Diwali, osa II

Diwaliin kuuluvat sukulaisvierailujen lisäksi myös käynnit ystävien ja naapurien luona. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi asuinalueemme sairaalan lääkärin ja hänen perheensä luo lähitaloon. Vierailukutsuihin liittyy täällä aina liuta kysymyksiä alkaen pukeutumisesta ja päätyen siihen, mihin aikaan pitäisi oikeasti paikalle mennä. Uskonnollisten juhlien yhteydessä kysymyksiä on vielä paljon enemmän: mihin ja miten meidän oletetaan osallistuvan? Jos tarjolla on erityisiä juhlaan liittyviä ruokia, miten niitä on tarkoitus nauttia? Mitä pitäisi viedä tuliaisiksi?

Pukeuduimme siisteihin [länsimaisiin] vaatteisiin ja menimme paikalle minuutilleen kutsuaikana. Olimme ensimmäiset vieraat paikalla; tiesimme, että ainakin myös britit oli kutsuttu. Seurasi hetki small talkia. Lääkärillä ja hänen puolisollaan on kaksi lasta, saimme selville, että poika opiskelee yliopistossa it-insinööriksi ja tytär käy alueemme koulua. Kuulimme lisäksi taas uusia selityksiä Diwalista. Kehuimme olohuoneen Diwali-koristelua (monenlaisia leikkokukkia ja tuikkuja laakeissa matalissa vesiastioissa).

Brittien saavuttua meille tarjoiltiin ennen ruokailua erittäin makeaa mustikkamehua. Ruokapöydälle oli katettu reilu tusina astioita, joissa oli monenlaista syötävää. Osa tarjottavista oli tunnistettavia kuten pähkinät ja kuivahedelmät. Erityisesti Diwaliin kuuluvia olivat Motichoor ladoo (kikhernejauhoista tehdyt uppopaistetut pallerot), Kaju katli (hopealla silattu eräänlainen makeinen, joka on valmistettu cashew-pähkinöistä, sokerista, kuivahedelmistä ja mausteista), Jalebi (muodoltaan kierteinen, uppopaistettu ja sokerivedellä silattu keksi) sekä kuivahedelmien ja pähkinöiden sokerivedellä silatut yhdistelmät, jotka ovat ikään kuin pieniä leivoksia.

Kaikki tarjottava oli todella makeaa. Onneksi ruokajuomana oli vettä makean mehun sijaan.

Meitä oli lopulta naapurissa Diwalia viettämässä isäntäväen lisäksi kolme perhettä: intialainen, brittiläinen ja suomalainen. Kolme kansallisuutta, neljä eri uskontokuntaa. Mistä me puhuimme? Ainakin Diwali-ilotulituksista, joulunviettoon liittyvistä traditioista, lääkärin uudesta televisiosta, antibioottien liiallisesta määräämisestä johtuvista ongelmista, juhlavaatteiden hankkimisesta, Taj Mahalin lumovoimasta ja matkustamisesta Intiassa. (Lääkäriperhe oli lähdössä seuraavana aamuna sukulaisten luo. Heillä oli edessään automatka asemalle ja sen jälkeen puolen vuorokauden junamatka.)

Olimme vieraisilla noin puolisentoista tuntia. Kun lähdimme pois, intialaisperheiden nuoret menivät ulos räjäyttelemään ilotulitteita.

****

Uutinen Times of India -sanomalehdessä (9.11.2018) kertoo, että huonon ilmanlaadun takia ilotulituksia olisi saanut olla vain kahden tunnin ajan Diwalina. Sääntöä on rikottu laajalti ja seurauksena on ollut ilmanlaadun huonontuminen entisestään. Meidän [lähi]alueellamme rakettipamahdukset alkoivat maanantaina ja kuulohavaintojen perusteella jatkuvat vieläkin. Babralan ilmanlaatu on sääennusteen mukaan edelleen vaarallinen.

