"Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä"

Olen aiemmin kertonut kauppareissuistamme supermarketteihin. Muutaman kuukauden kokemuksella olemme jo oppineet, mitä tuotteita mistäkin kaupasta löytyy. Olen jopa taulukoinut yleisimmin käyttämiemme elintarvikkeiden ja toisaalta [täällä] harvinaisempien elintarvikkeiden (kuten oikeiden juustojen ja kahvin) myyntipaikat. Kauppareissumme ovat nopeutuneet, kun aikaa ei kulu turhaan etsimiseen. Hyvin suunniteltuun ostoslistaan voi toki tulla meistä riippumattomista syistä muutoksia, kuten saimme havaita yhdessä vakiokaupoistamme.

Syömme aamuisin kaurapuuroa, jota höystämme hillolla. Hillo on eräs niistä tuotteista, joita ei alueemme kaupasta saa. (Täältä löytyy yhtä, äärimmäisen makeaa intialaista marmeladia, jossa ei sokerin ja väriaineen lisäksi ole ehkä muita ainesosia.) Ostamme yleensä 2-3 hillopurkkia supermarketista, sillä koskaan ei ole täyttä varmuutta seuraavan kauppareissun ajankohdasta.

Edelliskerralla yhdessä vakiosupermarketeistamme jäljellä hyllyssä oli vain yksi hillopurkki suosikkimerkiltämme. Otimme sen, mutta kassalla valintamme osoittautui ongelmalliseksi. Kassa yritti uudestaan ja uudestaan lukea hillopurkin viivakoodia. Kassakoneeseen ilmestyi uudestaan ja uudestaan virheestä kertova koodi. Taaksemme alkoi kertyä jonoa. Lopulta kassa siirsi hillopurkin sivuun ja jatkoi muiden ostostemme osalta. Kysyin hillopurkista.

- Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä, ilmoitti kassa.

Selitys siitä, että olimme tuotetta heiltä aiemminkin ostaneet ja valinneet tuotteen juuri äsken kaupan hyllystä ei auttanut. Hillopurkki jäi kassalle, kun lähdimme muiden ostostemme kanssa pois.

Paluu Babralaan

Palasin eilen Babralaan. Olin pysynyt mukana alueemme asioissa, sillä soittelimme tai viestittelimme Jyrin kanssa tietysti päivittäin, mutta sen lisäksi myös kaksi naapuriamme lähettelivät minulle viestejä. Heidän viesteissään pääpaino oli erityisesti alueen tapahtumissa, joihin en – näkökulmasta riippuen – päässyt/joutunut osallistumaan.

Ajattelin kuten viestejä lähetelleet naapurimme, että neljän viikon poissaolon jälkeen arki ja asuminen täällä vaatii taas totuttelua. Totutteluvaihe oli nopea: Jyri tuli Gurugramiin minua vastaan ja kävimme kotimatkalla supermarketissa. Meteli, innokkaat myyjät ja meitä tuijottavat muut asiakkaat palauttivat nopeasti mieleen kauppareissujen lievän ahdistavuuden. Eilen illalla kotonamme mobiiliverkko toimi vain hetkittäin, wi-fi ei lainkaan. Säätilaa tuskin saattoi syyttää – monsuunikausi on jo ohi, eivätkä televisiolähetyksetkään pätkineet.

Sisäpihamme on ollut neljä viikkoa luonnontilassa, koska täällä ei ole aamuisin ollut ketään. (Kulku muurilla rajattuun sisäpihaan on vain olohuoneemme kautta.) Ilmeisesti puutarhurien työlistoja ei voi muuttaa millään tavalla. Puutarhuri tekee lauantaisin täysimittaisen työpäivän, mutta hän ei ollut kertaakaan yrittänyt lauantai-iltapäivällä Jyrin töistä tultua päästä hoitamaan sisäpihaa. Tänä aamuna puutarhuri olikin hyvin ilahtunut nähdessään minut viemässä roskapusseja jäteastiaan. Hän selitti heti (hindiksi, tietysti) tulevansa kitkemään sisäpihan kukkapenkit ja kastelemaan nurmikon ja muun kasvillisuuden.

Myöskään pesulapalvelua hoitava mies ei ollut pystynyt muuttamaan aikataulujaan, eikä ollut reagoinut Jyrin lähettämiin tekstiviesteihin. Emme tiedä, oliko syynä lukutaidottomuus tai puutteellinen englannin taito. Lopulta pyykkitoimitus onnistui, kun lähetin Helsingistä viestin intialaiselle naapurillemme. Hän puolestaan soitti pyykkimiehelle ja pyysi toimittamaan pyykkimme heille. Seuraavana aamuna sain tiedon, että Jyri voisi hakea pyykkimme töistä tullessaan naapuriltamme ja näin tapahtuikin. Naapurimme mielestä oli ollut naurettavaa yrittää hoitaa asiaa lähettämällä tekstiviesti pyykkärille.

Seuraavaksi aion tilata meille viikonlopuksi kanaa. Edelliset toimitukset ovat joko myöhästyneet tai menneet väärään paikkaan, odotukseni onnistumisesta eivät ole korkealla. Kanacurryn sijaan voimme siis syödä sunnuntaina ehkä kasviscurrya.

Ruokaostoksilla II

Kerroin jo alueemme kauppavalikoimasta. Pari kertaa kuukaudessa käymme ostosreissulla supermarketissa alueen ulkopuolella. Turvallisuussyistä emme saa matkustaa maanteillä pimeän aikaan, joten ainoat mahdolliset päivät lähteä Jyrin kanssa supermarkettiin ovat lauantai ja sunnuntai.

Lähin supermarket on Aligarh-nimisessä kaupungissa, jonne matkaa meiltä on noin 60 kilometriä. Normaalissa liikenteessä matka kestää puolitoista tuntia suuntaansa. Kauppareissuun kuluu tavallisesti aikaa lähemmäs viisi tuntia. 

Aligarhissa supermarketin valikoimissa on paljon sellaista, mitä alueeltamme ei voi ostaa kuten esimerkiksi kaurahiutaleita, riisinuudeleita ja monenlaisia ruokapakasteita. Myös hedelmä- ja vihannesvalikoima on alueemme kauppaa laajempi. 

Suunnilleen kerran kuukaudessa käymme isommissa supermarketeissa Noidassa, jonne meiltä on matkaa 140 kilometriä. Matkaan menee suuntaansa noin kolme ja puoli tuntia. Käymme samalla kertaa aina kahdessa vierekkäin sijaitsevassa supermarketissa. Lisäksi käymme kahvilla. Tällaiseen kauppareissuun kuluu noin yhdeksän tuntia.

Noidan supermarketeista löytyy Aligarhin supermarkettia laajempi valikoima tuotteita, mm. konetiskiainetta, erilaisia ruokasäilykkeitä ja mikä tärkeintä: monenlaisia juustoja! 

Viime sunnuntaina kokeilimme ensimmäisen kerran brittinaapuriemme kehumaa supermarkettia Gurugramissa, koska yövyimme kaupan lähistöllä olevassa hotellissa. Meiltä kotoa on matkaa ko. supermarkettiin noin 180 kilometriä eli kauppareissu kestäisi yli kymmenen tuntia. 

Gurugramin supermarketin valikoima vastasi suunnilleen Noidan supermarkettien valikoimaa. Noidan supermarketeista poiketen Gurugramissa on kaupan yhteydessä myös pieni olut- ja viiniosasto. Se on itse asiassa ensimmäinen intialainen alkoholia myyvä liike, jossa olemme täällä asuessa käyneet.