7 + 7 kiloa

Ehdimme asua kolme kuukautta tilapäismajoituksessa ennen muuttoa omaan kotiimme. Tilapäismajoituksessa ateria-ajat noudattelivat Jyrin ja brittinaapurimme työpäiviä: maanantaista lauantaihin aamupala oli 7.15 ja lounas 13.30. Päivällisen ajankohta vaihteli 19.00 ja 19.30 välillä. Sunnuntaisin aamupala oli 9.00 ja lounas 14.00. Päivällinen oli samaan aikaan kuin arkisinkin.

Ateriat tuntuivat suhteellisen runsailta. Niinpä melko nopeasti sovimme, että lounaalla olisi tarjolla vain keittoa (ja leipää sekä tuoreita vihanneksia).  Aamupalalla oli laajin mahdollisuus variaatioihin: vaihtoehtoina olivat mm. munakas sekä monenlaiset intialaiset lämpimät aamiaisruuat lisukkeineen, murot, intialainen vehnäpuuro, jugurtti, tuoreet hedelmät. Päivällinen koostui useista erilaisista kasvisruuista ja linssi- tai papulisukkeesta. Lisäksi tarjolla oli kanaa tai kalaa. Päivälliseen liittyi aina myös jälkiruoka.

Emme syöneet mitään välipaloja, mutta kahvia ja teetä joimme tietysti pitkin päivää. Brasiliaan verrattuna meikäläisen liikunta oli vähäistä: esimerkiksi ensimmäisten asuinkuukausien aikana uiminen ei ollut mahdollista, sillä uima-allas täytettiin vasta huhtikuun puolivälissä. Heti muuton jälkeen rutiinikseni muodostuneet joka-aamuiset muutaman kilometrin mittaiset kävelylenkit harvenivat ja sittemmin loppuivat säiden lämmettyä maaliskuusta alkaen. Käytännössä kävelylenkki olisi pitänyt tehdä ennen aamiaista, jolloin ulkolämpötila oli vielä melko siedettävä.

Muutama viikko muuttomme jälkeen Jyri huomasi laihtuneensa. Vierastalossa ei ollut vaakaa – Jyri perusti käsityksensä laihtumisestaan havaintoon vaatteidensa löystymisestä. Itsessäni en havainnut muutosta, eivätkä vaatteenikaan tuntuneet aiempaa löysemmiltä. (Toisaalta strech-farkuista oli vaikea päätellä mitään!)

Kun vihdoin nyt huhtikuun loppupuolella pääsimme vaa’alle, yllätys oli melkoinen: olimme kumpikin laihtuneet noin seitsemän kiloa! Laihtumisen taustalla ovat (ilmeisesti) säännölliset ateria-ajat, enimmäkseen kasviksista koostuva ruokavalio ja makeisten sekä muiden erityisen sokeristen tuotteiden hyvin vähäinen käyttö. Liikunnalla (tai pikemminkin sen vähäisyydellä) ei ole siis ollut merkitystä.

Neljän kuukauden muuttomatka

Muutimme Intiaan Brasiliasta. Asuimme Brasiliassa valmiiksi kalustetussa asunnossa, mutta meillä oli tietysti monenlaista omaa irtaimistoa: ruuanlaitto- ja tarjoiluastioita, tekstiilejä, parvekehuonekaluja, kirjoja jne.

Heti joulun jälkeen (26.12.2017) muuttofirma kävi pakkaamassa tavaramme, joista pieni osa lähetettiin Suomeen. Ne saapuivat helmikuunpuolivälissä. Valitettavasti muuttolaatikoihin oli päässyt ehkä kosteutta – vaikka tavarat olivat ehjiä, niiden mukana tuli kellarimainen löyhkä, joka tuntuu lievänä edelleen.  

Suurin osa tavaroistamme lähetettiin Brasiliasta Intiaan. Muuttokuorma saapui perille Babralaan eilen (27.4.2018). Tavaramme ehtivät siis olla laatikoissa melko tarkalleen neljä kuukautta! Onneksi paikallisten pelottelu useita viikkoja kestävillä tullimuodollisuuksilla osoittautui vain pelotteluksi: Tavaramme pääsivät läpi tullista noin viikossa.

Neljän kuukauden mittainen seikkailu mannerten välillä sai minut epäilemään tavaroidemme kuntoa niiden lopulta saapuessa. Kiitos muuttofirman työntekijöiden huolellisen pakkaamisen, yhtään astiaa ei ollut mennyt rikki. Myöskin huonekalut tulivat ehijnä perille. Laatikoista ei myöskään tullut kosteudesta kertovaa hajua.