Diwali, osa I

Eilen vietettiin Diwalia, joka on kansallinen vapaapäivä. Kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten juhlien osalta, täällä oli juhlalle yhtä monta selitystä kuin selittäjää. Turvaudun siis Wikipedian artikkeliin, jonka mukaan Diwali on hyvyyden voittoa pahuudesta symboloiva valon ja lamppujen juhla.

Diwalin lähestymisestä ei voinut olla huomaamatta: sanomalehdissä ja televisiossa mainostettiin Diwalin viettoon tarvittavia tavaroita, vaatteita, ruokia jne. Kaupoissa tulivat myyntiin erikokoiset lahjapakkaukset, joissa oli mm. pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Diwali-lahjoja antavat esimerkiksi työnantajat työntekijöilleen. Olimmekin saaneet ohjeeksi antaa puutarhurillemme pienen rahalahjan. Rahan lisäksi annoimme hänelle ylimääräisenä Diwali-herkkuja. Olimme saaneet kaksi isoa pakettia, niistä saattoi hyvin jakaa osan pois.

Diwalia juhlistaakseen kolme naapuriamme ripusti talonsa ulkopuolelle kunnioitettavat määrät värillisiä lamppuja. Sähkölamppujen lisäksi eilisiltana pihatiet valaistiin öljytuikuilla. Pimeässä illassa valot näyttivät hienoilta.

Diwaliin kuuluvat myös ilotulitukset. Useampi naapurimme kertoi, että Delhissä olisi ilotulitukset kielletty huonon ilmanlaadun vuoksi. En pystynyt varmistamaan tätä tietoa mistään uutislähteestä. Meidän asuinalueellamme (ja ilmeisesti myös läheisessä kylässä) ei ilmanlaadun muuttuminen alkuviikosta erittäin epäterveellisestä vaaralliseksi hillinnyt ilotulitteiden käyttöä. Rakettien pamahdukset alkoivat jo maanantai-iltana ja kiihtyivät tiistain kuluessa. Eilen pamahtelu, räjähtely ja vinkuminen rupesi kuulumaan jo ennen pimeän tuloa ja jatkui yli puoleenyöhön asti. 

Rakettien ampujat eivät menneet kauemmaksi taloista, esimerkiksi läheiselle isolle kentälle. Olimme nähneet jo aiemmin illalla, että raketteja ammuttiin todellakin taloalueemme keskellä kulkevalla kapealla tiellä. Illan kuluessa ehdimmekin olohuoneessa monta kertaa hypähtää säikähdyksestä, kun äkkiä pamahti ihan talomme lähettyvillä. Rakettien ampumiselle oli määritelty kellonajat (myös lopettamisaika). Olen kuitenkin melko varma, että ellei brittinaapurimme olisi käynyt ulkona komentamassa ammuskelijoita lopettamaan, pamahtelu olisi jatkunut aamuun asti. (Briteillä oli kuulemma mitta tullut täyteen, kun sänky tärisi isoimpien rakettien räjähdellessä.)

Syntymäpäivillä

Intialaisnaapurimme rouvalta tuli kutsu syntymäpäiväjuhliin. Intialaisten juhlien osalta vaikeimmat kysymykset ovat niitä, joita ei voi oikein keneltäkään kysyä. Oliko kyseessä kutsu, jonka kellonaikaa pitäisi noudattaa vai oliko tarkoitus tulla ilmoitettua ajankohtaa myöhemmin? Millaisia syntymäpäivälahjoja täällä annetaan naapurille, jota ei tunne kovin hyvin? Entäpä juhlien kesto? Oliko tarkoitus vain melko lyhyesti juoda kahvia ja katsella, kuinka päivänsankari leikkaa kakkua vai viipyä pidempään?

Jokainen tilaisuus, johon olen täällä asuttujen kahdeksan kuukauden aikana osallistunut on opettanut omalta osaltaan lisää paikallisista tavoista. Niinpä joitain asioita pystyin kutsusta päättelemään ja/tai arvaamaan etukäteen: Juhlien kellonajasta (11.30) johtuen paikalle tulisi käytännössä vain naisia. Juhlat tulisivat myös melko varmasti päättymään viimeistään 13.15-13.30, jolloin tehtaan konttorissa työskentelevät puolisot tulisivat kotiin lounaalle.

