Ruokaostoksilla II

Kerroin jo alueemme kauppavalikoimasta. Pari kertaa kuukaudessa käymme ostosreissulla supermarketissa alueen ulkopuolella. Turvallisuussyistä emme saa matkustaa maanteillä pimeän aikaan, joten ainoat mahdolliset päivät lähteä Jyrin kanssa supermarkettiin ovat lauantai ja sunnuntai.

Lähin supermarket on Aligarh-nimisessä kaupungissa, jonne matkaa meiltä on noin 60 kilometriä. Normaalissa liikenteessä matka kestää puolitoista tuntia suuntaansa. Kauppareissuun kuluu tavallisesti aikaa lähemmäs viisi tuntia. 

Aligarhissa supermarketin valikoimissa on paljon sellaista, mitä alueeltamme ei voi ostaa kuten esimerkiksi kaurahiutaleita, riisinuudeleita ja monenlaisia ruokapakasteita. Myös hedelmä- ja vihannesvalikoima on alueemme kauppaa laajempi. 

Suunnilleen kerran kuukaudessa käymme isommissa supermarketeissa Noidassa, jonne meiltä on matkaa 140 kilometriä. Matkaan menee suuntaansa noin kolme ja puoli tuntia. Käymme samalla kertaa aina kahdessa vierekkäin sijaitsevassa supermarketissa. Lisäksi käymme kahvilla. Tällaiseen kauppareissuun kuluu noin yhdeksän tuntia.

Noidan supermarketeista löytyy Aligarhin supermarkettia laajempi valikoima tuotteita, mm. konetiskiainetta, erilaisia ruokasäilykkeitä ja mikä tärkeintä: monenlaisia juustoja! 

Viime sunnuntaina kokeilimme ensimmäisen kerran brittinaapuriemme kehumaa supermarkettia Gurugramissa, koska yövyimme kaupan lähistöllä olevassa hotellissa. Meiltä kotoa on matkaa ko. supermarkettiin noin 180 kilometriä eli kauppareissu kestäisi yli kymmenen tuntia. 

Gurugramin supermarketin valikoima vastasi suunnilleen Noidan supermarkettien valikoimaa. Noidan supermarketeista poiketen Gurugramissa on kaupan yhteydessä myös pieni olut- ja viiniosasto. Se on itse asiassa ensimmäinen intialainen alkoholia myyvä liike, jossa olemme täällä asuessa käyneet.

10 miestä ja trukki

Muutimme Intiaan tammikuussa ja yhä edelleen asumme tilapäismajoituksessa. Meillä on ollut jo syyskuusta alkaen tiedossa asunto, johon tulemme täällä muuttamaan. Tuleva asuntomme on ollut pitkään jo tyhjilläänkin, mutta muuttomme on siirtynyt koko ajan eteenpäin. Ensin talossa piti tehdä pientä pintaremonttia, sen jälkeen olemme odotelleet huonekaluja ja kodinkoneita.

Talo on siis ihan tyhjillään, esimerkiksi keittiöstä puuttuvat liesi, uuni ja jääkaappi-pakastin. Puhumattakaan vedenpuhdistussysteemistä. Asunnossa ei ole myöskään ilmastointia/lämmitystä. (Ensin mainittu ominaisuus alkaa olla melko tärkeä juuri nyt, kun sääennuste lupailee ensi viikolle +40 asteen lämpötilaa.)

Pari-kolme viikkoa sitten tilatut huonekalut saapuivat vihdoin tänään. Olimme käyneet huonekaluostoksilla Noida-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee noin 140 km:n päässä täältä. Samaan kuorma-autoon oli lastattu sekä meidän että naapuriimme muuttavan brittipariskunnan tilaamat huonekalut. Jyri ja minä sekä brittipariskunta yritimme tunnistaa pakettien ulkomuodon sekä tilauslistoista ottamiemme kuvien ja epäselvien pakettimerkintöjen perusteella, mitkä tavaroista kuuluivat meille ja mitkä heille.

Osa huonekaluista osoittautui melko painaviksi. Kaiken kaikkiaan huonekaluja autosta nostelemassa ja taloihin kantamassa oli enimmillään kymmenen miestä. Paikalle tuotiin jostain syystä myös trukki. Huonekalukuorman saapuminen veti paikalle lisäksi liudan naapuruston lapsia, jotka hyppivät yrittäessään kurkkia autossa olevia tavaroita ja juoksentelivat edestakaisin nähdäkseen taloihin jo kannettuja paketteja. Kauempaa katsoen olisi ollut erittäin vaikea hahmottaa, että kyse oli pelkästään muuton alkamisesta.