Naapurin uusi ikkuna

Viime lauantaina olin talollamme odottamassa sähköasentajaa, jonka piti korjata ennen muuttoamme pari juttua. Sähköasentajan piti tulla kello yhdeksän, mutta aikataulut ja aikakäsitys ovat täällä ns. joustavia. Olin paikalla jo hyvissä ajoin.

Melkein heti takaoveen hakattiin. Sähköasentajan sijaan ovella oli puutarhuri, joka alkoi kertoa keittiöpuutarhamme kasveista. Hindiksi. Kun puutarhuri palasi kastelemaan kasvimaatamme, minä palasin asuntoon sisälle. Lähes saman tien takaoveen hakattiin uudestaan. Sähköasentajan tai puutarhurin sijaan ovella oli mies, joka alkoi heti selittää minulle vilkkaasti ja laajasti jotain. Hindiksi. Lopulta elekielen avulla selvisi, että kyse oli roskakuskista. (Ja vielä myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt laittaa jätteemme valmiiksi lajiteltuina takaoven ulkopuolelle kahteen jäteastiaan. Valitettavasti edellinen asukas on ottanut mukaansa toisen jäteastian ja jättänyt jäljelle vain telineen. Hankintalistalla on nyt siis jäteastia.)

Seuraavaksi soi etuoven ovikello. Sähköasentajan sijaan ovella oli englantia puhuva mies, joka ilmoitti, että uusi olohuoneen ikkunamme tullaan asentamaan. Juuri nyt. Kaikki asuntoomme liittyvät korjaustyöt ovat tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksinä, joista meille on muistettu ilmoittaa muutamaa minuuttia ennen niiden alkamista. Syy ilmoittamiseen on yleensä ollut vain se, ettei asuntoon ole päästy ja avaimet tarvitaan. Heti. Ikkunan asentaminen oli siis saatettu tilata, eikä meille ollut muistettu kertoa.

Ikkunan asentaminen alkoi todellakin saman tien. Vasaroinnin ja poraamisen aiheuttamassa metelissä ikkunan asentamisesta kertonut mies kysyi minulta avainta naapuritaloomme. En edes yrittänyt ymmärtää, miksi rakennusmiehen esimies kuvitteli, että minulla olisi ollut avain brittien tulevaan asuntoon. Mies käski minua ilmoittamaan briteille, että asuntoon pitäisi päästä sisälle. Heti. Brittipariskunnan rouva saapui melko nopeasti talolleen viestini saatuaan. Tässä vaiheessa talossamme oli ikkunan asentamisesta johtuva hirveä meteli (vanha ikkunankarmi ei suostunut lähtemään kovin helposti irti). Olin tullut talosta ulos ja seurasin uteliaana brittien talolla seisoskelleiden neljän miehen ja brittirouvan keskustelua. Eleistä päätellen kaikki olivat hämmentyneitä.

Hämmennykseen oli syynsä: brittien taloon oli tarvittu avain, sillä sinne halusi päästä kaksi sähköasentajaa (sekä heidän esimiehensä). Brittirouvan mielestä heillä ei ollut enää tarvetta mihinkään sähköihin liittyviin korjauksiin. Sen sijaan he olivat pyytäneet uutta ikkunaa olohuoneen vanerilla korjatun ikkunaruudun tilalle.

Väärinymmärretty kutsu

Jyri sai isoisäksi ensimmäistä kertaa tulleelta työkaveriltaan kutsun lapsenlapsen syntymän kunniaksi järjestettyyn juhlaan. Kutsussa olivat perustiedot: aika, paikka, juhlan aihe ja ohjelma sekä kutsujat. Lisätietoina Jyri kysyi pukeutumiskoodia ja selvitti toiselta työkaveriltaan paikallisia lahjatapoja. Koska kyseessä oli ensimmäinen tämäntyyppinen kutsu, luimme ja tulkitsimme kutsun sisältöä eurooppalaisesta vinkkelistä ja suodatimme sisällön sen kautta.

Virheemme tuli kiusallisen selvästi esiin saavuttuamme juhlapaikalle kutsussa ilmoitettuna alkamisaikana (4.30 pm; 16.30). Juhlasalissa olivat valmistelut vielä meneillään, ketään muita vieraita ei ollut paikalla. Tilanne oli luultavasti yhtä hämmentävä sekä valmisteluja arkivaatteissa seuraamassa olleelle kutsun esittäjälle että meille, jotka seisoimme salin ovella länsimaistyyppisissä juhlavaatteissamme. Liuta täsmäkysymyksiä antoi meille liudan vastauksia, joita olisimme tarvinneet jo ennen paikalletuloa.

