Saavuimme paikalle ensimmäisinä – kuten aina. Britit olivat ihastuneita siihen, että heidän odotuksensa mukaisesti olimme noudattaneet kutsussa mainittua alkamisajankohtaa. Varmuuden vuoksi he olivat muuten laittaneet kutsuun myös päättymisajankohdan.
Joulukoristeita ei ollut esillä, mutta jouluvaloja esittivät ikkunaan ripustetut intialaisnaapurilta saadut Diwali-valot. Television kautta näkyi luupissa video brittien oman asuinkaupungin perinteisiltä joulumarkkinoilta. Joulumarkkinavideossa ihmiset kuljeskelivat vesisateessa kojuilta toisille, maisemaa hallitsi iso katedraali ja linnan rauniot. Joulumarkkinavideossa ei näkynyt periaatteessa mitään meidän jouluajan traditioista tai joulunaikaan liittyvistä asioista tai edes Suomesta muistuttavia maisemia.
Brittirouva oli leiponut peribrittiläisiä jouluherkkuja. Rouva oli tuskaillut minulle jo aiemmin, millaisen haasteen edessä hän oli ollut, kun piti ottaa huomioon iso määrä erilaisia ruokarajoitteita: mm. maidottomuus, gluteenittomuus, vegaanisuus. Leivonnaisten (esim. mince pies, sokerikakku ja brownies) lisäksi tarjolla oli erilaisia pähkinöitä. Juomaksi tarjottiin alkoholitonta glögiä, teetä ja kahvia.
Brittien iltapäiväteellä iski pitkästä aikaa kova koti-ikävä. Siihen saattoi vaikuttaa keskustelussa aina uusien vieraiden tullessa toistunut kysely siitä, koska britit lähtevät jouluksi kotimaahansa ja koska me Jyrin kanssa lähdemme jouluksi Suomeen. Syynä koti-ikävään saattoi olla myös taustamusiikkina nonstoppina soineet tutut joululaulut.
Palattuamme kotiin kuuntelimme hetken kaikista rakkaimpia joululauluja, vaikka aiemmin olimme päättäneet, että marraskuu on niille liian varhainen hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti