Itsenäisyyspäivä

Asuessamme Norjassa ja Brasiliassa itsenäisyyspäivän viettoon kuului juhlinnan seuraaminen etänä Ylen ja somen avulla. Verkkoyhteydet täällä toimivat parhaimmillaankin melko epävarmasti. Tälläkin viikolla wi-fi -yhteytemme oli ollut alhaalla jo useamman päivän, mutta toivoimme sen toimivan itsenäisyyspäivänä edes hetken aikaa. Toive ei toteutunut.

Mobiilidatan epävarmuudesta johtuen Ylen lähetys toimi aina muutaman minuutin kerrallaan, sitten pysähtyi kuva, vaikka ääni kuului ja sitten äänikin lakkasi toimimasta. Muutaman yrityksen jälkeen luovutimme.

Olimme onneksi päässeet juhlimaan itsenäisyyspäivää hyvissä ajoin. Jo viikkoa aiemmin Suomen suurlähetystö Delhissä järjesti vastaanoton, jossa samalla kertaa juhlistettiin lähetystörakennuksen tupaantuliaisia (pitkäkestoisen remontin jälkeen) ja itsenäisyyspäivää.

Vastaanotto oli torstai-iltana. Samalle päivälle osui maanviljelijöiden mielenosoitusmarssi Delhiin, joten lähdimme Babralasta jo aamulla. Koska Delhin liikenne on yleensäkin kaoottista, olimme varanneet hotellihuoneen läheltä lähetystöämme.

Lähetystön vastaanotto oli juhlava, rento ja hauska sopivassa suhteessa. Väkeä oli paikalla (oman arviomme mukaan) parisen sataa. Juhlat olivat puutarhassa, joka oli saatu tunnelmalliseksi mm. kauniilla valoilla. Suomesta muistuttivat Ulkoministeriön emojit, joissa saattoi kuvauttaa itsensä sekä isolla kankaalla pyörinyt Suomea markkinoiva lyhytelokuva. Intian laivaston orkesteri soitti – musiikkivalikoimassa oli kaikkea argentiinalaisesta tangosta Europeen.

Tapasimme vastaanotolla mielenkiintoisia ihmisiä niin Intiasta, Islannista kuin Suomestakin. Osa tapaamistamme suomalaisista oli vain käymässä työmatkalla Intiassa, osa asuu täällä työn tai opintojen takia. Asuinpaikkamme hämmästytti kaikkia sen jälkeen, kun olimme aina sen ensin kartalta näyttäneet. Kävi ilmi, että sattumalta eräs intialainen naishenkilö, jonka kanssa keskustelimme, oli kotoisin läheltä Babralaa. Hän toivotti meille jaksamista asuinpaikassamme!

Brasiliassa ja jopa Norjassa asuessa iski koti-ikävä päälle – kummassakin kertaalleen ja erittäin voimakkaana. Intiassa asuessa koti-ikävä koin ensimmäisen kerran edellisenä viikonloppuna ennen lähetystön vastaanottoa. Lähetystön vastaanotto pahensi tietysti tilannetta: vielä pari päivää sen jälkeenkin olo tuntui hieman haikealta Suomea ja kaikkea siihen käsitteeseen ajatuksissani sisältyvää muistaessa. En tiedä, laukaisiko kaipuun markkinointielokuvassa aika ajoin näkyneet tutut paikat Helsingistä, ylipäätään suomalaismaisemat, suomen kielen puhuminen pitkästä aikaa muidenkin kuin Jyrin kanssa tai kaiken tämän yhdistelmä. Emme ole päässeet osallistumaan mihinkään expattien toimintaan asuinpaikkamme takia. Arki-iltana oleva lyhytkin tilaisuus tarkoittaisi käytännössä minimissään vuorokauden mittaista reissua ja hotelliyöpymistä. 

(Wi-fi -yhteys saatiin vihdoin toimimaan edes normaalilla tasollaan eilen illalla. Saimme ensin ohjeeksi testata laitteessa olevan sim-kortin toimintakyvyn siirtämällä sen puhelimeen. Sen jälkeen ilmoitettiin, että sim-kortti tarvitsikin vain irrottaa ja laittaa uudestaan paikalleen. En tiedä, auttoiko tuo toimenpide paljonkaan. Enemmän taisi vaikuttaa se, että Jyrin työnantajalla havaittiin wi-fi -laskun jääneen maksamatta ja maksu hoidettiin.)