Valistusta jokaiseen tv-hetkeen

Kirjoitin aiemmin tv-ohjelmien leikkaamisesta. Leikkelyn lisäksi tv-ohjelmiin lisätään varoituksia ja valistusta. Esimerkiksi ennen elokuvan alkua tulee teksti tupakoinnin vaaroista ja terveyshaitoista. Sen jälkeen kerrotaan, että vaikka elokuvan hahmoilla on epäterveellisiä tapoja, näyttelijät eivät niitä suosi tai halua edistää.

Ennakkovaroitukset eivät ole kuitenkaan tarpeeksi: aina, kun hahmo tv:ssa sytyttää tupakan, ilmestyy ohjelman päälle teksti, joka kertoo tupakoinnin tappavan. Alkoholista vastaava varoitus tulee, kun hahmo ottaa vaikkapa oluen. Jos kyse on baarikohtauksesta, varoitustekstit pysyvät koko ajan kuvan päällä. Mainoskatkoilla pääsee puolestaan ääneen syöpälääkäri, joka esittelee tupakoinnin suoraan tai välillisesti aiheuttamia syöpälajeja. Valistusta riittää siis jokaiseen tv-hetkeen.

Silloin tällöin ohjelmien aikana kuvaruudun alareunassa kulkee tekstinauha, jossa annetaan ohjeita siihen, miten tehdä valitus mahdollisesti loukkaavaksi kokemastaan sisällöstä. Joskus tupakka- ja alkoholivaroitukset tulevat pelkästään varmuuden vuoksi, vaikka kohtauksessa ei juotaisi tai poltettaisi lainkaan. Olemmekin silloin tällöin miettineet, voisiko ainakin näistä ohjelmien seuraamista haittaavista ylimääräisistä varoitusteksteistä lähettää valituksen ruudussa ilmoitettuun osoitteeseen.

Leikellyt ohjelmasisällöt

Tv-kanavien tarjonta on digiboksin ja lautasantennin ansiosta laaja: uutisia, urheilua, ruoka- ja sisustuskanavia (!), elokuvia, viihdettä jne. Sisältöjen lisäksi myös kielivalikoima on laaja, eikä tv-ohjelmia dubata kuten esimerkiksi Brasiliassa. Suurin osa englanninkielisistäkin ohjelmista tekstitetään englanniksi.

Tv:sta on mahdollista seurata samoja tuttuja suosikkisarjojaan tai nähdä uusia elokuvia elokuvakanavilla aivan kuten Brasiliassa ja Suomessa, mutta ohjelmasisällöt eivät ole aivan samanlaisia. Täällä leikataan sisällöistä pois kaikki kirosanat ja tietynlaiset ilmaukset. Piippauksen sijaan ääniraidalla on tyhjää. Kuvassa saattaa siis näkyä hahmo, jonka suu liikkuu, mutta ääntä ei kuulu. Jos kyseessä on kohtaus, jossa useampi hahmo käyttää kirosanoja keskustelussa, tuntuu siltä kuin seuraisi mykkäelokuvaa (ilman selventäviä välitekstejä, tosin).

Kirosanojen poistamisen lisäksi täällä leikataan elokuvista ja tv-sarjoista pois kokonaisia kohtauksia tai kohtausten osia niiden sisällön vuoksi. Esimerkkinä vaikkapa Saturday Night Live –ohjelma, jossa sketsit ovat joitain kertoja muuttuneet käytännössä mahdottomiksi ymmärtää, kun niistä on jäänyt jäljelle vain alku ja loppu. Alkuvaiheessa, kun en ollut vielä tietoinen ohjelmien leikkaamisesta, tuli joitain kertoja omituinen kaihertava tunne siitä, että eräisiin entuudestaan tuttujen elokuvien juoneen oli ilmestynyt aukkoja.  

Puutarhan kutsumattomat vieraat

Kirjoittelin viime viikolla kaksi kertaa keittiöpuutarhastamme. Puutarhamme kiinnostaa meidän lisäksemme laajaa lajikirjoa eläimiä.

Pelokkaammasta päästä vieraita ovat oravat ja kulkukoirat, joita alueella on erittäin paljon. Kulkukoiria on alueella erittäin paljon. Jos puutarhaan tulee ihmisiä, oravat ja koirat lähtevät yleensä mahdollisimman nopeasti pois.

Vakiovieraita keittiöpuutarhassa ovat monenkokoiset ja monenväriset linnut. Tunnistan lintulajeista ainoastaan riikinkukon. Riikinkukot ovat lintuvieraista rohkeimpia, ne eivät tee elettäkään lähteäkseen puutarhasta, vaikka avaan ikävästi kirskuvan takaoven ja kävelen puutarhaan. Riikinkukot ovat myös lintuvieraista äänekkäimpiä, niiden kiekaisurääkäisyt kuuluvat alkavat aamuviiden tienoilla ja jatkuvat myöhään yöhön. Naapuri kertoikin nukkuvansa riikinkukkojen aiheuttaman metelin vuoksi korvatulpat korvissa. Eilen alkuillasta saavutettiin eräänlainen ennätys: puutarhassamme oli samanaikaisesti 11 riikinkukkoa. Ja yksi kissa.

