Paluu Babralaan

Palasin eilen Babralaan. Olin pysynyt mukana alueemme asioissa, sillä soittelimme tai viestittelimme Jyrin kanssa tietysti päivittäin, mutta sen lisäksi myös kaksi naapuriamme lähettelivät minulle viestejä. Heidän viesteissään pääpaino oli erityisesti alueen tapahtumissa, joihin en – näkökulmasta riippuen – päässyt/joutunut osallistumaan.

Ajattelin kuten viestejä lähetelleet naapurimme, että neljän viikon poissaolon jälkeen arki ja asuminen täällä vaatii taas totuttelua. Totutteluvaihe oli nopea: Jyri tuli Gurugramiin minua vastaan ja kävimme kotimatkalla supermarketissa. Meteli, innokkaat myyjät ja meitä tuijottavat muut asiakkaat palauttivat nopeasti mieleen kauppareissujen lievän ahdistavuuden. Eilen illalla kotonamme mobiiliverkko toimi vain hetkittäin, wi-fi ei lainkaan. Säätilaa tuskin saattoi syyttää – monsuunikausi on jo ohi, eivätkä televisiolähetyksetkään pätkineet.

Sisäpihamme on ollut neljä viikkoa luonnontilassa, koska täällä ei ole aamuisin ollut ketään. (Kulku muurilla rajattuun sisäpihaan on vain olohuoneemme kautta.) Ilmeisesti puutarhurien työlistoja ei voi muuttaa millään tavalla. Puutarhuri tekee lauantaisin täysimittaisen työpäivän, mutta hän ei ollut kertaakaan yrittänyt lauantai-iltapäivällä Jyrin töistä tultua päästä hoitamaan sisäpihaa. Tänä aamuna puutarhuri olikin hyvin ilahtunut nähdessään minut viemässä roskapusseja jäteastiaan. Hän selitti heti (hindiksi, tietysti) tulevansa kitkemään sisäpihan kukkapenkit ja kastelemaan nurmikon ja muun kasvillisuuden.

Myöskään pesulapalvelua hoitava mies ei ollut pystynyt muuttamaan aikataulujaan, eikä ollut reagoinut Jyrin lähettämiin tekstiviesteihin. Emme tiedä, oliko syynä lukutaidottomuus tai puutteellinen englannin taito. Lopulta pyykkitoimitus onnistui, kun lähetin Helsingistä viestin intialaiselle naapurillemme. Hän puolestaan soitti pyykkimiehelle ja pyysi toimittamaan pyykkimme heille. Seuraavana aamuna sain tiedon, että Jyri voisi hakea pyykkimme töistä tullessaan naapuriltamme ja näin tapahtuikin. Naapurimme mielestä oli ollut naurettavaa yrittää hoitaa asiaa lähettämällä tekstiviesti pyykkärille.

Seuraavaksi aion tilata meille viikonlopuksi kanaa. Edelliset toimitukset ovat joko myöhästyneet tai menneet väärään paikkaan, odotukseni onnistumisesta eivät ole korkealla. Kanacurryn sijaan voimme siis syödä sunnuntaina ehkä kasviscurrya.

Kanakeittoa/munakoisocurrya sunnuntailounaaksi

Asuinalueellamme on kolme kauppaa, joista yksikään ei myy liha- tai kalatuotteita. Heti muutettuamme eräs intialaisista naapureistamme kertoi, että lihaa ja/tai kalaa voi tilata alueen ulkopuolisilta kauppiailta.

Lihatilauksen tekeminen tekstiviestillä on yksinkertaista. Viestiin tieto halutusta lihasta (kana; lammas) ja määrästä, lisäksi tietysti tilaajan nimi ja osoite. Viestissä voi kertoa myös mahdolliset erikoistoiveet, jos esimerkiksi haluaa luutonta lihaa tai vaikka lampaan lapaa. Lihakauppias kuittaa tilauksen yleensä saman tien ja varmistaa vielä toimituspäivän. 

Kaksi viikkoa sitten maanantaina tein tilauksen itse ensimmäistä kertaa. Toimituspäiväksi sovittiin perjantai ilman tarkempaa kellonaikaa. Lihakauppiaasta ei kuulunut perjantaina mitään. Illalla havaitsimme, että ovikellomme oli taas lakannut toimimasta. Oli siis olemassa mahdollisuus, että lihakauppias oli yrittänyt toimittaa tilauksen perille, muttei havainnut ovikellon toimimattomuutta. (Tosin siinä tapauksessa olisi voinut kuvitella hänen soittavan ollessaan talollamme.)

