Ovikelloon eksyneet

Ensimmäiset asuinkuukaudet talomme ovikellossa ei ollut toimintaongelmia. Yllätys olikin siis jonkinlainen, kun palattuamme Suomesta elokuussa ovikello oli mykistynyt. Pienen tutkimisen jälkeen arvelimme syyksi ovikellon sisällä olleita gekkon munia. 

Ovikello vaihdettiin. Uusi ovikello toimi parisen viikkoa moitteettomasti.

Viime perjantaina havaitsin, että ovikello oli taas lakannut toimimasta. Tutkimme ovikelloa uudestaan. Tällä kertaa arvelimme syyksi muurahaisia, jotka monsuunin ja poissaolomme innoittamina ovat alkaneet käyttää etuovemme edustaa polullaan. Muurahaisten erehtyminen polultaan ovikellomme soittopainikkeeseen ja siitä aiheutunut oikosulku tuntui loogisimmalta selitykseltä.

Viimeisen viikon ajan ovikello on toiminut täysin satunnaisesti.

Uusia asukkaita naapurissa

Brittinaapuriemme talo on vetänyt puoleensa viime kuukausina uusia asukkaita. 

Toukokuussa pariskunta oli havainnut työhuoneessa muutaman muurahaisen. Nopeasti muurahaisten määrä alkoi kasvaa kunnes tarkempi tutkimus paljasti seinän rakenteessa muurahaisten asumuksen. Pari päivää kestäneen purkamis-, myrkytys- ja korjausoperaation jälkeen muurahaiset ovat pysyneet poissa.

Kaikki naapurustomme talot tuntuvat olevan gekkojen suosiossa. Gekot ovat yleensä melko tai erittäin pieniä, niiden läsnäolo on lähes huomaamatonta (ulosteita ja satunnaisia seinältäputoamiselta kuulostavia lätsähdyksiä lukuun ottamatta). Kun britit olivat palanneet hieman pidemmän poissaolon jälkeen kotiinsa, sinne oli muuttanut huomattavan isokokoinen gekko, jonka liikkumista asunnossa ei voinut olla huomaamatta.

Brittien uusin alivuokralainen on tähänastisista kaikista epämiellyttävin: Jossain vaiheessa meneillään olevan monsuunikauden aikana brittien puutarhaan on asettunut käärme. Olemme nähneet täällä ollessamme kolmessa eri paikassa käärmeen (ranta, koulun piha, ajotie), mutta olemme uskoneet intialaisnaapuriemme väitteitä siitä, ettei käärmeitä tule talojen pihapiiriin enää nykyisellään kuten heti alueen valmistuttua. Kuultuani naapurien käärmeestä olen alkanut käyttää puutarhassa käydessäni kunnollisia kenkiä varvassandaalien sijaan. Valitettavasti minulla ei ole täällä pitkävartisia kumisaappaita. 

Gekkojen merkitsemä talo

Tänään tuli seitsemän kuukautta muutostamme Intiaan. Palasimme eilen melko pitkän poissaolon jälkeen takaisin Babralaan, samalla päättyi myös kirjoitustaukoni. 

Palasimme pahoin aavistuksin: epäilimme gekkojen tai monsuunin mukanaan tuomien moskiittoparvien vallanneen talomme, riikinkukkojen nyhtäneen aivan kaiken syötäväksi kelpaavan puutarhastamme jne. Jo ulko-ovella saimme esimakua: muurahaiset olivat keksineet tehdä polkunsa ovemme ympärille ja kanssamme samalla ovenavauksella tuli asuntoon pieni gekko.

Sisäpihan puutarhamme oli poissa ollessamme villiintynyt täysin. Puutarhurilla ei ollut ollut pääsyä pihalle, sillä sinne pääsee kulkemaan vain olohuoneestamme (eläimet tulevat kylläkin pihamuurin yli). Keittiöpuutarhamme näytti sekin surulliselta, sillä ennen lähtöämme suurin osa sadosta oli kerätty, eikä uusia kasviksia oltu istutettu.

Talossa oli sisällä tietysti ummehtunut ja kuuma ilma, joka onneksi helpotti nopeasti ilmastoinnin käynnistämisen jälkeen. Pelkomme erilaisista taloa valtaamaan pyrkineistä eläimistä oli osunut oikeaan: huoneiden lattioilla oli melko paljon kuolleita hyttysiä. Pahinta oli kuitenkin se, että gekkot olivat alkaneet käyttää keittiössä työtasoja ja roska-astiamme kantta vessoinaan. Gekkojen ulosteita oli lisäksi olohuoneessa ja kylpyhuoneessa. Keittiössämme oli myös käyty jonkinlainen taistelu, sillä tiskipöydälle jäänyt tyhjä limsatölkki oli singottu keskelle keittiön lattiaa. 

Iltapäivällä havaitsin, ettei ovikellomme enää toimi. Jyri avasi ovikellon seinäänkiinnitetyn osan etsiessään selitystä mykistymiseen. Ovikellon sisällä oli gekkon munia.