Sateet tulevat

Sääennusteet ovat olleet melko yksitoikkoisia maalis-huhtikuusta alkaen: päivälämpötilat ovat pysytelleet neljänkymmenen asteen tuntumassa, yöllä on viileimmilläänkin ollut kolmisenkymmentä astetta.

Ylihuomisesta torstaista alkaen sääennuste näyttää kuitenkin aivan erilaiselta. Sadetta ja ukkosta on luvassa joka päivälle. Myös lämpötiloissa tapahtuu muutos. Päivälämpötilat putoavat useita asteita viimeaikaisista, yölämpötilat samaten. Jo huomisesta on tulossa ennusteen mukaan lähes viileä: vuorokauden ylin lämpötila +33 ja alin +27!

Ilma onkin muuttunut selkeästi kosteammaksi, vaikka sateet eivät ole vielä tänne asti tulleetkaan. Olemme seuranneet mediasta hurjia kuvia Etelä-Intiasta, jossa monsuunikausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin.

Sää on helppo keskustelunaihe paikallisten kanssa. Ensimmäiset viikot meitä varoiteltiin talven kylmyydestä (viileys tuntui ikävältä tilapäismajoituksessamme öisin, ulkona sen sijaan oli sopivan lämmintä päivisin). Kevään tullessa pohdittiin ehtisimmekö tottua lämpenevään ilmaan ennen kesäkuumaa. Koska kevät oli poikkeuksellisen kuuma, alettiin pohtia, miten kestäisimme kesällä. (Lopulta kevään ja kesän lämpötiloilla ei ollut kovinkaan isoa eroa. Ainoastaan viime viikkojen erittäin kuumat yöt alkoivat tuntua tukahduttavilta.) 

Viime viikot meitä on varoiteltu alkamassa olevasta monsuunikaudesta: moskiittoja tulee hirvittävät määrät, kosteus tulee olemaan meille ennenkokematonta, sade alentaa lämpötilaa ja helpottaa hellettä vain lyhyen hetken kerrallaan, tiet tulevat tulvimaan… Monsuunikausi noudattelee siis paikallisten mukaan samaa kaavaa kuin jo kokemamme talvi, kevät ja kesä: tavalla tai toisella huonoa säätä ja rajuja sääilmiöitä.  

Myrskyn jälkeen

Pohjois-Intiassa on ollut viime viikot poikkeuksellisen helteistä. Sää ei ole viilenemässä vielä vähään aikaan, sillä kesä on tulossa.

Täällä asuessamme on tähän mennessä ukkostanut vain muutaman kerran. Eiliselle iltapäivälle sääennuste lupasi ukkosmyrskyä. Vaikka aiempia ukkosia ei oltu merkattu myrskyiksi, ne olivat rajuimmat koskaan kokemistani.

Viiden tienoilla iltapäivällä kävimme hakemassa keittiöpuutarhastamme mausteyrttejä tekeillä olleeseen ruokaan. Ulkona oli todella kuuma, eikä vähäinen tuuli viilentänyt lainkaan. Olimme juuri ehtineet takaisin sisälle taloon, kun tuuli alkoi äkkiä kiihtyä ja ulkona tuli pimeys. Tuuli yltyi niin kovaksi, että keittiömme ikkunasta näkyvät suuret puut näyttivät taipuvan kaksinkerroin. Melko pian alkoi piiskaava sade ja tuuli tuntui kiihtyvän entisestään. Seuraavaksi alkoi salamointi ja ukkosen jyrinä.

Salamoiden, jyrinän, kaatosateen ja voimallisten tuulenpuuskien riehuessa ulkona ymmärsin, miksi sääennusteessa oltiin käytetty ilmaisua ”myrsky”. Brasiliassa asuessa olimme kokeneet muutaman ukkosmyrskyn, mutta eilinen vei voiton niistä. Toki omaan kokemukseen vaikutti varmasti eniten se, että Brasiliassa asuimme kerrostalossa ja täällä omakotitalossa.

