Ruokaostoksilla I

Asuinalueellamme on kolme pientä ja toisistaan valikoimaltaan poikkeavaa kauppaa: hedelmä- ja vihanneskauppa (joka myy ainoana kananmunia), päivittäistavarakauppa ja jonkinlainen lelu- ja herkkukaupan yhdistelmä.

Hedelmä- ja vihanneskaupan omistaa vanhahko mies, joka jokaisella käyntikerralla kertoo aloittaneensa liikkeen täällä vuonna 1992. Viime kerralla mies kertoi lisäksi, että seinällä olevassa valokuvassa on hänen edesmennyt isänsä, Intian armeijan kapteeni.

Hedelmä- ja vihanneskaupan perusvalikoima on helposti arvattavissa – paitsi että ko. kauppa myy ainoana alueellamme kananmunia. Kaupasta ostamme pääsääntöisesti valkosipulia, kananmunia ja viime aikoina myös mangoja. Silloin tällöin olemme ostaneet vesimeloneja, kurkkua, kukkakaalia ja kaalia. Valikoima kaupassa pysyy melko muuttumattomana. Valitettavasti tuotteiden laadussa on sen sijaan melkoista heilahtelua. 

Päivittäistavarakauppaa pyöritetään osuustoimintana. Kaupan valikoima on alueemme laajin: myynnissä on esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan, siivoukseen ja pyykinpesuun liittyviä tuotteita, voita ja juustoa, hiutaleita, jauhoja jne. Ylivoimaisesti suurimman osan ruokahyllyistä täyttävät kuitenkin monenlaiset linssit ja pavut sekä mausteet.

Lelu- ja herkkukaupan valikoimassa on alueemme muista kaupoista poiketen pullovettä, jäätelöä, UHT-maitoa sekä [paahto]leipää.

Käytännössä ruokaostoksilla pitää aina käydä kaikissa kolmessa kaupassa. Ennen ostoksille lähtöä ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevien päivien aterioista. Kauppojen valikoima vaihtelee viikosta ja jopa päivästä toiseen – on täysin mahdotonta ennustaa tuotteiden saatavuutta. Olemme esimerkiksi lähteneet kaupasta tyhjin käsin kahtena peräkkäisenä päivänä, kun pullovettä ei ollutkaan jäljellä. Päivittäistavarakaupassa tuntuvat puolestaan loppuvan vuoronperään tai yhtä aikaa kaikki meidän useimmin ostamamme tuotteet (mm. pähkinät, juusto, tuoremehut), mutta papuja ja linssejä on aina saatavilla.

7 + 7 kiloa

Ehdimme asua kolme kuukautta tilapäismajoituksessa ennen muuttoa omaan kotiimme. Tilapäismajoituksessa ateria-ajat noudattelivat Jyrin ja brittinaapurimme työpäiviä: maanantaista lauantaihin aamupala oli 7.15 ja lounas 13.30. Päivällisen ajankohta vaihteli 19.00 ja 19.30 välillä. Sunnuntaisin aamupala oli 9.00 ja lounas 14.00. Päivällinen oli samaan aikaan kuin arkisinkin.

Ateriat tuntuivat suhteellisen runsailta. Niinpä melko nopeasti sovimme, että lounaalla olisi tarjolla vain keittoa (ja leipää sekä tuoreita vihanneksia).  Aamupalalla oli laajin mahdollisuus variaatioihin: vaihtoehtoina olivat mm. munakas sekä monenlaiset intialaiset lämpimät aamiaisruuat lisukkeineen, murot, intialainen vehnäpuuro, jugurtti, tuoreet hedelmät. Päivällinen koostui useista erilaisista kasvisruuista ja linssi- tai papulisukkeesta. Lisäksi tarjolla oli kanaa tai kalaa. Päivälliseen liittyi aina myös jälkiruoka.

Emme syöneet mitään välipaloja, mutta kahvia ja teetä joimme tietysti pitkin päivää. Brasiliaan verrattuna meikäläisen liikunta oli vähäistä: esimerkiksi ensimmäisten asuinkuukausien aikana uiminen ei ollut mahdollista, sillä uima-allas täytettiin vasta huhtikuun puolivälissä. Heti muuton jälkeen rutiinikseni muodostuneet joka-aamuiset muutaman kilometrin mittaiset kävelylenkit harvenivat ja sittemmin loppuivat säiden lämmettyä maaliskuusta alkaen. Käytännössä kävelylenkki olisi pitänyt tehdä ennen aamiaista, jolloin ulkolämpötila oli vielä melko siedettävä.

Muutama viikko muuttomme jälkeen Jyri huomasi laihtuneensa. Vierastalossa ei ollut vaakaa – Jyri perusti käsityksensä laihtumisestaan havaintoon vaatteidensa löystymisestä. Itsessäni en havainnut muutosta, eivätkä vaatteenikaan tuntuneet aiempaa löysemmiltä. (Toisaalta strech-farkuista oli vaikea päätellä mitään!)

Kun vihdoin nyt huhtikuun loppupuolella pääsimme vaa’alle, yllätys oli melkoinen: olimme kumpikin laihtuneet noin seitsemän kiloa! Laihtumisen taustalla ovat (ilmeisesti) säännölliset ateria-ajat, enimmäkseen kasviksista koostuva ruokavalio ja makeisten sekä muiden erityisen sokeristen tuotteiden hyvin vähäinen käyttö. Liikunnalla (tai pikemminkin sen vähäisyydellä) ei ole siis ollut merkitystä.