perjantai 9. marraskuuta 2018

Diwali, osa II

Diwaliin kuuluvat sukulaisvierailujen lisäksi myös käynnit ystävien ja naapurien luona. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi asuinalueemme sairaalan lääkärin ja hänen perheensä luo lähitaloon. Vierailukutsuihin liittyy täällä aina liuta kysymyksiä alkaen pukeutumisesta ja päätyen siihen, mihin aikaan pitäisi oikeasti paikalle mennä. Uskonnollisten juhlien yhteydessä kysymyksiä on vielä paljon enemmän: mihin ja miten meidän oletetaan osallistuvan? Jos tarjolla on erityisiä juhlaan liittyviä ruokia, miten niitä on tarkoitus nauttia? Mitä pitäisi viedä tuliaisiksi?

Pukeuduimme siisteihin [länsimaisiin] vaatteisiin ja menimme paikalle minuutilleen kutsuaikana. Olimme ensimmäiset vieraat paikalla; tiesimme, että ainakin myös britit oli kutsuttu. Seurasi hetki small talkia. Lääkärillä ja hänen puolisollaan on kaksi lasta, saimme selville, että poika opiskelee yliopistossa it-insinööriksi ja tytär käy alueemme koulua. Kuulimme lisäksi taas uusia selityksiä Diwalista. Kehuimme olohuoneen Diwali-koristelua (monenlaisia leikkokukkia ja tuikkuja laakeissa matalissa vesiastioissa).

Brittien saavuttua meille tarjoiltiin ennen ruokailua erittäin makeaa mustikkamehua. Ruokapöydälle oli katettu reilu tusina astioita, joissa oli monenlaista syötävää. Osa tarjottavista oli tunnistettavia kuten pähkinät ja kuivahedelmät. Erityisesti Diwaliin kuuluvia olivat Motichoor ladoo (kikhernejauhoista tehdyt uppopaistetut pallerot), Kaju katli (hopealla silattu eräänlainen makeinen, joka on valmistettu cashew-pähkinöistä, sokerista, kuivahedelmistä ja mausteista), Jalebi (muodoltaan kierteinen, uppopaistettu ja sokerivedellä silattu keksi) sekä kuivahedelmien ja pähkinöiden sokerivedellä silatut yhdistelmät, jotka ovat ikään kuin pieniä leivoksia.

Kaikki tarjottava oli todella makeaa. Onneksi ruokajuomana oli vettä makean mehun sijaan.

Meitä oli lopulta naapurissa Diwalia viettämässä isäntäväen lisäksi kolme perhettä: intialainen, brittiläinen ja suomalainen. Kolme kansallisuutta, neljä eri uskontokuntaa. Mistä me puhuimme? Ainakin Diwali-ilotulituksista, joulunviettoon liittyvistä traditioista, lääkärin uudesta televisiosta, antibioottien liiallisesta määräämisestä johtuvista ongelmista, juhlavaatteiden hankkimisesta, Taj Mahalin lumovoimasta ja matkustamisesta Intiassa. (Lääkäriperhe oli lähdössä seuraavana aamuna sukulaisten luo. Heillä oli edessään automatka asemalle ja sen jälkeen puolen vuorokauden junamatka.)

Olimme vieraisilla noin puolisentoista tuntia. Kun lähdimme pois, intialaisperheiden nuoret menivät ulos räjäyttelemään ilotulitteita.
****
Uutinen Times of India -sanomalehdessä (9.11.2018) kertoo, että huonon ilmanlaadun takia ilotulituksia olisi saanut olla vain kahden tunnin ajan Diwalina. Sääntöä on rikottu laajalti ja seurauksena on ollut ilmanlaadun huonontuminen entisestään. Meidän [lähi]alueellamme rakettipamahdukset alkoivat maanantaina ja kuulohavaintojen perusteella jatkuvat vieläkin. Babralan ilmanlaatu on sääennusteen mukaan edelleen vaarallinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti