Enää ei ihmetytä… (I)

Olemme asuneet Intiassa pian yksitoista kuukautta. Monet asiat ihmetyttävät edelleen, jotkin asiat ovat jo lakanneet ihmetyttämästä, Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvat mm. seuraavat:

Jääkaappi olohuoneessa. Kiinnitin alkuvuonna huomiota siihen, että kodinkoneliikkeissä esillä olleissa jääkaappimalleissa oli usein koristekuvioita. Jääkaapit/jääkaappi-pakastimet olivat myös hyvin harvoin väriltään valkoisia; valikoimissa oli sen sijaan tarjolla usein esimerkiksi violetin eri sävyjä. Kun pääsimme muuttamaan tilapäismajoituksesta omaan taloon asialle löytyi selitys: Oli hyvin vaikea saada muuttoasioita hoitaneita henkilöitä uskomaan, että halusimme jääkaapin keittiöön. Täällä kun on tapana pitää jääkaappi olohuoneessa (tai jopa makuuhuoneessa!). Samanlainen haaste oli saada TV asennetuksi olohuoneeseen – sen paikka on yleensä makuuhuoneessa tai muussa sellaisessa osassa asuntoa, jota ei vieraille tavallisesti esitellä.

Ensimmäinen vierailu. Olemme käyneet muutamilla intialaisilla naapureilla kylässä, joillain useammankin kerran. Ensimmäisillä vierailuilla minua hämmästytti tarjoilujen suuri määrä. Teen tai kahvin seuraksi kannettiin monenlaista pientä naposteltavaa, mm. pähkinöitä, pikkuleipiä, tuoreita tai kuivattuja hedelmiä jne. Seuraavalla vierailukerralla tarjoilu onkin sitten saattanut rajautua kupilliseen teetä tai kahvia ja lasilliseen vettä. Oletin eron johtuvan lähinnä siitä, että ensivierailu oli osunut jonkin paikallisen uskonnollisen juhlan ajankohtaan, jolloin oli tarjolla muutenkin enemmän erilaisia herkkuja. Kun brittinaapurimme oli hämmästellyt tarjoilujen eroja ääneen, hänelle oltiin kerrottu, että kyse oli tavasta. Ensimmäisen vierailun aikana katetaan pöytään mahdollisimman monenlaista tarjottavaa, seuraavilla kerroilla riittää vähempikin.

Vaihtoraha. Alueemme isoimman valikoiman kaupassa käyvät paikalliset pankki- ja luottokortit, kahdessa muussa kaupassa sekä lihakauppiaalle ja pyykkimiehelle käy vain käteinen. Käteisen hankkiminen on täällä haasteellista: pankkiautomaatista on käteinen usein loppu, eikä automaatteja ole kovinkaan tiuhassa. Lisäksi automaatista saa useimmiten isoja seteleitä, jotka aiheuttavat haasteen vaihtorahan osalta. 

Lihakauppiaalla ja pyykkimiehellä ei ole koskaan vaihtorahaa, he olettavat asiakkaan aina maksavan tasarahalla. Koska he eivät kerää maksuja asiakkailtaan tiettyinä ajankohtina tai samalla kertaa, heillä ei ole myöskään minkäänlaista käsikassaa mukanaan. Vaihtoraha on kuitenkin ongelma myös alueen pienemmässä kaupassa. Koska ostamme kaupasta säännöllisesti juomavettä, ostostemme hinta on meillä jo etukäteen tiedossa ja sopiva raha valmiina. Maksaminen samaisessa kaupassa oli osoittautunut brittinaapureillemme kuitenkin lähes mahdottomaksi: Kaupan myyjä, joka puhuu hyvin vähän englantia, oli sanonut, ettei vaihtorahaa ollut. Sen jälkeen myyjä oli alkanut selittää jotain hindiksi kaupan muille asiakkaille, jotka olivat alkaneet kaivaa rahojaan esille. Britit olivat olleet epätietoisia siitä, mitä oli tapahtumassa. Oli käynyt ilmi, että myyjä oli kysynyt mahdollisuutta saada vaihtorahaa toisilta asiakkailta.

Kanakeittoa/munakoisocurrya sunnuntailounaaksi

Asuinalueellamme on kolme kauppaa, joista yksikään ei myy liha- tai kalatuotteita. Heti muutettuamme eräs intialaisista naapureistamme kertoi, että lihaa ja/tai kalaa voi tilata alueen ulkopuolisilta kauppiailta.

Lihatilauksen tekeminen tekstiviestillä on yksinkertaista. Viestiin tieto halutusta lihasta (kana; lammas) ja määrästä, lisäksi tietysti tilaajan nimi ja osoite. Viestissä voi kertoa myös mahdolliset erikoistoiveet, jos esimerkiksi haluaa luutonta lihaa tai vaikka lampaan lapaa. Lihakauppias kuittaa tilauksen yleensä saman tien ja varmistaa vielä toimituspäivän. 

Kaksi viikkoa sitten maanantaina tein tilauksen itse ensimmäistä kertaa. Toimituspäiväksi sovittiin perjantai ilman tarkempaa kellonaikaa. Lihakauppiaasta ei kuulunut perjantaina mitään. Illalla havaitsimme, että ovikellomme oli taas lakannut toimimasta. Oli siis olemassa mahdollisuus, että lihakauppias oli yrittänyt toimittaa tilauksen perille, muttei havainnut ovikellon toimimattomuutta. (Tosin siinä tapauksessa olisi voinut kuvitella hänen soittavan ollessaan talollamme.)

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina. Näin myös tapahtui. Kanaa tuli sovittu määrä, liha oli hyvälaatuista. Kilo kanasuikaleita kotiintoimitettuna maksoi 200 rupiaa (noin 2,40 euroa).

Viime maanantaina tilasin taas kanaa. Olin suunnitellut kokeilevani sunnuntailounaaksi kanakeiton tekemistä ensimmäistä kertaa elämässäni. Toimituspäiväksi sovittiin taaskin perjantai. Lihakauppiasta ei kuulunut perjantaina.

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina klo 13. Kun mitään ei ollut tapahtunut 14.30 mennessä, lähetin uuden kyselyviestin. Lihakauppias ilmoitti olevansa Delhissä, ja tilauksemme toimitettaisiinkin sunnuntaina. Vastasin, että peruutamme tilauksen. Myös brittinaapurimme olivat tilanneet kanaa, toimituspäivä oli sovittu perjantai. Tilausta ei oltu toimitettu, eikä lihakauppias ollut lähettänyt minkäänlaisia selitysviestejä.

Sunnuntailounaaksi teimme kanakeiton sijaan munakoisocurrya. Curryn hautuessa liedellä brittinaapurimme lähetti viestin. Heille oli juuri hetkeä aiemmin toimitettu kanaa tuplasti tilaukseen nähden. Lihakauppias oli kertonut, että toinen kanapaketti oli meidän tilauksemme – ovikellomme ei ollut taaskaan toiminut. Lihakauppias oli jättänyt kertomatta, että olimme itse asiassa peruuttaneet tilauksemme. Sovimme, että britit käyttäisivät myös meidän tilaamamme kanasuikaleet (jotka he olivat jo maksaneetkin).