Jo ennen muuttoa meitä varoitettiin, ettei talomme ovia tai ikkunoita kannata pitää auki sisään pyrkivien eläimien (lähinnä apinoiden) vuoksi. Viime perjantaiaamuna aamiaista valmistellessamme näimme keittiön ikkunasta ensimmäistä kertaa, että puutarhassamme liikkui apinalauma. Useita apinoita oli banaanipuussamme, apinaemo poikasensa kanssa oli puolestaan kiinnostunut ruusuistamme. Yksi apinoista nosteli tottuneesti puutarhurin kasvimaalle asettamaa piikikkäistä oksista tehtyä estettä ja katseli arvioivasti allaolevia kasveja. Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että me tulimme takaovelle.

Täällä haetaan jätteet joka aamu takapihan eli keittiöpuutarhan jäteastioista. Jätekuskilla on ilmeisesti vaihteleva kierros, sillä jätteet haetaan hieman eri aikoihin (yleensä klo 7.45-9.30). Jätekuskien aikataulut saattavat olla myös apinoiden tiedossa: Viime perjantaiaamuna puutarhassamme olleesta apinalaumasta yksi jäsen tuli määrätietoisesti kohti talomme takaovea. Apinan kiinnostuksen kohteena oli asuntomurron sijaan takaoven lähellä oleva jäteastia. Apina avasi rutiinilla jäteastian kannen ja kurkisti sisälle. Astiassa olevat sekajätteet eivät apinaa kiinnostaneet – onneksi emme olleet ehtineet laittaa biojätteitä vielä astiaansa.

Pikkuhiljaa apinalauma alkoi vetäytyä pihaltamme, luultavasti siirtyäkseen naapuripihalle. Kun Jyri kertoi työpaikalla apinalauman vierailusta, häntä valistettiin, että moisten vierailujen vuoksi vihannekset ja hedelmät kannattaa kerätä puutarhasta raakana ja kypsyttää sisällä. Ainoastaan sipulit eivät kuulemma kelpaa apinoille.

Myrskyn jälkeen

Pohjois-Intiassa on ollut viime viikot poikkeuksellisen helteistä. Sää ei ole viilenemässä vielä vähään aikaan, sillä kesä on tulossa.

Täällä asuessamme on tähän mennessä ukkostanut vain muutaman kerran. Eiliselle iltapäivälle sääennuste lupasi ukkosmyrskyä. Vaikka aiempia ukkosia ei oltu merkattu myrskyiksi, ne olivat rajuimmat koskaan kokemistani.

Viiden tienoilla iltapäivällä kävimme hakemassa keittiöpuutarhastamme mausteyrttejä tekeillä olleeseen ruokaan. Ulkona oli todella kuuma, eikä vähäinen tuuli viilentänyt lainkaan. Olimme juuri ehtineet takaisin sisälle taloon, kun tuuli alkoi äkkiä kiihtyä ja ulkona tuli pimeys. Tuuli yltyi niin kovaksi, että keittiömme ikkunasta näkyvät suuret puut näyttivät taipuvan kaksinkerroin. Melko pian alkoi piiskaava sade ja tuuli tuntui kiihtyvän entisestään. Seuraavaksi alkoi salamointi ja ukkosen jyrinä.

Salamoiden, jyrinän, kaatosateen ja voimallisten tuulenpuuskien riehuessa ulkona ymmärsin, miksi sääennusteessa oltiin käytetty ilmaisua ”myrsky”. Brasiliassa asuessa olimme kokeneet muutaman ukkosmyrskyn, mutta eilinen vei voiton niistä. Toki omaan kokemukseen vaikutti varmasti eniten se, että Brasiliassa asuimme kerrostalossa ja täällä omakotitalossa.

Eilinen myrsky kesti useita tunteja, laantui välillä ja kiihtyi uudestaan rajuksi. Myrsky aiheutti täällä Uttar Pradeshin osavaltiossa myös henkilövahinkoja. Myrskystä uutisoi myös Helsingin Sanomat. 

Ylituotanto-ongelma

Puutarhuri tuli ensimmäisenä aamuna muuttomme jälkeen kyselemään hindiksi, mitä kasviksia halusin kerättäväksi keittiöpuutarhastamme juuri tänään. Sanakirjan ja Googlen käännösohjelman avulla sain kysyttyä, mitkä kasvit olisivat valmiina (eivät ihan olleet maanviljelykseen liittyvät termini kohdallaan!).

Keskustelumme jälkeen sain puutarhastamme valtavan kassillisen okraa ja vähän korianteria. Yhdistelemällä reseptejä, puolet okrista ja ruokakaapissa olleita tarveaineita, sain tehtyä ihan syötävää okracurrya, josta riitti meille kahteen ateriaan.

Seuraavana aamuna, perjantaina, puutarhuri keräsi taas valtavan kassillisen okraa ja toi sen ovellemme.

