Ylituotanto-ongelma

Puutarhuri tuli ensimmäisenä aamuna muuttomme jälkeen kyselemään hindiksi, mitä kasviksia halusin kerättäväksi keittiöpuutarhastamme juuri tänään. Sanakirjan ja Googlen käännösohjelman avulla sain kysyttyä, mitkä kasvit olisivat valmiina (eivät ihan olleet maanviljelykseen liittyvät termini kohdallaan!).

Keskustelumme jälkeen sain puutarhastamme valtavan kassillisen okraa ja vähän korianteria. Yhdistelemällä reseptejä, puolet okrista ja ruokakaapissa olleita tarveaineita, sain tehtyä ihan syötävää okracurrya, josta riitti meille kahteen ateriaan.

Seuraavana aamuna, perjantaina, puutarhuri keräsi taas valtavan kassillisen okraa ja toi sen ovellemme.

Kun vierastalossa kanssamme asuneen brittipariskunnan rouva pistäytyi talossamme perjantai-iltapäivänä, kerroin okran ylituotanto-ongelmastamme. Ongelmamme ilahdutti rouvaa. Hän oli nimittäin huolestuneena seurannut oman keittiöpuutarhansa tilannetta: okra – rouvan suosikkikasvis! – ei ollut vielä kypsää kerättäväksi. Rouva otti innostuneena vastaan noin kahden kilon pussillisen okraa. Vastavuoroisesti voisin kuulemma käydä hakemassa heidän keittiöpuutarhastaan jotain meiltä puuttuvia kasviksia. En ole vielä lunastanut annettua lupausta.

Keittiöpuutarha

Ensimmäistä kertaa meillä on Jyrin kanssa asunto, johon kuuluu ihkaoikea keittiöpuutarha. Hyvissä ajoin helmikuussa, kun vielä asuimme tilapäismajoituksessa, meiltä jo kyseltiin toiveita keittiöpuutarhaan istutettavista kasveista.

Listasin suosikkivihanneksiani. Jokaisen mainitsemani kasvin kohdalla kasvihankinnoista vastaava mies totesi, että kyse oli väärän vuodenajan tai väärän alueen kasvista. Väärä alue tarkoitti ilmeisesti paitsi maantieteellistä aluetta, myös esimerkiksi kasveja, jotka vaatisivat erityisen runsasta kastelua.

Lopulta esitin kysymyksen toisinpäin: mitä kasviksia meillä ylipäätään olisi mahdollista saada keittiöpuutarhaan helmi-maaliskuussa tai muuttomme jälkeen.

- Vihreää chiliä, okraa, sipulia, tomaatteja, lehtisalaattia sekä erilaisia yrttejä.

Valikoima kuulosti hyvältä ja jo taloon muuttaessamme huhtikuussa keittiöpuutarha kukoisti. Alkuvuonna istutettujen hyötykasvien lisäksi pihalla oli valmiiksi odottelemassa banaanipuu ja muutama ruusupensas.

7 + 7 kiloa

Ehdimme asua kolme kuukautta tilapäismajoituksessa ennen muuttoa omaan kotiimme. Tilapäismajoituksessa ateria-ajat noudattelivat Jyrin ja brittinaapurimme työpäiviä: maanantaista lauantaihin aamupala oli 7.15 ja lounas 13.30. Päivällisen ajankohta vaihteli 19.00 ja 19.30 välillä. Sunnuntaisin aamupala oli 9.00 ja lounas 14.00. Päivällinen oli samaan aikaan kuin arkisinkin.

Ateriat tuntuivat suhteellisen runsailta. Niinpä melko nopeasti sovimme, että lounaalla olisi tarjolla vain keittoa (ja leipää sekä tuoreita vihanneksia).  Aamupalalla oli laajin mahdollisuus variaatioihin: vaihtoehtoina olivat mm. munakas sekä monenlaiset intialaiset lämpimät aamiaisruuat lisukkeineen, murot, intialainen vehnäpuuro, jugurtti, tuoreet hedelmät. Päivällinen koostui useista erilaisista kasvisruuista ja linssi- tai papulisukkeesta. Lisäksi tarjolla oli kanaa tai kalaa. Päivälliseen liittyi aina myös jälkiruoka.

Emme syöneet mitään välipaloja, mutta kahvia ja teetä joimme tietysti pitkin päivää. Brasiliaan verrattuna meikäläisen liikunta oli vähäistä: esimerkiksi ensimmäisten asuinkuukausien aikana uiminen ei ollut mahdollista, sillä uima-allas täytettiin vasta huhtikuun puolivälissä. Heti muuton jälkeen rutiinikseni muodostuneet joka-aamuiset muutaman kilometrin mittaiset kävelylenkit harvenivat ja sittemmin loppuivat säiden lämmettyä maaliskuusta alkaen. Käytännössä kävelylenkki olisi pitänyt tehdä ennen aamiaista, jolloin ulkolämpötila oli vielä melko siedettävä.

Muutama viikko muuttomme jälkeen Jyri huomasi laihtuneensa. Vierastalossa ei ollut vaakaa – Jyri perusti käsityksensä laihtumisestaan havaintoon vaatteidensa löystymisestä. Itsessäni en havainnut muutosta, eivätkä vaatteenikaan tuntuneet aiempaa löysemmiltä. (Toisaalta strech-farkuista oli vaikea päätellä mitään!)

Kun vihdoin nyt huhtikuun loppupuolella pääsimme vaa’alle, yllätys oli melkoinen: olimme kumpikin laihtuneet noin seitsemän kiloa! Laihtumisen taustalla ovat (ilmeisesti) säännölliset ateria-ajat, enimmäkseen kasviksista koostuva ruokavalio ja makeisten sekä muiden erityisen sokeristen tuotteiden hyvin vähäinen käyttö. Liikunnalla (tai pikemminkin sen vähäisyydellä) ei ole siis ollut merkitystä.