Menin paikalle noin 11.35 ja olin järjestyksessä toinen vieras. Brittinaapurimme rouva oli tullut minuutilleen kutsussa mainittuna ajankohtana. Muut vieraat tulivatkin sitten puolesta tunnista tuntiin kutsussa ilmoitettua kellonaikaa myöhemmin. 

Päivänsankarille laulettiin Happy Birthday. Sen jälkeen kukin vieraista vuorollaan leikkasi synttärikakkuna esiintyneestä makeasta piirakasta palasen ja syötti sen kädestään päivänsankarille. Tämän jälkeen päivänsankari syötti puolestaan palasen vieraalle. Onneksi olin kuullut Jyriltä etukäteen tästä traditiosta – Jyri oli päässyt seuraamaan rituaalia toimistolla kollegan synttäreitä juhlittaessa.

Kakkurituaalin jälkeen tuotiin tarjolle kasviksilla täytettyjä vaaleita kolmioleipiä, keitettyä maissia, mukavasti maustettuja vihreitä linssejä ja itsetehtyjä perunalastuja. Jälkiruokana oli omena- ja banaanipalasilla höystetty makea vanukas.

Ainakin näihin syntymäpäiväjuhliin jokainen (pl. minä ja brittirouva) kutsutuista toi tullessaan yhden punaisen kukkasen. Kukkaset kerättiin maljakkoon keskelle pöytää. Lahjat puolestaan sijoitettiin erilliselle lahjapöydälle. Tietämättä täkäläisestä lahjapolitiikasta vein lahjaksi punasävyisen Unikko-tarjottimen ja samanväriset Unikko-servietit. (Olemme Suomen-reissuilla ostaneet lahjoiksi sopivia juttuja kuten Marimekon mukeja, tarjottimia ja serviettejä sekä suomalaisia makeisia.) Muut toivat lahjaksi mm. koruja ja erilaisia leipomuksia.

Ensimmäinen Holi-festivaalimme

Babralassa (kuten muuallakin Intiassa) vietettiin Holia torstai-illasta perjantaihin. Jyrin ja minun pohjatiedot Holista pohjautuivat lähinnä em. Wikipedia-artikkeliin ja Delhin kauneimmat kädet tv-sarjaan. Olimme kiinnostuneita näkemään, millaista juhlinta tulisi täällä olemaan, eikä meillä myöskään ollut suorastaan mahdollisuutta pysytellä juhlinnan ulkopuolella: perjantaiaamuksi meidät oltiin kutsuttiin tulevien naapuriemme Holi-juhlintaan. Juhlat organisoinut naapurimme oli etukäteen opastanut, että juhlintaan pitäisi valita vaatteet, joita ei aikonut enää käyttää.

Holi-aatto 

Torstai-iltana noin kahdeksan aikoihin asuinalueemme keskusaukiolla sytytettiin iso kokko. Osallistujilla oli tukevaan puukeppiin sidottu vehnää. Vehnäntähkiä käytettiin ensin kokon tulessa, sen jälkeen tulta kierrettiin seitsemän kertaa ja kärvähtäneitä tähkiä heiteltiin samalla tuleen. Meille oltiin kerrottu, että värijauheiden käyttö rajoittuisi vain perjantaille, mutta kokko-seremonian jälkeen osa porukasta otti jo ennakkoa perjantain Holi-juhlintaan. Jyrikin sai osansa tästä.

