Näytetään tekstit, joissa on tunniste sipuli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sipuli. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. marraskuuta 2018

Pilaantuneita sipuleita ja pinaattia

Puutarhamme on saanut olla useita viikkoja rauhassa apinoilta. Arvelimme syyksi sen, että edellinen sato oli korjattu ja uudet vihannekset vasta kasvamassa. (Vain pinaatti on jo kypsynyt syötäväksi.) Paikalliset naapurimme ovat kertoneet meille, että puutarhan sato on kerättävä raakana – muuten apinat syövät vihannekset ja kasvikset. Vielä ei kuitenkaan ole ollut edes raakoja vihanneksia syötäväksi.

Kerroin aiemmin sipulin ylituotanto-ongelmastamme. Muutama päivä sitten kävin läpi jäljellä olevaa sipulivarastoamme ja vein pilaantuneet yksilöt biojätepussissa jäteastiaamme. Jostain syystä roskakuski ei käynytkään lauantaiaamuna tavalliseen tapaansa kierroksellaan. Arvelimme, ettei jäteastiaa tarvitse nostaa varmuuden vuoksi sisälle – paikalliset olivat vakuuttaneet meille uudestaan ja uudestaan, etteivät apinat syö sipuleita.

Sunnuntai-iltapäivänä takapihaltamme alkoi kuulua meteliä: Keittiöpuutarhassa oli iso apinalauma. Osa apinoista istahti syömään pinaattia, yksi pureskeli koristepensaitamme ja osa laumasta kierteli kasvimaata napsien maistiaisia sieltä täältä. 

Pari apinaa tuli jäteastiallemme ja avasi sen. Apinat nostivat astiasta pilaantuneita sipuleita sisältävän jätepussin ja alkoivat tutkia sen sisältöä. Kummatkin apinat istuivat maahan, kuorivat sipuleita ja söivät niitä. Myös muut laumassa kiinnostuivat sipuleista; nopeasti takaovemme luona oli puoli tusinaa apinaa kuorimassa ja syömässä sipuleita.

Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että seurasimme syöpöttelyä takaoven luona. Me sen sijaan hätkähtelimme, kun apinat kiipeilivät takaovessa sen yläosan verkko-osuutta hyödyntäen. Apinat eivät hätkähtäneet sitäkään, kun keittiöpuutarhaamme tuli pentukoira emonsa kanssa. Pentu haukkui aikansa apinoita, mutta jolkotteli sitten emonsa perässä pois pihastamme.

Pitkähköltä tuntuneen ruokailun jälkeen apinat yksi toisensa jälkeen lähtivät pois puutarhastamme ja jättivät jälkeensä sipulinkuoria ja maahan heittämiään syötäväksi kelpaamattomia sipuleita.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

"Ettekö te pidä sipuleista?"

Kirjoitin aiemmin keittiöpuutarhamme ylituotanto-ongelmasta okran osalta. Nyttemmin okraa tulee enää vähäisiä määriä, ei ongelmaksi asti.

Pari viikkoa sitten meille paljastui sipulin ylituotanto-ongelmamme. Puutarhuri toi kahtena aamuna peräkkäin parisen kiloa sipulia takaovellemme. Siihen asti sipulia oli tullut muutaman kappaleen päivävauhtia. Saimme käytettyä aika paljon sipuleita viikon aikana eri ruokalajeihin. – sipulimäärä ei tuntunut ongelmalta.

Sipulinnosto kuitenkin kiihtyi päivä päivältä. Viime viikon alkuun mennessä meillä oli arviolta kymmenisen kiloa sipulia kotona. Jos meillä olisi kellari tai edes hyviä säilytysastioita haaste ei olisi ollut ihan niin suuri. Paremman puutteessa aloimme varastoida sipulia tyhjiin pahvilaatikoihin. Laatikot sijoitimme viileäksi ilmastoituun vierashuoneeseen.

Intialaisnaapurimme ihmetteli minun ihmettelyäni sipulimääristä. Hänen mukaansa kyse oli ihan normaalista vuodenajan vaihtumiseen liittyvästä asiasta: sipulit kerättiin maasta kesäkasvisten tieltä.

Sipulia tuli joka päivä puutarhasta lisää. Emme voisi mitenkään ehtiä käyttämään koko valtavaa sipulimäärää – osa sipuleista ehtisi varmasti pilaantua. Viime viikonloppuna pähkäilimme, mitä tehdä. Päätimme, että Jyri kysyisi maanantaina työkavereiltaan halukkuutta auttaa 4-5 sipulikilon käyttämisessä.

Jyrin työkaverin vaimo oli huolissaan kuultuaan, että tarjosimme sipuleitamme muille. Hän luetteli minulle pyytämättä reseptejä, joissa voisin sipuleita hyödyntää. Hän myös kertoi, että he varastoivat aina sipulit ilmastoituun vierashuoneeseen – varastointitilan puute ei siis voisi olla meilläkään ongelmana. Lopulta nainen kysyi:

- Ettekö te pidä sipuleista?

Viime viikon tiistaina meiltä haettiin neljä laatikollista sipulia. Sipulien poisviennin ja uudelleenjakelun hoitanut mieshenkilö tuli etukäteen katsomaan, millaisissa laatikoissa sipulit olivat. Hän myös yritti saada meitä vielä luopumaan ideasta antaa sipuleita muille ja kertoi huolensa siitä, ettei meille jäisi tarpeeksi sipulia itsellemme. (Vain 5-6 kg!) Lopulta mies kysyi minulta huolestuneena:

- Ettekö te pidä sipuleista?