Diwali, osa I

Eilen vietettiin Diwalia, joka on kansallinen vapaapäivä. Kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten juhlien osalta, täällä oli juhlalle yhtä monta selitystä kuin selittäjää. Turvaudun siis Wikipedian artikkeliin, jonka mukaan Diwali on hyvyyden voittoa pahuudesta symboloiva valon ja lamppujen juhla.

Diwalin lähestymisestä ei voinut olla huomaamatta: sanomalehdissä ja televisiossa mainostettiin Diwalin viettoon tarvittavia tavaroita, vaatteita, ruokia jne. Kaupoissa tulivat myyntiin erikokoiset lahjapakkaukset, joissa oli mm. pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Diwali-lahjoja antavat esimerkiksi työnantajat työntekijöilleen. Olimmekin saaneet ohjeeksi antaa puutarhurillemme pienen rahalahjan. Rahan lisäksi annoimme hänelle ylimääräisenä Diwali-herkkuja. Olimme saaneet kaksi isoa pakettia, niistä saattoi hyvin jakaa osan pois.

Diwalia juhlistaakseen kolme naapuriamme ripusti talonsa ulkopuolelle kunnioitettavat määrät värillisiä lamppuja. Sähkölamppujen lisäksi eilisiltana pihatiet valaistiin öljytuikuilla. Pimeässä illassa valot näyttivät hienoilta.

Diwaliin kuuluvat myös ilotulitukset. Useampi naapurimme kertoi, että Delhissä olisi ilotulitukset kielletty huonon ilmanlaadun vuoksi. En pystynyt varmistamaan tätä tietoa mistään uutislähteestä. Meidän asuinalueellamme (ja ilmeisesti myös läheisessä kylässä) ei ilmanlaadun muuttuminen alkuviikosta erittäin epäterveellisestä vaaralliseksi hillinnyt ilotulitteiden käyttöä. Rakettien pamahdukset alkoivat jo maanantai-iltana ja kiihtyivät tiistain kuluessa. Eilen pamahtelu, räjähtely ja vinkuminen rupesi kuulumaan jo ennen pimeän tuloa ja jatkui yli puoleenyöhön asti. 

Rakettien ampujat eivät menneet kauemmaksi taloista, esimerkiksi läheiselle isolle kentälle. Olimme nähneet jo aiemmin illalla, että raketteja ammuttiin todellakin taloalueemme keskellä kulkevalla kapealla tiellä. Illan kuluessa ehdimmekin olohuoneessa monta kertaa hypähtää säikähdyksestä, kun äkkiä pamahti ihan talomme lähettyvillä. Rakettien ampumiselle oli määritelty kellonajat (myös lopettamisaika). Olen kuitenkin melko varma, että ellei brittinaapurimme olisi käynyt ulkona komentamassa ammuskelijoita lopettamaan, pamahtelu olisi jatkunut aamuun asti. (Briteillä oli kuulemma mitta tullut täyteen, kun sänky tärisi isoimpien rakettien räjähdellessä.)

Syntymäpäivillä

Intialaisnaapurimme rouvalta tuli kutsu syntymäpäiväjuhliin. Intialaisten juhlien osalta vaikeimmat kysymykset ovat niitä, joita ei voi oikein keneltäkään kysyä. Oliko kyseessä kutsu, jonka kellonaikaa pitäisi noudattaa vai oliko tarkoitus tulla ilmoitettua ajankohtaa myöhemmin? Millaisia syntymäpäivälahjoja täällä annetaan naapurille, jota ei tunne kovin hyvin? Entäpä juhlien kesto? Oliko tarkoitus vain melko lyhyesti juoda kahvia ja katsella, kuinka päivänsankari leikkaa kakkua vai viipyä pidempään?

Jokainen tilaisuus, johon olen täällä asuttujen kahdeksan kuukauden aikana osallistunut on opettanut omalta osaltaan lisää paikallisista tavoista. Niinpä joitain asioita pystyin kutsusta päättelemään ja/tai arvaamaan etukäteen: Juhlien kellonajasta (11.30) johtuen paikalle tulisi käytännössä vain naisia. Juhlat tulisivat myös melko varmasti päättymään viimeistään 13.15-13.30, jolloin tehtaan konttorissa työskentelevät puolisot tulisivat kotiin lounaalle.

Menin paikalle noin 11.35 ja olin järjestyksessä toinen vieras. Brittinaapurimme rouva oli tullut minuutilleen kutsussa mainittuna ajankohtana. Muut vieraat tulivatkin sitten puolesta tunnista tuntiin kutsussa ilmoitettua kellonaikaa myöhemmin. 

Päivänsankarille laulettiin Happy Birthday. Sen jälkeen kukin vieraista vuorollaan leikkasi synttärikakkuna esiintyneestä makeasta piirakasta palasen ja syötti sen kädestään päivänsankarille. Tämän jälkeen päivänsankari syötti puolestaan palasen vieraalle. Onneksi olin kuullut Jyriltä etukäteen tästä traditiosta – Jyri oli päässyt seuraamaan rituaalia toimistolla kollegan synttäreitä juhlittaessa.

Kakkurituaalin jälkeen tuotiin tarjolle kasviksilla täytettyjä vaaleita kolmioleipiä, keitettyä maissia, mukavasti maustettuja vihreitä linssejä ja itsetehtyjä perunalastuja. Jälkiruokana oli omena- ja banaanipalasilla höystetty makea vanukas.

Ainakin näihin syntymäpäiväjuhliin jokainen (pl. minä ja brittirouva) kutsutuista toi tullessaan yhden punaisen kukkasen. Kukkaset kerättiin maljakkoon keskelle pöytää. Lahjat puolestaan sijoitettiin erilliselle lahjapöydälle. Tietämättä täkäläisestä lahjapolitiikasta vein lahjaksi punasävyisen Unikko-tarjottimen ja samanväriset Unikko-servietit. (Olemme Suomen-reissuilla ostaneet lahjoiksi sopivia juttuja kuten Marimekon mukeja, tarjottimia ja serviettejä sekä suomalaisia makeisia.) Muut toivat lahjaksi mm. koruja ja erilaisia leipomuksia.