"Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä"

Olen aiemmin kertonut kauppareissuistamme supermarketteihin. Muutaman kuukauden kokemuksella olemme jo oppineet, mitä tuotteita mistäkin kaupasta löytyy. Olen jopa taulukoinut yleisimmin käyttämiemme elintarvikkeiden ja toisaalta [täällä] harvinaisempien elintarvikkeiden (kuten oikeiden juustojen ja kahvin) myyntipaikat. Kauppareissumme ovat nopeutuneet, kun aikaa ei kulu turhaan etsimiseen. Hyvin suunniteltuun ostoslistaan voi toki tulla meistä riippumattomista syistä muutoksia, kuten saimme havaita yhdessä vakiokaupoistamme.

Syömme aamuisin kaurapuuroa, jota höystämme hillolla. Hillo on eräs niistä tuotteista, joita ei alueemme kaupasta saa. (Täältä löytyy yhtä, äärimmäisen makeaa intialaista marmeladia, jossa ei sokerin ja väriaineen lisäksi ole ehkä muita ainesosia.) Ostamme yleensä 2-3 hillopurkkia supermarketista, sillä koskaan ei ole täyttä varmuutta seuraavan kauppareissun ajankohdasta.

Edelliskerralla yhdessä vakiosupermarketeistamme jäljellä hyllyssä oli vain yksi hillopurkki suosikkimerkiltämme. Otimme sen, mutta kassalla valintamme osoittautui ongelmalliseksi. Kassa yritti uudestaan ja uudestaan lukea hillopurkin viivakoodia. Kassakoneeseen ilmestyi uudestaan ja uudestaan virheestä kertova koodi. Taaksemme alkoi kertyä jonoa. Lopulta kassa siirsi hillopurkin sivuun ja jatkoi muiden ostostemme osalta. Kysyin hillopurkista.

- Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä, ilmoitti kassa.

Selitys siitä, että olimme tuotetta heiltä aiemminkin ostaneet ja valinneet tuotteen juuri äsken kaupan hyllystä ei auttanut. Hillopurkki jäi kassalle, kun lähdimme muiden ostostemme kanssa pois.

7 + 7 kiloa

Ehdimme asua kolme kuukautta tilapäismajoituksessa ennen muuttoa omaan kotiimme. Tilapäismajoituksessa ateria-ajat noudattelivat Jyrin ja brittinaapurimme työpäiviä: maanantaista lauantaihin aamupala oli 7.15 ja lounas 13.30. Päivällisen ajankohta vaihteli 19.00 ja 19.30 välillä. Sunnuntaisin aamupala oli 9.00 ja lounas 14.00. Päivällinen oli samaan aikaan kuin arkisinkin.

Ateriat tuntuivat suhteellisen runsailta. Niinpä melko nopeasti sovimme, että lounaalla olisi tarjolla vain keittoa (ja leipää sekä tuoreita vihanneksia).  Aamupalalla oli laajin mahdollisuus variaatioihin: vaihtoehtoina olivat mm. munakas sekä monenlaiset intialaiset lämpimät aamiaisruuat lisukkeineen, murot, intialainen vehnäpuuro, jugurtti, tuoreet hedelmät. Päivällinen koostui useista erilaisista kasvisruuista ja linssi- tai papulisukkeesta. Lisäksi tarjolla oli kanaa tai kalaa. Päivälliseen liittyi aina myös jälkiruoka.

Emme syöneet mitään välipaloja, mutta kahvia ja teetä joimme tietysti pitkin päivää. Brasiliaan verrattuna meikäläisen liikunta oli vähäistä: esimerkiksi ensimmäisten asuinkuukausien aikana uiminen ei ollut mahdollista, sillä uima-allas täytettiin vasta huhtikuun puolivälissä. Heti muuton jälkeen rutiinikseni muodostuneet joka-aamuiset muutaman kilometrin mittaiset kävelylenkit harvenivat ja sittemmin loppuivat säiden lämmettyä maaliskuusta alkaen. Käytännössä kävelylenkki olisi pitänyt tehdä ennen aamiaista, jolloin ulkolämpötila oli vielä melko siedettävä.

Muutama viikko muuttomme jälkeen Jyri huomasi laihtuneensa. Vierastalossa ei ollut vaakaa – Jyri perusti käsityksensä laihtumisestaan havaintoon vaatteidensa löystymisestä. Itsessäni en havainnut muutosta, eivätkä vaatteenikaan tuntuneet aiempaa löysemmiltä. (Toisaalta strech-farkuista oli vaikea päätellä mitään!)

Kun vihdoin nyt huhtikuun loppupuolella pääsimme vaa’alle, yllätys oli melkoinen: olimme kumpikin laihtuneet noin seitsemän kiloa! Laihtumisen taustalla ovat (ilmeisesti) säännölliset ateria-ajat, enimmäkseen kasviksista koostuva ruokavalio ja makeisten sekä muiden erityisen sokeristen tuotteiden hyvin vähäinen käyttö. Liikunnalla (tai pikemminkin sen vähäisyydellä) ei ole siis ollut merkitystä.