyri kysyisi maanantaina työkavereiltaan halukkuutta auttaa 4-5 sipulikilon käyttämisessä.

Jyrin työkaverin vaimo oli huolissaan kuultuaan, että tarjosimme sipuleitamme muille. Hän luetteli minulle pyytämättä reseptejä, joissa voisin sipuleita hyödyntää. Hän myös kertoi, että he varastoivat aina sipulit ilmastoituun vierashuoneeseen – varastointitilan puute ei siis voisi olla meilläkään ongelmana. Lopulta nainen kysyi:

- Ettekö te pidä sipuleista?

Viime viikon tiistaina meiltä haettiin neljä laatikollista sipulia. Sipulien poisviennin ja uudelleenjakelun hoitanut mieshenkilö tuli etukäteen katsomaan, millaisissa laatikoissa sipulit olivat. Hän myös yritti saada meitä vielä luopumaan ideasta antaa sipuleita muille ja kertoi huolensa siitä, ettei meille jäisi tarpeeksi sipulia itsellemme. (Vain 5-6 kg!) Lopulta mies kysyi minulta huolestuneena:

- Ettekö te pidä sipuleista?

Puutarhan kutsumattomat vieraat

Kirjoittelin viime viikolla kaksi kertaa keittiöpuutarhastamme. Puutarhamme kiinnostaa meidän lisäksemme laajaa lajikirjoa eläimiä.

Pelokkaammasta päästä vieraita ovat oravat ja kulkukoirat, joita alueella on erittäin paljon. Kulkukoiria on alueella erittäin paljon. Jos puutarhaan tulee ihmisiä, oravat ja koirat lähtevät yleensä mahdollisimman nopeasti pois.

Vakiovieraita keittiöpuutarhassa ovat monenkokoiset ja monenväriset linnut. Tunnistan lintulajeista ainoastaan riikinkukon. Riikinkukot ovat lintuvieraista rohkeimpia, ne eivät tee elettäkään lähteäkseen puutarhasta, vaikka avaan ikävästi kirskuvan takaoven ja kävelen puutarhaan. Riikinkukot ovat myös lintuvieraista äänekkäimpiä, niiden kiekaisurääkäisyt kuuluvat alkavat aamuviiden tienoilla ja jatkuvat myöhään yöhön. Naapuri kertoikin nukkuvansa riikinkukkojen aiheuttaman metelin vuoksi korvatulpat korvissa. Eilen alkuillasta saavutettiin eräänlainen ennätys: puutarhassamme oli samanaikaisesti 11 riikinkukkoa. Ja yksi kissa.

Jo ennen muuttoa meitä varoitettiin, ettei talomme ovia tai ikkunoita kannata pitää auki sisään pyrkivien eläimien (lähinnä apinoiden) vuoksi. Viime perjantaiaamuna aamiaista valmistellessamme näimme keittiön ikkunasta ensimmäistä kertaa, että puutarhassamme liikkui apinalauma. Useita apinoita oli banaanipuussamme, apinaemo poikasensa kanssa oli puolestaan kiinnostunut ruusuistamme. Yksi apinoista nosteli tottuneesti puutarhurin kasvimaalle asettamaa piikikkäistä oksista tehtyä estettä ja katseli arvioivasti allaolevia kasveja. Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että me tulimme takaovelle.

Täällä haetaan jätteet joka aamu takapihan eli keittiöpuutarhan jäteastioista. Jätekuskilla on ilmeisesti vaihteleva kierros, sillä jätteet haetaan hieman eri aikoihin (yleensä klo 7.45-9.30). Jätekuskien aikataulut saattavat olla myös apinoiden tiedossa: Viime perjantaiaamuna puutarhassamme olleesta apinalaumasta yksi jäsen tuli määrätietoisesti kohti talomme takaovea. Apinan kiinnostuksen kohteena oli asuntomurron sijaan takaoven lähellä oleva jäteastia. Apina avasi rutiinilla jäteastian kannen ja kurkisti sisälle. Astiassa olevat sekajätteet eivät apinaa kiinnostaneet – onneksi emme olleet ehtineet laittaa biojätteitä vielä astiaansa.

Pikkuhiljaa apinalauma alkoi vetäytyä pihaltamme, luultavasti siirtyäkseen naapuripihalle. Kun Jyri kertoi työpaikalla apinalauman vierailusta, häntä valistettiin, että moisten vierailujen vuoksi vihannekset ja hedelmät kannattaa kerätä puutarhasta raakana ja kypsyttää sisällä. Ainoastaan sipulit eivät kuulemma kelpaa apinoille.

Ylituotanto-ongelma

Puutarhuri tuli ensimmäisenä aamuna muuttomme jälkeen kyselemään hindiksi, mitä kasviksia halusin kerättäväksi keittiöpuutarhastamme juuri tänään. Sanakirjan ja Googlen käännösohjelman avulla sain kysyttyä, mitkä kasvit olisivat valmiina (eivät ihan olleet maanviljelykseen liittyvät termini kohdallaan!).

Keskustelumme jälkeen sain puutarhastamme valtavan kassillisen okraa ja vähän korianteria. Yhdistelemällä reseptejä, puolet okrista ja ruokakaapissa olleita tarveaineita, sain tehtyä ihan syötävää okracurrya, josta riitti meille kahteen ateriaan.

Seuraavana aamuna, perjantaina, puutarhuri keräsi taas valtavan kassillisen okraa ja toi sen ovellemme.

