Pilaantuneita sipuleita ja pinaattia

Puutarhamme on saanut olla useita viikkoja rauhassa apinoilta. Arvelimme syyksi sen, että edellinen sato oli korjattu ja uudet vihannekset vasta kasvamassa. (Vain pinaatti on jo kypsynyt syötäväksi.) Paikalliset naapurimme ovat kertoneet meille, että puutarhan sato on kerättävä raakana – muuten apinat syövät vihannekset ja kasvikset. Vielä ei kuitenkaan ole ollut edes raakoja vihanneksia syötäväksi.

Kerroin aiemmin sipulin ylituotanto-ongelmastamme. Muutama päivä sitten kävin läpi jäljellä olevaa sipulivarastoamme ja vein pilaantuneet yksilöt biojätepussissa jäteastiaamme. Jostain syystä roskakuski ei käynytkään lauantaiaamuna tavalliseen tapaansa kierroksellaan. Arvelimme, ettei jäteastiaa tarvitse nostaa varmuuden vuoksi sisälle – paikalliset olivat vakuuttaneet meille uudestaan ja uudestaan, etteivät apinat syö sipuleita.

Sunnuntai-iltapäivänä takapihaltamme alkoi kuulua meteliä: Keittiöpuutarhassa oli iso apinalauma. Osa apinoista istahti syömään pinaattia, yksi pureskeli koristepensaitamme ja osa laumasta kierteli kasvimaata napsien maistiaisia sieltä täältä. 

Pari apinaa tuli jäteastiallemme ja avasi sen. Apinat nostivat astiasta pilaantuneita sipuleita sisältävän jätepussin ja alkoivat tutkia sen sisältöä. Kummatkin apinat istuivat maahan, kuorivat sipuleita ja söivät niitä. Myös muut laumassa kiinnostuivat sipuleista; nopeasti takaovemme luona oli puoli tusinaa apinaa kuorimassa ja syömässä sipuleita.

Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että seurasimme syöpöttelyä takaoven luona. Me sen sijaan hätkähtelimme, kun apinat kiipeilivät takaovessa sen yläosan verkko-osuutta hyödyntäen. Apinat eivät hätkähtäneet sitäkään, kun keittiöpuutarhaamme tuli pentukoira emonsa kanssa. Pentu haukkui aikansa apinoita, mutta jolkotteli sitten emonsa perässä pois pihastamme.

Pitkähköltä tuntuneen ruokailun jälkeen apinat yksi toisensa jälkeen lähtivät pois puutarhastamme ja jättivät jälkeensä sipulinkuoria ja maahan heittämiään syötäväksi kelpaamattomia sipuleita.

Etupihan valloittajat

Kulkukoiria näkee aina, kun lähtee talosta ulos. Välillä ei tarvitse edes mennä ulos asti, riittää, että vilkaisee ikkunasta pihalle. Aluksi kulkukoirat välttelivät pihaamme. Muutaman viikon ajan pari-kolme koiraa on tehnyt roskisdyykkausta säännöllisesti jäteastiallamme. Koirat ovat alkaneet viihtyä keittiöpuutarhassamme myös päivisin sen vuoksi, että eräs puutarhureista näyttää antavan niille sille tällöin syötävää.

Kymmenen asuinkuukauden aikana en ole alueellamme nähnyt kertaakaan koiranpentuja. Pari viikkoa sitten Jyri oli lounastauollaan huomannut, että keittiöpuutarhassamme oli koira ja kolme pientä pentua. Koiranpennut ovat ensihavainnon jälkeen olleet vakituisia vieraita keittiöpuutarhassamme sekä etupihalla. Pennut oleskelevat pihalla rennosti, omistajien elkein: riehuvat keskenään ja ottavat tarvittaessa päiväunet. Joka ilta puoli seitsemältä alueella testataan hälytysjärjestelmää. Hälytyksen alkaessa soida pennut alkavat ulista. Muuten niistä ei lähde kovinkaan paljon ääniä.

Sunnuntaina kotiin palatessa näin pennut ensimmäisen kerran. Kaikki kolme telmivät etupihallamme. Pentuja ei tuntunut haittaavan ollenkaan asukkaiden läsnäolo. Jyriin ne olivat ilmeisesti ehtineet jo tottua, mutta yksikään pennuista ei tullut tekemään myöskään minun kanssani tuttavuutta.

Puutarhuriin ei tehoa pentujen suloisuus. Pentujen pensasaidan lähettyville kaivama kuoppa sai puutarhurin ajamaan luudalla kolmikon pois pihalta.