Alkamisajankohta. Oli kuulemma viitteellinen. Oletettavasti ensimmäiset vieraat saapuisivat tunnista puoleentoista tuntia kutsussa ilmoitettua alkamisajankohtaa myöhemmin.

Ohjelma

Ladies sangeet Kumpikin pariskunta oli tulkinnut, että Ladies sangeet olisi ohjelmanumero, jonka seuraamiseksi miehet ja naiset erotettaisiin juhlatilan vastakkaisille puolille (kuten muissakin isommissa tilaisuuksissa). Itse asiassa Ladies sangeet olikin pelkästään naisille tarkoitettu ohjelmaosuus, joka kestäisi noin klo 20 asti. Ehkä vähän pidempäänkin. Riippuen siitä, milloin naisvieraat alkaisivat saapua.

Family dinner. Tässäkin kohdassa meidän neljän yhteistulkinta oli mennyt pieleen: Family dinner kuulosti vain lähiomaisille tarkoitetulta – ellei peräti muille vieraille suunnatulta vinkiltä poistumiseen. Family dinner oli kuitenkin kaikille vieraille tarkoitettu yhteisillallinen.

Lyhyt kohteliaisuuskäynti. Alkuperäinen suunnitelmamme oli käväistä juhlissa, tavata juhlittava vauva, antaa lahja ja poistua. Juhlatilan ovensuussa täsmäkysymyksiä esittäessämme ymmärsimme, että juhlat päättyisivätkin vasta kello 22 tienoilla. Päätimme toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme kaksi viimeistä osaa (annamme lahjan ja poistumme). Juhlien isäntä (ilmeisen nolostuneena hämmentävästä tilanteesta) halusi puolestaan ehdottomasti, että jäisimme paikalle saman tien, siis vähintään viideksi ja puoleksi tunniksi. Kompromissiratkaisuna olimme paikalla noin 19.30 asti. Jyri ja brittipariskunnan mies olivat klo 19 asti katsomassa krikettiottelua. Sen päätyttyä he tulivat totutusta poikkeavalla tavalla katsomaan naisten ohjelmaa (laulua, musiikkia, tanssia) viimeiseksi puoleksi tunniksi.

Maahanmuuttomuodollisuuksia osa V

Olen kertonut jo muutamaan kertaan blogissani, millaisia haasteita maahanmuuttomuodollisuuksien hoitamiseen on täällä liittynyt. Ongelmia ovat aiheuttaneet mm. vaadittujen dokumenttien saaminen oikeanlaisina ja oikeaan aikaan sekä monenlaiset ohjeet liittyen maahanmuutossa vaadittavaan rekisteröitymiseen.

Juuri ennen pääsiäistä saimme vihdoinkin kaikki maahantulomuodollisuudet hoidettua kuntoon. Meitä sekä yhtä aikaa kanssamme tänne muuttanutta brittipariskuntaa oli jo alkanut hieman jännittää, miten rekisteröitymisprosessissa lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen tulisi käymään. Erityisen jännittäväksi tilanteen teki se, että kumpikin pariskunta oli lähdössä pääsiäiseksi lomamatkalle. Saamiemme tietojen mukaan matkustaminen ei olisi onnistunut, jos rekisteröintiä ei olisi ehditty saada kuntoon.

Hauska yksityiskohta: Meillä kaikilla neljällä oli eri määrä rekisteröitymisen vuoksi tehtyjä käyntejä viranomaisten luona: Jyrillä kuusi, minulla neljä, brittipariskunnan miehellä kolme ja vaimolla kaksi. Kun rekisteröinti lopulta hoidettiin kuntoon, paikalla olivat ainoastaan dokumenttimme – yksikään meistä ei ollut henkilökohtaisesti läsnä.

Bengalinkieliset papukaijat

Asumme edelleen tilapäismajoituksessa odottelemassa muuttoa Intian-kotiimme. Muuttoajankohdaksi kaavailtiin ensin ylioptimistisesti helmikuuta, sitten realistisesti maaliskuun loppua ja lopulta pessimistisesti huhtikuun ensimmäisen viikon perjantaita (6.4.). Tulevassa kodissamme on edelleen asentamatta mm. liesi, pyykinpesukone, kuivausrumpu sekä vesiautomaatti – uutta oletettua muuttopäivää ei ole vielä tiedossa.