Kun vierastalossa kanssamme asuneen brittipariskunnan rouva pistäytyi talossamme perjantai-iltapäivänä, kerroin okran ylituotanto-ongelmastamme. Ongelmamme ilahdutti rouvaa. Hän oli nimittäin huolestuneena seurannut oman keittiöpuutarhansa tilannetta: okra – rouvan suosikkikasvis! – ei ollut vielä kypsää kerättäväksi. Rouva otti innostuneena vastaan noin kahden kilon pussillisen okraa. Vastavuoroisesti voisin kuulemma käydä hakemassa heidän keittiöpuutarhastaan jotain meiltä puuttuvia kasviksia. En ole vielä lunastanut annettua lupausta.

Keittiöpuutarha

Ensimmäistä kertaa meillä on Jyrin kanssa asunto, johon kuuluu ihkaoikea keittiöpuutarha. Hyvissä ajoin helmikuussa, kun vielä asuimme tilapäismajoituksessa, meiltä jo kyseltiin toiveita keittiöpuutarhaan istutettavista kasveista.

Listasin suosikkivihanneksiani. Jokaisen mainitsemani kasvin kohdalla kasvihankinnoista vastaava mies totesi, että kyse oli väärän vuodenajan tai väärän alueen kasvista. Väärä alue tarkoitti ilmeisesti paitsi maantieteellistä aluetta, myös esimerkiksi kasveja, jotka vaatisivat erityisen runsasta kastelua.

Lopulta esitin kysymyksen toisinpäin: mitä kasviksia meillä ylipäätään olisi mahdollista saada keittiöpuutarhaan helmi-maaliskuussa tai muuttomme jälkeen.

- Vihreää chiliä, okraa, sipulia, tomaatteja, lehtisalaattia sekä erilaisia yrttejä.

Valikoima kuulosti hyvältä ja jo taloon muuttaessamme huhtikuussa keittiöpuutarha kukoisti. Alkuvuonna istutettujen hyötykasvien lisäksi pihalla oli valmiiksi odottelemassa banaanipuu ja muutama ruusupensas.

Naapurin uusi ikkuna

Viime lauantaina olin talollamme odottamassa sähköasentajaa, jonka piti korjata ennen muuttoamme pari juttua. Sähköasentajan piti tulla kello yhdeksän, mutta aikataulut ja aikakäsitys ovat täällä ns. joustavia. Olin paikalla jo hyvissä ajoin.

Melkein heti takaoveen hakattiin. Sähköasentajan sijaan ovella oli puutarhuri, joka alkoi kertoa keittiöpuutarhamme kasveista. Hindiksi. Kun puutarhuri palasi kastelemaan kasvimaatamme, minä palasin asuntoon sisälle. Lähes saman tien takaoveen hakattiin uudestaan. Sähköasentajan tai puutarhurin sijaan ovella oli mies, joka alkoi heti selittää minulle vilkkaasti ja laajasti jotain. Hindiksi. Lopulta elekielen avulla selvisi, että kyse oli roskakuskista. (Ja vielä myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt laittaa jätteemme valmiiksi lajiteltuina takaoven ulkopuolelle kahteen jäteastiaan. Valitettavasti edellinen asukas on ottanut mukaansa toisen jäteastian ja jättänyt jäljelle vain telineen. Hankintalistalla on nyt siis jäteastia.)

Seuraavaksi soi etuoven ovikello. Sähköasentajan sijaan ovella oli englantia puhuva mies, joka ilmoitti, että uusi olohuoneen ikkunamme tullaan asentamaan. Juuri nyt. Kaikki asuntoomme liittyvät korjaustyöt ovat tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksinä, joista meille on muistettu ilmoittaa muutamaa minuuttia ennen niiden alkamista. Syy ilmoittamiseen on yleensä ollut vain se, ettei asuntoon ole päästy ja avaimet tarvitaan. Heti. Ikkunan asentaminen oli siis saatettu tilata, eikä meille ollut muistettu kertoa.

Ikkunan asentaminen alkoi todellakin saman tien. Vasaroinnin ja poraamisen aiheuttamassa metelissä ikkunan asentamisesta kertonut mies kysyi minulta avainta naapuritaloomme. En edes yrittänyt ymmärtää, miksi rakennusmiehen esimies kuvitteli, että minulla olisi ollut avain brittien tulevaan asuntoon. Mies käski minua ilmoittamaan briteille, että asuntoon pitäisi päästä sisälle. Heti. Brittipariskunnan rouva saapui melko nopeasti talolleen viestini saatuaan. Tässä vaiheessa talossamme oli ikkunan asentamisesta johtuva hirveä meteli (vanha ikkunankarmi ei suostunut lähtemään kovin helposti irti). Olin tullut talosta ulos ja seurasin uteliaana brittien talolla seisoskelleiden neljän miehen ja brittirouvan keskustelua. Eleistä päätellen kaikki olivat hämmentyneitä.

Hämmennykseen oli syynsä: brittien taloon oli tarvittu avain, sillä sinne halusi päästä kaksi sähköasentajaa (sekä heidän esimiehensä). Brittirouvan mielestä heillä ei ollut enää tarvetta mihinkään sähköihin liittyviin korjauksiin. Sen sijaan he olivat pyytäneet uutta ikkunaa olohuoneen vanerilla korjatun ikkunaruudun tilalle.