Pilaantuneita sipuleita ja pinaattia

Puutarhamme on saanut olla useita viikkoja rauhassa apinoilta. Arvelimme syyksi sen, että edellinen sato oli korjattu ja uudet vihannekset vasta kasvamassa. (Vain pinaatti on jo kypsynyt syötäväksi.) Paikalliset naapurimme ovat kertoneet meille, että puutarhan sato on kerättävä raakana – muuten apinat syövät vihannekset ja kasvikset. Vielä ei kuitenkaan ole ollut edes raakoja vihanneksia syötäväksi.

Kerroin aiemmin sipulin ylituotanto-ongelmastamme. Muutama päivä sitten kävin läpi jäljellä olevaa sipulivarastoamme ja vein pilaantuneet yksilöt biojätepussissa jäteastiaamme. Jostain syystä roskakuski ei käynytkään lauantaiaamuna tavalliseen tapaansa kierroksellaan. Arvelimme, ettei jäteastiaa tarvitse nostaa varmuuden vuoksi sisälle – paikalliset olivat vakuuttaneet meille uudestaan ja uudestaan, etteivät apinat syö sipuleita.

Sunnuntai-iltapäivänä takapihaltamme alkoi kuulua meteliä: Keittiöpuutarhassa oli iso apinalauma. Osa apinoista istahti syömään pinaattia, yksi pureskeli koristepensaitamme ja osa laumasta kierteli kasvimaata napsien maistiaisia sieltä täältä. 

Pari apinaa tuli jäteastiallemme ja avasi sen. Apinat nostivat astiasta pilaantuneita sipuleita sisältävän jätepussin ja alkoivat tutkia sen sisältöä. Kummatkin apinat istuivat maahan, kuorivat sipuleita ja söivät niitä. Myös muut laumassa kiinnostuivat sipuleista; nopeasti takaovemme luona oli puoli tusinaa apinaa kuorimassa ja syömässä sipuleita.

Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että seurasimme syöpöttelyä takaoven luona. Me sen sijaan hätkähtelimme, kun apinat kiipeilivät takaovessa sen yläosan verkko-osuutta hyödyntäen. Apinat eivät hätkähtäneet sitäkään, kun keittiöpuutarhaamme tuli pentukoira emonsa kanssa. Pentu haukkui aikansa apinoita, mutta jolkotteli sitten emonsa perässä pois pihastamme.

Pitkähköltä tuntuneen ruokailun jälkeen apinat yksi toisensa jälkeen lähtivät pois puutarhastamme ja jättivät jälkeensä sipulinkuoria ja maahan heittämiään syötäväksi kelpaamattomia sipuleita.

Jätehuoltoa, kierrätystä ja lajittelua

Brittinaapurimme kanssa pohdimme taannoin lajittelevatko muut naapurit jätteitään. Syynä pohdintaamme oli se, että roskakuskit vaikuttavat yhä edelleen hämmentyneiltä hakiessaan jätteitämme. Lajittelemme alueemme ohjeen mukaan kuivajätteen ja biojätteen. Lisäksi – brittien tapaan – lajittelemme pahvit, lehdet/paperit sekä muovin ja lasin.

Jokaisella talolla pitää olla kaksi jäteastiaa: yksi kuivajätteelle, toinen biojätteelle. Talossamme oli edellisten asukkaiden jäljiltä vain yksi jäteastia. Emme ole (vielä) saaneet toista astiaa, olemme odottaneet sitä muutostamme alkaen. Ainoa jäteastiamme on pieni; siihen mahtuu juuri ja juuri kaksi jätepussia yhtäaikaa. Kaikki muut jätteet on asetettava jäteastian päälle tai sen välittömään läheisyyteen.

En tiedä, kuinka monta roskakuskia alueellamme työskentelee. Ainakin ne kaksi, jotka olen tavannut. Toinen tapaamistani roskakuskeista koputtaa aamuisin takaoveen, tervehtii ja kysyy, onko kaikki jäte muistettu tuoda roska-astiaan. Toinen roskakuski ei tervehdi tai edes vastaa tervehdykseen, ei koskaan koputa takaoveen tai kysy erikseen jätteistä. 

Eräänä aamuna melko pian muuttomme jälkeen palvelualtis roskakuski koputti takaoveemme. Hän halusi varmistaa, että jäteastiamme vieressä ollut laatikollinen (kierrätysohjeen mukaan rutattuja) muovipulloja sekä paperipussiin kerätyt pahvit olivat jätettä. Yrmeämpi roskakuski puolestaan jätti alkuvaiheessa aina muut kuin jäteastian sisällä olleet jätteet viemättä. Hän nosti jäteastian päälle laitetun muovipulloja sisältävän pahvilaatikon maahan ja jätti sen siihen. Samalla tavoin hän toimi muutostamme syntyneen pahvi- ja pakkausjätteen kanssa. Pieneksi taitellut ja yhteen laatikkoon kerätyt pahvit odottelivat ulkona pari päivää ja likosivat kohdalle osuneessa sadekuurossa, kunnes jätehuollosta vastaavan henkilön kautta saatiin roskakuski uskomaan, että haluamme oikeasti päästä eroon pahveista.

Lajittelin aiemmin sanomalehdet paperipussiin ja jätin pussin jäteastian luo. Kesäkuun tienoilla pyykkimies kysyi meiltä vanhoja sanomalehtiä. Puhtaat ja silitetyt pyykit toimitetaan meille aina sanomalehtiin käärittynä. Emme olleet ymmärtäneet, että meidän oletettiin antavan likapyykkien mukana sanomalehtiä tätä varten. Nykyisellään likapyykin mukana lähtevät meiltä myös viikon sanomalehdet. Pyykin mukana tulevat muutamat sanomalehtiarkit kierrätän paperiroskiin.

Pysyvästi hämmästyttäviä asioita

Muutostamme on kulunut viisi kuukautta. Hämmästyttävien asioiden listalta poimin kolme pysyvästi ajankohtaista: 

1. Vessapaperi myydään yksittäispakattuina rullina. Ainakaan meidän lähikaupassamme ei tunneta useamman rullan paketteja.

2. Talouspaperia myydään useimmiten neljän rullan paketeissa supermarketeissa. (Meidän alueemme kaupoissa ei myydä talouspaperia lainkaan.) Talouspaperirullan käyttöönotto käy kuntosaliharjoituksesta, sillä valmistajasta riippumatta ensimmäinen ruutu on liimattu erittäin tiukasti kiinni.

3. Biojätepusseja ja maatuvia jätepusseja olemme nähneet tähän mennessä yhden supermarketin valikoimissa, 180 km:n päässä meiltä. Ehkä tästä heikosta saatavuudesta ja muovin käytön vähentämiseen tähtäävistä ohjeista johtuen täällä kehotetaankin laittamaan jätteet sellaisenaan jäteastiaan, ilman pussia. Olemme tuoneet Suomen-reissuiltamme itsellemme tuliaisina jätepusseja ja tämä tapa taitaa jatkua edelleenkin.