Sammakko suihkussa

Monsuunikausi jatkuu edelleen. Keväällä sääennuste näytti päivä toisensa jälkeen samanlaiselta: +40…+45 astetta vuorokauden ylin, +25… +30 vuorokauden alin lämpötila ja satunnaisia ukkoskuuroja. 

Monsuunikaudella sääennuste on samalla tavoin monotonista seurattavaa: päivittäin vuorokauden ylin lämpötila +30…+32, vuorokauden alin +26. Joka päivä tulee ukkoskuuroja ja/tai vesisadetta. Kosteusprosentti heiluu koko ajan lähellä sataa. Kun menee ulos ilmastoidusta kodista, silmälasit menevät huuruun saman tien ja vaatteet liimautuvat ihoon. 

Sade on hyvin harvoin tihuutusta, hanat ovat yleensä kunnolla auki. Ukkonen ei ole pienoista jyrähtelyä jossain kaukaisuudessa vaan päällekäyvää pamahtelua. Sadetta ja/tai ukkosta edeltää aina taivaan synkkeneminen ja päivän pimentyminen. 

Jo lyhytkin sade tuo mukanaan niin isot lätäköt, että autoilu maantiellä tulee nopeasti vaativaksi. Pihatiemme ja puutarhamme ovat näyttäneet runsaimpien sateiden jälkeen pieniltä tulva-alueilta, mutta hetkessä vesi imeytyy maahan.

Verkkoyhteydet, jotka ovat muutenkin toimineet melko sattumanvaraisesti, toimivat vielä entistäkin heikommin. Sade on yleisselitys sille, miksi nettiin ei pääse ja/tai tv-kanavat eivät näy.

Monsuunikaudella – näin meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin – tulevat moskiitot, muurahaiset ja kaikki muut mahdolliset ötökät laumoina taloon. On totta, että etenkin muurahaisia on nyt näkynyt paljon aiempaa enemmän. Vielä viime viikollakin meitä kehotettiin tilaamaan taloon hyönteistorjuja. Monsuunikauden alkaessa jo tutuksi tulleeseen pihamme äänimaailmaan tuli lisäys: sammakoiden kurnutus. Tänä aamuna kurnutus tuntui tulevan aiempaa lähempää. Suihkukopissamme oli sammakko.

Sateet tulevat

Sääennusteet ovat olleet melko yksitoikkoisia maalis-huhtikuusta alkaen: päivälämpötilat ovat pysytelleet neljänkymmenen asteen tuntumassa, yöllä on viileimmilläänkin ollut kolmisenkymmentä astetta.

Ylihuomisesta torstaista alkaen sääennuste näyttää kuitenkin aivan erilaiselta. Sadetta ja ukkosta on luvassa joka päivälle. Myös lämpötiloissa tapahtuu muutos. Päivälämpötilat putoavat useita asteita viimeaikaisista, yölämpötilat samaten. Jo huomisesta on tulossa ennusteen mukaan lähes viileä: vuorokauden ylin lämpötila +33 ja alin +27!

Ilma onkin muuttunut selkeästi kosteammaksi, vaikka sateet eivät ole vielä tänne asti tulleetkaan. Olemme seuranneet mediasta hurjia kuvia Etelä-Intiasta, jossa monsuunikausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin.

Sää on helppo keskustelunaihe paikallisten kanssa. Ensimmäiset viikot meitä varoiteltiin talven kylmyydestä (viileys tuntui ikävältä tilapäismajoituksessamme öisin, ulkona sen sijaan oli sopivan lämmintä päivisin). Kevään tullessa pohdittiin ehtisimmekö tottua lämpenevään ilmaan ennen kesäkuumaa. Koska kevät oli poikkeuksellisen kuuma, alettiin pohtia, miten kestäisimme kesällä. (Lopulta kevään ja kesän lämpötiloilla ei ollut kovinkaan isoa eroa. Ainoastaan viime viikkojen erittäin kuumat yöt alkoivat tuntua tukahduttavilta.) 

Viime viikot meitä on varoiteltu alkamassa olevasta monsuunikaudesta: moskiittoja tulee hirvittävät määrät, kosteus tulee olemaan meille ennenkokematonta, sade alentaa lämpötilaa ja helpottaa hellettä vain lyhyen hetken kerrallaan, tiet tulevat tulvimaan… Monsuunikausi noudattelee siis paikallisten mukaan samaa kaavaa kuin jo kokemamme talvi, kevät ja kesä: tavalla tai toisella huonoa säätä ja rajuja sääilmiöitä.  

”Jari Litmanen on kuningas!”

Olimme lyhyellä lomalla Pariisissa. Perille saavuimme pitkäperjantai-iltana ja takaisin Intiaan lähdimme tiistaiaamuna. Lentomme oli välilaskullinen, suoria lentoja Delhistä Pariisiin ei ollut tarjolla meille sopivina päivinä. Vaihtoaikaa piti olla tarpeeksi, mutta koneemme laskeutui samaan aikaan, kun boarding Pariisin-koneeseen käynnistyi.