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina. Näin myös tapahtui. Kanaa tuli sovittu määrä, liha oli hyvälaatuista. Kilo kanasuikaleita kotiintoimitettuna maksoi 200 rupiaa (noin 2,40 euroa).

Viime maanantaina tilasin taas kanaa. Olin suunnitellut kokeilevani sunnuntailounaaksi kanakeiton tekemistä ensimmäistä kertaa elämässäni. Toimituspäiväksi sovittiin taaskin perjantai. Lihakauppiasta ei kuulunut perjantaina.

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina klo 13. Kun mitään ei ollut tapahtunut 14.30 mennessä, lähetin uuden kyselyviestin. Lihakauppias ilmoitti olevansa Delhissä, ja tilauksemme toimitettaisiinkin sunnuntaina. Vastasin, että peruutamme tilauksen. Myös brittinaapurimme olivat tilanneet kanaa, toimituspäivä oli sovittu perjantai. Tilausta ei oltu toimitettu, eikä lihakauppias ollut lähettänyt minkäänlaisia selitysviestejä.

Sunnuntailounaaksi teimme kanakeiton sijaan munakoisocurrya. Curryn hautuessa liedellä brittinaapurimme lähetti viestin. Heille oli juuri hetkeä aiemmin toimitettu kanaa tuplasti tilaukseen nähden. Lihakauppias oli kertonut, että toinen kanapaketti oli meidän tilauksemme – ovikellomme ei ollut taaskaan toiminut. Lihakauppias oli jättänyt kertomatta, että olimme itse asiassa peruuttaneet tilauksemme. Sovimme, että britit käyttäisivät myös meidän tilaamamme kanasuikaleet (jotka he olivat jo maksaneetkin).

7 + 7 kiloa

Ehdimme asua kolme kuukautta tilapäismajoituksessa ennen muuttoa omaan kotiimme. Tilapäismajoituksessa ateria-ajat noudattelivat Jyrin ja brittinaapurimme työpäiviä: maanantaista lauantaihin aamupala oli 7.15 ja lounas 13.30. Päivällisen ajankohta vaihteli 19.00 ja 19.30 välillä. Sunnuntaisin aamupala oli 9.00 ja lounas 14.00. Päivällinen oli samaan aikaan kuin arkisinkin.

Ateriat tuntuivat suhteellisen runsailta. Niinpä melko nopeasti sovimme, että lounaalla olisi tarjolla vain keittoa (ja leipää sekä tuoreita vihanneksia).  Aamupalalla oli laajin mahdollisuus variaatioihin: vaihtoehtoina olivat mm. munakas sekä monenlaiset intialaiset lämpimät aamiaisruuat lisukkeineen, murot, intialainen vehnäpuuro, jugurtti, tuoreet hedelmät. Päivällinen koostui useista erilaisista kasvisruuista ja linssi- tai papulisukkeesta. Lisäksi tarjolla oli kanaa tai kalaa. Päivälliseen liittyi aina myös jälkiruoka.

Emme syöneet mitään välipaloja, mutta kahvia ja teetä joimme tietysti pitkin päivää. Brasiliaan verrattuna meikäläisen liikunta oli vähäistä: esimerkiksi ensimmäisten asuinkuukausien aikana uiminen ei ollut mahdollista, sillä uima-allas täytettiin vasta huhtikuun puolivälissä. Heti muuton jälkeen rutiinikseni muodostuneet joka-aamuiset muutaman kilometrin mittaiset kävelylenkit harvenivat ja sittemmin loppuivat säiden lämmettyä maaliskuusta alkaen. Käytännössä kävelylenkki olisi pitänyt tehdä ennen aamiaista, jolloin ulkolämpötila oli vielä melko siedettävä.

Muutama viikko muuttomme jälkeen Jyri huomasi laihtuneensa. Vierastalossa ei ollut vaakaa – Jyri perusti käsityksensä laihtumisestaan havaintoon vaatteidensa löystymisestä. Itsessäni en havainnut muutosta, eivätkä vaatteenikaan tuntuneet aiempaa löysemmiltä. (Toisaalta strech-farkuista oli vaikea päätellä mitään!)

Kun vihdoin nyt huhtikuun loppupuolella pääsimme vaa’alle, yllätys oli melkoinen: olimme kumpikin laihtuneet noin seitsemän kiloa! Laihtumisen taustalla ovat (ilmeisesti) säännölliset ateria-ajat, enimmäkseen kasviksista koostuva ruokavalio ja makeisten sekä muiden erityisen sokeristen tuotteiden hyvin vähäinen käyttö. Liikunnalla (tai pikemminkin sen vähäisyydellä) ei ole siis ollut merkitystä.