Jätehuoltoa, kierrätystä ja lajittelua

Brittinaapurimme kanssa pohdimme taannoin lajittelevatko muut naapurit jätteitään. Syynä pohdintaamme oli se, että roskakuskit vaikuttavat yhä edelleen hämmentyneiltä hakiessaan jätteitämme. Lajittelemme alueemme ohjeen mukaan kuivajätteen ja biojätteen. Lisäksi – brittien tapaan – lajittelemme pahvit, lehdet/paperit sekä muovin ja lasin.

Jokaisella talolla pitää olla kaksi jäteastiaa: yksi kuivajätteelle, toinen biojätteelle. Talossamme oli edellisten asukkaiden jäljiltä vain yksi jäteastia. Emme ole (vielä) saaneet toista astiaa, olemme odottaneet sitä muutostamme alkaen. Ainoa jäteastiamme on pieni; siihen mahtuu juuri ja juuri kaksi jätepussia yhtäaikaa. Kaikki muut jätteet on asetettava jäteastian päälle tai sen välittömään läheisyyteen.

En tiedä, kuinka monta roskakuskia alueellamme työskentelee. Ainakin ne kaksi, jotka olen tavannut. Toinen tapaamistani roskakuskeista koputtaa aamuisin takaoveen, tervehtii ja kysyy, onko kaikki jäte muistettu tuoda roska-astiaan. Toinen roskakuski ei tervehdi tai edes vastaa tervehdykseen, ei koskaan koputa takaoveen tai kysy erikseen jätteistä. 

Eräänä aamuna melko pian muuttomme jälkeen palvelualtis roskakuski koputti takaoveemme. Hän halusi varmistaa, että jäteastiamme vieressä ollut laatikollinen (kierrätysohjeen mukaan rutattuja) muovipulloja sekä paperipussiin kerätyt pahvit olivat jätettä. Yrmeämpi roskakuski puolestaan jätti alkuvaiheessa aina muut kuin jäteastian sisällä olleet jätteet viemättä. Hän nosti jäteastian päälle laitetun muovipulloja sisältävän pahvilaatikon maahan ja jätti sen siihen. Samalla tavoin hän toimi muutostamme syntyneen pahvi- ja pakkausjätteen kanssa. Pieneksi taitellut ja yhteen laatikkoon kerätyt pahvit odottelivat ulkona pari päivää ja likosivat kohdalle osuneessa sadekuurossa, kunnes jätehuollosta vastaavan henkilön kautta saatiin roskakuski uskomaan, että haluamme oikeasti päästä eroon pahveista.

Lajittelin aiemmin sanomalehdet paperipussiin ja jätin pussin jäteastian luo. Kesäkuun tienoilla pyykkimies kysyi meiltä vanhoja sanomalehtiä. Puhtaat ja silitetyt pyykit toimitetaan meille aina sanomalehtiin käärittynä. Emme olleet ymmärtäneet, että meidän oletettiin antavan likapyykkien mukana sanomalehtiä tätä varten. Nykyisellään likapyykin mukana lähtevät meiltä myös viikon sanomalehdet. Pyykin mukana tulevat muutamat sanomalehtiarkit kierrätän paperiroskiin.

Pysyvästi hämmästyttäviä asioita

Muutostamme on kulunut viisi kuukautta. Hämmästyttävien asioiden listalta poimin kolme pysyvästi ajankohtaista: 

1. Vessapaperi myydään yksittäispakattuina rullina. Ainakaan meidän lähikaupassamme ei tunneta useamman rullan paketteja.

2. Talouspaperia myydään useimmiten neljän rullan paketeissa supermarketeissa. (Meidän alueemme kaupoissa ei myydä talouspaperia lainkaan.) Talouspaperirullan käyttöönotto käy kuntosaliharjoituksesta, sillä valmistajasta riippumatta ensimmäinen ruutu on liimattu erittäin tiukasti kiinni.