Lentomme Delhistä myöhästyi, sillä yksi matkustaja katosi ja hänen matkatavaransa piti ottaa ulos koneesta. Tämä oli kolmas kerta peräkkäin, kun lentomme Delhistä lähti myöhässä matkustajiin liittyvistä syistä johtuen: viime kerralla yksi matkustaja sairastui akuutisti ja hänet jouduttiin viemään pois koneesta ennen lähtöä. Sitä edeltävällä kerralla tapahtui viime perjantain tapaan matkustajan katoaminen ja matkatavaroiden poisto koneesta.

Lennon loppupuolella kyselimme matkustamohenkilökunnalta tietoa Pariisin lentomme lähtöportista. Meille annettiin ohjeeksi juosta mahdollisimman kovaa vauhtia sekä passi- että turvatarkastuksen läpi ja suoraan portillemme. Sillä tavoin meillä saattaisi ehkä olla mahdollisuus ehtiä. Lentomme ei kuulemma odottaisi myöhästyneitä matkustajia.

Ehdimme lennolle, emmekä tulleet edes viimeisinä koneeseen. Itse asiassa lentomme lähti puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Laukkumme ei sen sijaan ehtinyt mukaan. Meidän kanssamme täsmälleen samoilla lennoilla Delhistä tullut mieshenkilö ja samalla jatkolennolla tullut seurue jonotti kanssamme tulopalvelussa Pariisissa.

Hotelliimme päästyämme olimme melko väsyneitä ja lievästi harmistuneita: Nähtävyyksien sijaan joutuisimme aloittamaan Pariisin-reissumme ostoksilla. Myöhästyneessä matkalaukussa kun olivat käytännössä kaikki matkavaatteemme ja muut tarpeelliset tavarat. (Laukkumme tuli hotellille lopulta lähes vuorokauden meitä myöhemmin.)

Hotellin vastaanoton miespuolinen virkailija ilahtui silminnähden kuultuaan kansalaisuutemme.

- Tiedättekö Jari Litmasen?

Emme ehkä  vastanneet tarpeeksi nopeasti, olimme ehkä liian pitkään hämmennyksen vallassa. Vastaanottovirkailija katsoi tarpeelliseksi jatkaa:

- Jari Litmanen, jalkapalloilun kuningas!

Mumisimme jotain myöntymiseksi tulkittavissa ollutta. Emme ehkä kuulostaneet tarpeeksi innostuneilta, sillä vastaanottovirkailija sanoi aiempaa lausuntoaan vahvistaakseen:

- Jari Litmanen on kuningas!

Vastaanottovirkailijan innostus hymyilytti, mutta huonevaraukseen liittymätön keskustelupätkä ei ollut lainkaan hassumpi tervetulotoivotus kevätsateiseen ja melko kylmään Pariisiin.

Kevään ropinaa ja rapinaa

Siirtyminen talvesta kevääseen on tapahtunut täällä hyvin nopeasti. Kun tammikuussa tänne tultuamme aloin tehdä päivittäisi kävelylenkkejäni, kiinnitin huomioni reitin varrella oleviin lukuisiin, kuolleilta näyttäneisiin puihin. Kontrasti niiden ja vieressä olevien isojen vehreiden lehtipuiden välillä oli suuri.

Pari-kolme viikkoa sitten tilanne alkoi kääntyä toisinpäin: isot lehtipuut alkoivat pudottaa lehtiään ja pieniin, kuolleilta vaikuttaneisiin puihin alkoi tulla silmuja. Nyt ne kuolleiksi luulemani puut ovat saaneet lehtensä ja osa jo kukkii.

Kevääseen liittyy Suomeen sijoittuvissa mielikuvissani vesipurojen solina ja puiden hento vehreys. Täällä kevääseen tuntuu kuuluvan voimakkaat värit – sekä ropina ja rapina. Lehdet eivät putoile hiljaisesti: Lehtisade ropisee maahan. Ropinan saattaa hyvin kuulla puiden kohdalla ollessaan. Rapinaa puolestaan aiheuttaa maahan pudonneiden, kuolleiden lehtien päällä kävely. Huolimatta päivittäisestä tienvierustojen ja kävelyteiden putsauksesta joka aamu on maassa taas odottamassa uusi lehtimatto. Paikka paikoin lehtiä on niin paksuna kerroksena, että olen alkanut pelätä, voiko niiden alla lymyillä esimerkiksi käärmeitä.

Kevään tulotahti lienee kiihtymässä. Tänne on luvattu lähiajoiksi muutama aste tavallista korkeampia päivälämpötiloja sekä varoitettu ukkoskuuroista.