Muuton viivästyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että meneillään on neljäs asuinkuukautemme Jyrin työnantajan vierastalossa. Vierastalossa naapureinamme asuu brittipariskunta, joiden tuleva koti sijaitsee meidän tulevaa kotiamme vastapäätä.

Vierastalossa on lisäksi asunut silloin tällöin osa-aikaisesti intialainen työntekijä, jonka työpiste on siirtymässä toiselle paikkakunnalle pikapuoliin. Miehen perhe asuu työn ja koulujen takia muualla. Tämän viikon ajan miehen vaimo ja poika ovat olleet täällä vierailulla.

Palattuamme pääsiäisreissultamme ja syödessämme viikon tauon jälkeen illallista tutuksi vierastalon ruokailutilassa, alkoi lähettyviltä kuulua ennestään tuntemattomien lintujen ääntelyä.

Kanssamme illallistaneet britit, tiesivät kertoa, että äänenlähteet olivat intialaisnaapurimme huoneessa olevat kaksi papukaijaa. Miehen poika ja vaimo olivat ottaneet vierailulle mukaansa myös perheen papukaijat. Papukaijojen kielitaito on kuulemma rajoittunutta: ne osaavat puhua vain bengalia.

”Jari Litmanen on kuningas!”

Olimme lyhyellä lomalla Pariisissa. Perille saavuimme pitkäperjantai-iltana ja takaisin Intiaan lähdimme tiistaiaamuna. Lentomme oli välilaskullinen, suoria lentoja Delhistä Pariisiin ei ollut tarjolla meille sopivina päivinä. Vaihtoaikaa piti olla tarpeeksi, mutta koneemme laskeutui samaan aikaan, kun boarding Pariisin-koneeseen käynnistyi.

Lentomme Delhistä myöhästyi, sillä yksi matkustaja katosi ja hänen matkatavaransa piti ottaa ulos koneesta. Tämä oli kolmas kerta peräkkäin, kun lentomme Delhistä lähti myöhässä matkustajiin liittyvistä syistä johtuen: viime kerralla yksi matkustaja sairastui akuutisti ja hänet jouduttiin viemään pois koneesta ennen lähtöä. Sitä edeltävällä kerralla tapahtui viime perjantain tapaan matkustajan katoaminen ja matkatavaroiden poisto koneesta.

Lennon loppupuolella kyselimme matkustamohenkilökunnalta tietoa Pariisin lentomme lähtöportista. Meille annettiin ohjeeksi juosta mahdollisimman kovaa vauhtia sekä passi- että turvatarkastuksen läpi ja suoraan portillemme. Sillä tavoin meillä saattaisi ehkä olla mahdollisuus ehtiä. Lentomme ei kuulemma odottaisi myöhästyneitä matkustajia.

Ehdimme lennolle, emmekä tulleet edes viimeisinä koneeseen. Itse asiassa lentomme lähti puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Laukkumme ei sen sijaan ehtinyt mukaan. Meidän kanssamme täsmälleen samoilla lennoilla Delhistä tullut mieshenkilö ja samalla jatkolennolla tullut seurue jonotti kanssamme tulopalvelussa Pariisissa.

Hotelliimme päästyämme olimme melko väsyneitä ja lievästi harmistuneita: Nähtävyyksien sijaan joutuisimme aloittamaan Pariisin-reissumme ostoksilla. Myöhästyneessä matkalaukussa kun olivat käytännössä kaikki matkavaatteemme ja muut tarpeelliset tavarat. (Laukkumme tuli hotellille lopulta lähes vuorokauden meitä myöhemmin.)

Hotellin vastaanoton miespuolinen virkailija ilahtui silminnähden kuultuaan kansalaisuutemme.

- Tiedättekö Jari Litmasen?

Emme ehkä  vastanneet tarpeeksi nopeasti, olimme ehkä liian pitkään hämmennyksen vallassa. Vastaanottovirkailija katsoi tarpeelliseksi jatkaa:

- Jari Litmanen, jalkapalloilun kuningas!

Mumisimme jotain myöntymiseksi tulkittavissa ollutta. Emme ehkä kuulostaneet tarpeeksi innostuneilta, sillä vastaanottovirkailija sanoi aiempaa lausuntoaan vahvistaakseen:

- Jari Litmanen on kuningas!

Vastaanottovirkailijan innostus hymyilytti, mutta huonevaraukseen liittymätön keskustelupätkä ei ollut lainkaan hassumpi tervetulotoivotus kevätsateiseen ja melko kylmään Pariisiin.