Eilinen myrsky kesti useita tunteja, laantui välillä ja kiihtyi uudestaan rajuksi. Myrsky aiheutti täällä Uttar Pradeshin osavaltiossa myös henkilövahinkoja. Myrskystä uutisoi myös Helsingin Sanomat. 

Sumuisia ja viileitä päiviä

Olemme asuneet viimeiset viisi päivää hotellissa Gurgaonissa, aivan Delhin kyljessä. Sumua on ollut aamuisin vaihtelevasti – perjantaina näkyvyys oli huonoimmillaan. Sumu hälvenee jonkin verran päivän mittaan ja näkyvyys paranee. Vasta tänään sunnuntaina näimme ensimmäisen kerran sinitaivasta.

Jo syyskuussa, ensimmäisellä kerralla täällä käydessäni, havaitsin ilman haisevan. Nyt haju tuntuu pahentuneen. Haju ja sumu liittyvät toisiinsa kiinteästi. Kävelylenkit on tullut hoidettua hotellin kuntosalilla; savusumuinen ulkoilma ei suoranaisesti houkuta.

Täällä on talvi ja varsinkin aamuisin lämpötilat ovat melko alhaisia, sillä öisin lämpötila laskee alle kymmeneen asteeseen. Päivisin on muutaman tunnin ajan lämmintä, noin 20-25 astetta. Sää viilenee iltaisin nopeasti.

Paikallisten talvipukeutuminen tuo mieleen kokemuksemme Campinasissa. Vaikka meidän mielestämme parinkymmentä astetta on jo melko lämmintä (ainakin Suomen kesässä!), täällä pukeutumista näyttävät hallitsevan toppatakit, toppaliivit, villakaulaliinat, talvikengät jne.

Tästä se lähtee…

Lähdemme tänään iltalennolla Intiaan, olemme muuttamassa puolison työkomennuksen takia Babralaan. Tarkoitukseni on kirjoittaa blogia; tosin ainakin alkuvaiheessa nettiyhteyden kanssa tullee haasteita.   

Nettiyhteydet eivät liene ainoita asioita, joissa on haasteita luvassa. Ensimmäisenä tietysti jännittää kaikkien vaadittavien viranomaistapaamisten hoituminen. Niiden jälkeen voikin alkaa odotella muuttokuormaamme, joka on (toivottavasti) matkalla jossain päin maailmaa Brasiliasta kohti Intiaa. (Viimeiset reilut puolitoista vuotta olemme asuneet Campinasissa, Brasiliassa. Pidin tuon ulkomaankomennuksen ajan blogia nimeltä Ola Campinas.)  Tutustumiskäynnillä paikanpäällä Babralassa syyskuussa näimme jo tulevan asuntomme. Aluksi asumme kuitenkin tilapäismajoituksessa – kotimme on nimittäin vielä kalustamatta.

Syyskuun reissusta jäi mieleen hiostava kuumuus (aivan erilainen kuin Campinasissa) ja se, että taisin suhtautua hieman huvittuneesti paikallisen asukkaan varoitukseen kylmistä talvikeleistä. Jyri kävi Babralassa toissa viikolla ja kertoi kauhutarinoita siitä, miten kylmää paikanpäällä talvella on. Meidän tilapäismajoituksemme ei poikkea muista asunnoista: ei eristeitä tai varsinaista lämmitystä ja yksinkertaiset ikkunat. Niinpä lämpötilan ollessa öisin alle kymmenen astetta ja päivisinkin vain muutaman tunnin parinkymmenen asteen tuntumassa, flanellipyjamat, villasukat ja neuleet ovat tarpeellisia. Ulkona oleva uima-allaskin täytetään kuulemma vasta maaliskuussa – kuka nyt haluaisi/voisi uida talvella ulkona…?