Viime lauantaina olin talollamme odottamassa sähköasentajaa,
jonka piti korjata ennen muuttoamme pari juttua. Sähköasentajan piti tulla
kello yhdeksän, mutta aikataulut ja aikakäsitys ovat täällä ns. joustavia. Olin
paikalla jo hyvissä ajoin.
Melkein heti takaoveen hakattiin. Sähköasentajan sijaan ovella
oli puutarhuri, joka alkoi kertoa keittiöpuutarhamme kasveista. Hindiksi. Kun puutarhuri
palasi kastelemaan kasvimaatamme, minä palasin asuntoon sisälle. Lähes saman
tien takaoveen hakattiin uudestaan. Sähköasentajan tai puutarhurin sijaan ovella
oli mies, joka alkoi heti selittää minulle vilkkaasti ja laajasti jotain.
Hindiksi. Lopulta elekielen avulla selvisi, että kyse oli roskakuskista. (Ja
vielä myöhemmin selvisi, että meidän olisi pitänyt laittaa jätteemme valmiiksi
lajiteltuina takaoven ulkopuolelle kahteen jäteastiaan. Valitettavasti
edellinen asukas on ottanut mukaansa toisen jäteastian ja jättänyt jäljelle vain
telineen. Hankintalistalla on nyt siis jäteastia.)
Seuraavaksi soi etuoven ovikello. Sähköasentajan sijaan
ovella oli englantia puhuva mies, joka ilmoitti, että uusi olohuoneen ikkunamme
tullaan asentamaan. Juuri nyt. Kaikki asuntoomme liittyvät korjaustyöt ovat
tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksinä, joista meille on muistettu ilmoittaa
muutamaa minuuttia ennen niiden alkamista. Syy ilmoittamiseen on yleensä ollut
vain se, ettei asuntoon ole päästy ja avaimet tarvitaan. Heti. Ikkunan
asentaminen oli siis saatettu tilata, eikä meille ollut muistettu kertoa.
Ikkunan asentaminen alkoi todellakin saman tien. Vasaroinnin
ja poraamisen aiheuttamassa metelissä ikkunan asentamisesta kertonut mies kysyi
minulta avainta naapuritaloomme. En edes yrittänyt ymmärtää, miksi
rakennusmiehen esimies kuvitteli, että minulla olisi ollut avain brittien
tulevaan asuntoon. Mies käski minua ilmoittamaan briteille, että asuntoon
pitäisi päästä sisälle. Heti. Brittipariskunnan rouva saapui melko nopeasti
talolleen viestini saatuaan. Tässä vaiheessa talossamme oli ikkunan
asentamisesta johtuva hirveä meteli (vanha ikkunankarmi ei suostunut lähtemään
kovin helposti irti). Olin tullut talosta ulos ja seurasin uteliaana brittien
talolla seisoskelleiden neljän miehen ja brittirouvan keskustelua. Eleistä
päätellen kaikki olivat hämmentyneitä.
Hämmennykseen oli syynsä: brittien taloon oli tarvittu
avain, sillä sinne halusi päästä kaksi sähköasentajaa (sekä heidän esimiehensä).
Brittirouvan mielestä heillä ei ollut enää tarvetta mihinkään sähköihin
liittyviin korjauksiin. Sen sijaan he olivat pyytäneet uutta ikkunaa olohuoneen
vanerilla korjatun ikkunaruudun tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti