Ovikelloon eksyneet

Ensimmäiset asuinkuukaudet talomme ovikellossa ei ollut toimintaongelmia. Yllätys olikin siis jonkinlainen, kun palattuamme Suomesta elokuussa ovikello oli mykistynyt. Pienen tutkimisen jälkeen arvelimme syyksi ovikellon sisällä olleita gekkon munia. 

Ovikello vaihdettiin. Uusi ovikello toimi parisen viikkoa moitteettomasti.

Viime perjantaina havaitsin, että ovikello oli taas lakannut toimimasta. Tutkimme ovikelloa uudestaan. Tällä kertaa arvelimme syyksi muurahaisia, jotka monsuunin ja poissaolomme innoittamina ovat alkaneet käyttää etuovemme edustaa polullaan. Muurahaisten erehtyminen polultaan ovikellomme soittopainikkeeseen ja siitä aiheutunut oikosulku tuntui loogisimmalta selitykseltä.

Viimeisen viikon ajan ovikello on toiminut täysin satunnaisesti.

Uusia asukkaita naapurissa

Brittinaapuriemme talo on vetänyt puoleensa viime kuukausina uusia asukkaita. 

Toukokuussa pariskunta oli havainnut työhuoneessa muutaman muurahaisen. Nopeasti muurahaisten määrä alkoi kasvaa kunnes tarkempi tutkimus paljasti seinän rakenteessa muurahaisten asumuksen. Pari päivää kestäneen purkamis-, myrkytys- ja korjausoperaation jälkeen muurahaiset ovat pysyneet poissa.

Kaikki naapurustomme talot tuntuvat olevan gekkojen suosiossa. Gekot ovat yleensä melko tai erittäin pieniä, niiden läsnäolo on lähes huomaamatonta (ulosteita ja satunnaisia seinältäputoamiselta kuulostavia lätsähdyksiä lukuun ottamatta). Kun britit olivat palanneet hieman pidemmän poissaolon jälkeen kotiinsa, sinne oli muuttanut huomattavan isokokoinen gekko, jonka liikkumista asunnossa ei voinut olla huomaamatta.

Brittien uusin alivuokralainen on tähänastisista kaikista epämiellyttävin: Jossain vaiheessa meneillään olevan monsuunikauden aikana brittien puutarhaan on asettunut käärme. Olemme nähneet täällä ollessamme kolmessa eri paikassa käärmeen (ranta, koulun piha, ajotie), mutta olemme uskoneet intialaisnaapuriemme väitteitä siitä, ettei käärmeitä tule talojen pihapiiriin enää nykyisellään kuten heti alueen valmistuttua. Kuultuani naapurien käärmeestä olen alkanut käyttää puutarhassa käydessäni kunnollisia kenkiä varvassandaalien sijaan. Valitettavasti minulla ei ole täällä pitkävartisia kumisaappaita. 

Sammakko suihkussa

Monsuunikausi jatkuu edelleen. Keväällä sääennuste näytti päivä toisensa jälkeen samanlaiselta: +40…+45 astetta vuorokauden ylin, +25… +30 vuorokauden alin lämpötila ja satunnaisia ukkoskuuroja. 

Monsuunikaudella sääennuste on samalla tavoin monotonista seurattavaa: päivittäin vuorokauden ylin lämpötila +30…+32, vuorokauden alin +26. Joka päivä tulee ukkoskuuroja ja/tai vesisadetta. Kosteusprosentti heiluu koko ajan lähellä sataa. Kun menee ulos ilmastoidusta kodista, silmälasit menevät huuruun saman tien ja vaatteet liimautuvat ihoon. 

Sade on hyvin harvoin tihuutusta, hanat ovat yleensä kunnolla auki. Ukkonen ei ole pienoista jyrähtelyä jossain kaukaisuudessa vaan päällekäyvää pamahtelua. Sadetta ja/tai ukkosta edeltää aina taivaan synkkeneminen ja päivän pimentyminen. 

Jo lyhytkin sade tuo mukanaan niin isot lätäköt, että autoilu maantiellä tulee nopeasti vaativaksi. Pihatiemme ja puutarhamme ovat näyttäneet runsaimpien sateiden jälkeen pieniltä tulva-alueilta, mutta hetkessä vesi imeytyy maahan.

Verkkoyhteydet, jotka ovat muutenkin toimineet melko sattumanvaraisesti, toimivat vielä entistäkin heikommin. Sade on yleisselitys sille, miksi nettiin ei pääse ja/tai tv-kanavat eivät näy.

Monsuunikaudella – näin meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin – tulevat moskiitot, muurahaiset ja kaikki muut mahdolliset ötökät laumoina taloon. On totta, että etenkin muurahaisia on nyt näkynyt paljon aiempaa enemmän. Vielä viime viikollakin meitä kehotettiin tilaamaan taloon hyönteistorjuja. Monsuunikauden alkaessa jo tutuksi tulleeseen pihamme äänimaailmaan tuli lisäys: sammakoiden kurnutus. Tänä aamuna kurnutus tuntui tulevan aiempaa lähempää. Suihkukopissamme oli sammakko.

Gekkojen merkitsemä talo

Tänään tuli seitsemän kuukautta muutostamme Intiaan. Palasimme eilen melko pitkän poissaolon jälkeen takaisin Babralaan, samalla päättyi myös kirjoitustaukoni. 

Palasimme pahoin aavistuksin: epäilimme gekkojen tai monsuunin mukanaan tuomien moskiittoparvien vallanneen talomme, riikinkukkojen nyhtäneen aivan kaiken syötäväksi kelpaavan puutarhastamme jne. Jo ulko-ovella saimme esimakua: muurahaiset olivat keksineet tehdä polkunsa ovemme ympärille ja kanssamme samalla ovenavauksella tuli asuntoon pieni gekko.

Sisäpihan puutarhamme oli poissa ollessamme villiintynyt täysin. Puutarhurilla ei ollut ollut pääsyä pihalle, sillä sinne pääsee kulkemaan vain olohuoneestamme (eläimet tulevat kylläkin pihamuurin yli). Keittiöpuutarhamme näytti sekin surulliselta, sillä ennen lähtöämme suurin osa sadosta oli kerätty, eikä uusia kasviksia oltu istutettu.

Talossa oli sisällä tietysti ummehtunut ja kuuma ilma, joka onneksi helpotti nopeasti ilmastoinnin käynnistämisen jälkeen. Pelkomme erilaisista taloa valtaamaan pyrkineistä eläimistä oli osunut oikeaan: huoneiden lattioilla oli melko paljon kuolleita hyttysiä. Pahinta oli kuitenkin se, että gekkot olivat alkaneet käyttää keittiössä työtasoja ja roska-astiamme kantta vessoinaan. Gekkojen ulosteita oli lisäksi olohuoneessa ja kylpyhuoneessa. Keittiössämme oli myös käyty jonkinlainen taistelu, sillä tiskipöydälle jäänyt tyhjä limsatölkki oli singottu keskelle keittiön lattiaa. 

Iltapäivällä havaitsin, ettei ovikellomme enää toimi. Jyri avasi ovikellon seinäänkiinnitetyn osan etsiessään selitystä mykistymiseen. Ovikellon sisällä oli gekkon munia.

Eksoottisia (ja vähemmän eksoottisia) eläimiä

Olen ottanut tavakseni tehdä kävelylenkkejä aamuisin tällä alueella. Periaatteessa alue on viihtyisiä: paljon puita ja muuta kasvillisuutta, pieniä metsäkaistaleitakin on jätetty. Käytännössä kävelylenkki kulkee koko matkan asfalttitiellä, puistojen läpi voi kyllä halutessaan oikaista.

Aamuisilla kävelylenkeilläni en yleensä näe muita ihmisiä. Alueen asukkaat ovat koulussa tai töissä. Erilaisia eläimiä sen sijaan voi bongata pitkin reittiä.

Oravia juoksentelee niin tilapäismajoituksemme pihamaalla kuin metsäkaistaleiden puissa. Samalla pihamaalla lenkkejään tekevästä riikinkukosta olenkin jo maininnut. Riikinkukko ei ole yksinäinen: alueella näyttäisi olevan itse asiassa hämmästyttävän paljon riikinkukkoja. Riikinkukkojen lisäksi olen bongannut myös muita lintuja kuten papukaijoja ja paikallisia puluja. Lukuisten muiden näkemieni lintujen tunnistukseen tarvittaisiin kiikarit ja mielellään jonkinlainen Intian laulava lintukirja. Paikallisten mielestä kevät on jo selkeästi lähestymässä, lintujen nonstoplaulu ja auringonpaiste vievät kyllä omatkin ajatukset pois talvesta.

Tilapäismajoituksemme sijaitsee lammen rannalla. Lammessa on pienenpieniä kaloja – ja rantakäärmeitä (tai niiden intialaisia vastineita). Käärmeitä on alueella myös muualla ja tästä paikalliset ovatkin meitä varoittaneet. Varoitus tuli hieman myöhässä, sillä jo ensivierailulla näimme käärmeen myös koulun pihalla. Käärmeet ovat kuulemma joitain kertoja puraisseet kävelijöitä. Yleensä syynä on ilmeisesti ollut se, että kävelijä on vahingossa tallannut käärmeen päälle. Käärmeiden lisäksi muita epämiellyttäviä eläinbongauksia ovat olleet jättiläismäisen kokoiset muurahaiset sekä sisätiloissa koko ajan lentelevät moskiitot.

Alueella kiertelee kulkukoiria, joista osalla on pentujakin. Eräänä iltana päätimme oikaista puistoalueen läpi tullessamme takaisin majapaikkaan. Meillä oli valonlähteenä ainoastaan puhelimen taskulamppu. Läheltämme alkoi kuulua pikkuhiljaa kovenevaa murinaa ja äkkiä taskulampun valokeiloihin osui lukuisia koiria. Pimeydessä meidät ympäröineet koirat seurasivat meitä lähimmän talon pihapiiriin asti. Tilanne tuntui melko epämiellyttävältä.

Täällä on kuulemma aiemmin ollut runsaasti apinoita, ongelmaksi asti. Apinoita on edelleenkin – ja nekin saattavat käärmeiden ja kulkukoirien tapaan puraista ihmisiä. Kulkukoirilta ja apinoilta suojautumiseksi meitä on opastettu ottamaan kävelylenkille mukaan puukeppi, jolla eläimiä voi tarvittaessa hätistellä.