Kun vierastalossa kanssamme asuneen brittipariskunnan rouva pistäytyi talossamme perjantai-iltapäivänä, kerroin okran ylituotanto-ongelmastamme. Ongelmamme ilahdutti rouvaa. Hän oli nimittäin huolestuneena seurannut oman keittiöpuutarhansa tilannetta: okra – rouvan suosikkikasvis! – ei ollut vielä kypsää kerättäväksi. Rouva otti innostuneena vastaan noin kahden kilon pussillisen okraa. Vastavuoroisesti voisin kuulemma käydä hakemassa heidän keittiöpuutarhastaan jotain meiltä puuttuvia kasviksia. En ole vielä lunastanut annettua lupausta.

Keittiöpuutarha

Ensimmäistä kertaa meillä on Jyrin kanssa asunto, johon kuuluu ihkaoikea keittiöpuutarha. Hyvissä ajoin helmikuussa, kun vielä asuimme tilapäismajoituksessa, meiltä jo kyseltiin toiveita keittiöpuutarhaan istutettavista kasveista.

Listasin suosikkivihanneksiani. Jokaisen mainitsemani kasvin kohdalla kasvihankinnoista vastaava mies totesi, että kyse oli väärän vuodenajan tai väärän alueen kasvista. Väärä alue tarkoitti ilmeisesti paitsi maantieteellistä aluetta, myös esimerkiksi kasveja, jotka vaatisivat erityisen runsasta kastelua.

Lopulta esitin kysymyksen toisinpäin: mitä kasviksia meillä ylipäätään olisi mahdollista saada keittiöpuutarhaan helmi-maaliskuussa tai muuttomme jälkeen.

- Vihreää chiliä, okraa, sipulia, tomaatteja, lehtisalaattia sekä erilaisia yrttejä.

Valikoima kuulosti hyvältä ja jo taloon muuttaessamme huhtikuussa keittiöpuutarha kukoisti. Alkuvuonna istutettujen hyötykasvien lisäksi pihalla oli valmiiksi odottelemassa banaanipuu ja muutama ruusupensas.

7 + 7 kiloa

Ehdimme asua kolme kuukautta tilapäismajoituksessa ennen muuttoa omaan kotiimme. Tilapäismajoituksessa ateria-ajat noudattelivat Jyrin ja brittinaapurimme työpäiviä: maanantaista lauantaihin aamupala oli 7.15 ja lounas 13.30. Päivällisen ajankohta vaihteli 19.00 ja 19.30 välillä. Sunnuntaisin aamupala oli 9.00 ja lounas 14.00. Päivällinen oli samaan aikaan kuin arkisinkin.

Ateriat tuntuivat suhteellisen runsailta. Niinpä melko nopeasti sovimme, että lounaalla olisi tarjolla vain keittoa (ja leipää sekä tuoreita vihanneksia).  Aamupalalla oli laajin mahdollisuus variaatioihin: vaihtoehtoina olivat mm. munakas sekä monenlaiset intialaiset lämpimät aamiaisruuat lisukkeineen, murot, intialainen vehnäpuuro, jugurtti, tuoreet hedelmät. Päivällinen koostui useista erilaisista kasvisruuista ja linssi- tai papulisukkeesta. Lisäksi tarjolla oli kanaa tai kalaa. Päivälliseen liittyi aina myös jälkiruoka.

Emme syöneet mitään välipaloja, mutta kahvia ja teetä joimme tietysti pitkin päivää. Brasiliaan verrattuna meikäläisen liikunta oli vähäistä: esimerkiksi ensimmäisten asuinkuukausien aikana uiminen ei ollut mahdollista, sillä uima-allas täytettiin vasta huhtikuun puolivälissä. Heti muuton jälkeen rutiinikseni muodostuneet joka-aamuiset muutaman kilometrin mittaiset kävelylenkit harvenivat ja sittemmin loppuivat säiden lämmettyä maaliskuusta alkaen. Käytännössä kävelylenkki olisi pitänyt tehdä ennen aamiaista, jolloin ulkolämpötila oli vielä melko siedettävä.

Muutama viikko muuttomme jälkeen Jyri huomasi laihtuneensa. Vierastalossa ei ollut vaakaa – Jyri perusti käsityksensä laihtumisestaan havaintoon vaatteidensa löystymisestä. Itsessäni en havainnut muutosta, eivätkä vaatteenikaan tuntuneet aiempaa löysemmiltä. (Toisaalta strech-farkuista oli vaikea päätellä mitään!)

Kun vihdoin nyt huhtikuun loppupuolella pääsimme vaa’alle, yllätys oli melkoinen: olimme kumpikin laihtuneet noin seitsemän kiloa! Laihtumisen taustalla ovat (ilmeisesti) säännölliset ateria-ajat, enimmäkseen kasviksista koostuva ruokavalio ja makeisten sekä muiden erityisen sokeristen tuotteiden hyvin vähäinen käyttö. Liikunnalla (tai pikemminkin sen vähäisyydellä) ei ole siis ollut merkitystä.