3. Biojätepusseja ja maatuvia jätepusseja olemme nähneet tähän mennessä yhden supermarketin valikoimissa, 180 km:n päässä meiltä. Ehkä tästä heikosta saatavuudesta ja muovin käytön vähentämiseen tähtäävistä ohjeista johtuen täällä kehotetaankin laittamaan jätteet sellaisenaan jäteastiaan, ilman pussia. Olemme tuoneet Suomen-reissuiltamme itsellemme tuliaisina jätepusseja ja tämä tapa taitaa jatkua edelleenkin.

Naapurin uusi ikkuna

Viime lauantaina olin talollamme odottamassa sähköasentajaa, jonka piti korjata ennen muuttoamme pari juttua. Sähköasentajan piti tulla kello yhdeksän, mutta aikataulut ja aikakäsitys ovat täällä ns. joustavia. Olin paikalla jo hyvissä ajoin.

Melkein heti takaoveen hakattiin. Sähköasentajan sijaan ovella oli puutarhuri, joka alkoi kertoa keittiöpuutarhamme kasveista. Hindiksi. Kun puutarhuri palasi kastelemaan kasvimaatamme, minä palasin asuntoon sisälle. Lähes saman tien takaoveen hakattiin uudestaan. Sähköasentajan tai puutarhurin sijaan ovella oli mies, joka alkoi heti selittää minulle vilkkaasti ja laajasti jotain. Hindiksi. Lopulta elekielen avulla selvisi, että kyse oli roskakuskista. (Ja vielä myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt laittaa jätteemme valmiiksi lajiteltuina takaoven ulkopuolelle kahteen jäteastiaan. Valitettavasti edellinen asukas on ottanut mukaansa toisen jäteastian ja jättänyt jäljelle vain telineen. Hankintalistalla on nyt siis jäteastia.)

Seuraavaksi soi etuoven ovikello. Sähköasentajan sijaan ovella oli englantia puhuva mies, joka ilmoitti, että uusi olohuoneen ikkunamme tullaan asentamaan. Juuri nyt. Kaikki asuntoomme liittyvät korjaustyöt ovat tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksinä, joista meille on muistettu ilmoittaa muutamaa minuuttia ennen niiden alkamista. Syy ilmoittamiseen on yleensä ollut vain se, ettei asuntoon ole päästy ja avaimet tarvitaan. Heti. Ikkunan asentaminen oli siis saatettu tilata, eikä meille ollut muistettu kertoa.

Ikkunan asentaminen alkoi todellakin saman tien. Vasaroinnin ja poraamisen aiheuttamassa metelissä ikkunan asentamisesta kertonut mies kysyi minulta avainta naapuritaloomme. En edes yrittänyt ymmärtää, miksi rakennusmiehen esimies kuvitteli, että minulla olisi ollut avain brittien tulevaan asuntoon. Mies käski minua ilmoittamaan briteille, että asuntoon pitäisi päästä sisälle. Heti. Brittipariskunnan rouva saapui melko nopeasti talolleen viestini saatuaan. Tässä vaiheessa talossamme oli ikkunan asentamisesta johtuva hirveä meteli (vanha ikkunankarmi ei suostunut lähtemään kovin helposti irti). Olin tullut talosta ulos ja seurasin uteliaana brittien talolla seisoskelleiden neljän miehen ja brittirouvan keskustelua. Eleistä päätellen kaikki olivat hämmentyneitä.

Hämmennykseen oli syynsä: brittien taloon oli tarvittu avain, sillä sinne halusi päästä kaksi sähköasentajaa (sekä heidän esimiehensä). Brittirouvan mielestä heillä ei ollut enää tarvetta mihinkään sähköihin liittyviin korjauksiin. Sen sijaan he olivat pyytäneet uutta ikkunaa olohuoneen vanerilla korjatun ikkunaruudun tilalle.