Holi-juhla

Perjantaiaamuna naapurustomme Holi-juhlinta alkoi puoli kymmeneltä. Tarjolla oli juotavaa ja pientä syötävää. Musiikki soi ja tunnelma oli nopeasti riehakas. Iästä riippumatta kaikki värjäsivät toisiaan. Suurin osa käytti jauheita, mutta lapsilla oli vesipyssyjä tms. täytettynä joko vedellä tai värillä. Jyri ja minä emme olleet lasten vesipyssyjen vaan aikuisten ja teinien värijauhepussien kohteina. Me emme olleet valmistautuneet juhlintaan kuin korkeintaan vaatevalinnalla, niinpä juhlat järjestänyt naapuri antoi meille värijauhepussin käytettäväksi.

Näkökulmasta riippuen naapurustossa olivat etkot tai juhlat: Jos alueen keskusaukion Holi-juhlintaa pitää tärkeimpänä, kyse oli etkoista. Jos taas oma naapurusto on tärkein, kyse oli Holi-juhlasta. Niin tai näin, omalta kannaltani haastavinta oli joutua vedetyksi mukaan tanssiin, jonka musiikkia tai koreografiaa en tuntenut. Jyri sen sijaan piti tanssimista intialaisen musiikin tahdissa helppona.

Naapuriemme juhlinta oli ollut riehakasta ja näyttänyt aidon riemukkaalta. Keskusaukiolla meininki oli villiä ja näytti holtittomalta. Musiikki kuului jo kauas. Aukiolla ei kuitenkaan tanssittu koreografioiden mukaan vaan lähinnä kyse oli hyppimisestä. Aukiolle tullessamme eräs lapsista antoi Jyrille mahdollisuuden kokeilla vesipyssyään, mutta meistä itsestämme tuli lähes samassa hetkessä satojen juhlijoiden maalitaulu. Meidät ympäröi aina uusi porukka värijauheidensa kanssa. Jauheita hierottiin kasvoihin ja käsivarsiin sekä heiteltiin hiuksiin. Aukiolla meidät myös värjättiin veteen sekoitetulla värijauheella. Saimme onneksi vaihdettua kohteiksi kasvojemme ja hiuksiemme sijaan housumme ja kenkämme.

Naapurien juhlat järjestänyt Jyrin työkaveri pelasti meidät aukiolta ja hankki meille myös kyydin. Aamupäivän juhlinta vaihtui iltapäivällä rauhalliseen yhteislounaaseen tulevalla asuinalueellamme. Välissä oli aikaa pari tuntia käydä suihkussa kerran – tai kuten Jyri kaksi kertaa – vaihtaa puhtaat vaatteet ja muutenkin rauhoittua.

Holi-juhlan jälkeen

Värijauhe lähti ihostani ja hiuksistani lopulta suhteellisen helposti. Paikallisen sanomalehden ennakko-ohjeissa oltiin kehotettu laittamaan auringonsuojavoiteen alle ihoöljyä; sellaisen puuttuessa käytimme perusvoidetta. Samainen perusvoide osoitti tehonsa myös ensimmäisellä puhdistuskierroksella. Seuraavalla kierroksella olivat vuorossa normaalisti käyttämäni saippua ja vesi. Ihon lisäksi myös hiukset pesin kahteen kertaan. 

Ainoat Holista kertovat väriläiskät ihollani olivat peseytymisen jälkeen oikeassa jalassa. Päälleni ruiskittu veteen liotettu värijauhe oli imeytynyt tehokkaasti paitsi pitkiin housuihini ja valkoisiin tennareihini, myös niiden läpi reiteeni ja varpaisiini. Väriä pintaansa saaneet tennarini ovat siis jo nyt varma kenkävalinta ensi vuoden Holiin.

Jostain syystä Jyri ei saanut väriä irtoamaan itsestään yhtä helposti kuin minä. Yhteislounaalla herättivätkin muissa osallistujissa jonkin verran hilpeyttä Jyrin värikkäät poskien alaosat, korvat, niska ja kaula. Olisin voinut kertoa, että myös Jyrin selässä oli edelleen runsaasti pinkkiä väriä. Toivottavasti Jyrin kasvoissa olevat väriläikät ovat poissa maanantaina, jolloin meidän pitäisi mennä paikalliselle poliisiasemalle hoitamaan maahantulorekisteröinti kuntoon.