Maahanmuuttomuodollisuuksia osa V

Olen kertonut jo muutamaan kertaan blogissani, millaisia haasteita maahanmuuttomuodollisuuksien hoitamiseen on täällä liittynyt. Ongelmia ovat aiheuttaneet mm. vaadittujen dokumenttien saaminen oikeanlaisina ja oikeaan aikaan sekä monenlaiset ohjeet liittyen maahanmuutossa vaadittavaan rekisteröitymiseen.

Juuri ennen pääsiäistä saimme vihdoinkin kaikki maahantulomuodollisuudet hoidettua kuntoon. Meitä sekä yhtä aikaa kanssamme tänne muuttanutta brittipariskuntaa oli jo alkanut hieman jännittää, miten rekisteröitymisprosessissa lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen tulisi käymään. Erityisen jännittäväksi tilanteen teki se, että kumpikin pariskunta oli lähdössä pääsiäiseksi lomamatkalle. Saamiemme tietojen mukaan matkustaminen ei olisi onnistunut, jos rekisteröintiä ei olisi ehditty saada kuntoon.

Hauska yksityiskohta: Meillä kaikilla neljällä oli eri määrä rekisteröitymisen vuoksi tehtyjä käyntejä viranomaisten luona: Jyrillä kuusi, minulla neljä, brittipariskunnan miehellä kolme ja vaimolla kaksi. Kun rekisteröinti lopulta hoidettiin kuntoon, paikalla olivat ainoastaan dokumenttimme – yksikään meistä ei ollut henkilökohtaisesti läsnä.

Maahanmuuttomuodollisuuksia osa IV

Olen ehtinyt kirjoittaa maahantulomuodollisuuksiin liittyvistä koukeroista jo kolme kertaa aiemmin. Lyhyt kertaus lienee ehkä paikallaan: Saimme alun perin ohjeeksi rekisteröityä Intiassa saapumispaikkakunnan poliisiasemalla. Näin toimimme ja asian piti olla kunnossa. Melkein heti saimme kuitenkin tiedon, että rekisteröinti olisi pitänytkin hoitaa tulevan asuinpaikkakuntamme poliisiasemalla. Suomesta palattuamme kävimme purkamassa jo tekemämme rekisteröitymisen. Uusi rekisteröinti piti hoitaa 14 vrk:n kuluessa asuinpaikkakunnallamme. Viimeisenä mahdollisena päivänä eli viime maanantaina menimme rekisteröitymiskäynnille. Valitettavasti meistä riippumattomista syistä kaikkia tarvittavia dokumentteja ei oltu saatu toimitettua tänne. Odottelimme rekisteröitymisiä hoitavassa paikassa, kun paikallinen avustajamme keskusteli henkilökunnan kanssa. Lopulta lähdimme pois rekisteröitymättä. Meille kerrottiin, että rekisteröityminen voitaisiin hoitaa saman viikon perjantaina pelkkien dokumenttien avulla. Meidän ei enää tarvitsisi tulla paikalle.

Viikon puolivälissä saimme tiedon, että meidän pitäisi sittenkin henkilökohtaisesti olla mukana rekisteröitymisessä perjantaiaamuna. Jyrin ja minun lisäkseni samalla kertaa hoidettaisiin tänne muuttavan englantilaispariskunnan rekisteröityminen. 

Meillä oli mukanamme kaikki tarvittavat dokumentit, vaaditut valokuvat ja kaksi paikallista avustajaa. Perillä meidät ohjattiin odotushuoneeseen, jossa allekirjoitimme tarvittavat asiapaperit. Sen jälkeen avustajamme lähtivät hoitamaan rekisteröitymistä. Meidät kuulemma tultaisiin pyytämään tarvittaessa virkailijan luokse. Odotushuoneessa aika oli pysähtynyt: kalenteri näytti edelleen helmikuuta, seinäkello ei käynyt. Odotus tuntui melko pitkältä. 

Kun avustajat palasivat, he kertoivat, ettei meidän tarvitsisi käydä näyttäytymässä. Lisäksi he kertoivat, ettei rekisteröitymistä voitukaan hoitaa tällä käynnillä. Paikalla ei ollut ollut näistä asioista päättävää virkailijaa vaan ainoastaan joku alemman tason työntekijä. Saimme sentään mukaamme todistuksen siitä, että olimme paikanpäällä käyneet kaikkien tarvittavien dokumenttien kanssa.

Seuraavasta rekisteröitymiskäynnin ajankohdasta ei ole vielä tietoa.

Maahanmuuttomuodollisuuksia (3. kerta)

Olen kirjoittanut jo kaksi kertaa aiemminkin maahanmuuttomuodollisuuksista; tarvittavien dokumenttien haalimisesta sekä rekisteröitymisestä ja sen perumisesta. Tänään oli vuorossa rekisteröityminen lähimmässä viranomaispisteessä. Tämänpäiväisen käynnin jälkeen meillä piti siis olla hoidettuna kaikki maahanmuuttomuodollisuudet.

Saimme mukaamme paikallisen henkilön avustamaan asiamme hoitamisessa. Hänen kanssaan kävimme vielä ennen lähtöä läpi kaikki vaaditut dokumentit. Valitettavasti meiltä puuttuivat ne dokumentit, jotka oli pitänyt tähän mennessä saada asiaa hoitaneilta tahoilta. Tästä huolimatta lähdimme ajomatkalle kohti rekisteröitymispaikkaa. Avustamaan lupautunut paikallinen varoitti meitä jo lähtiessä, että tästä tulisi sittenkin vain kohteliaisuuskäynti. Joisimme ehkä teetä ja palaisimme takaisin.

Ajomatka kesti luvatun reilun puolen tunnin sijaan tunnin, sillä kolmeen kertaan liikenne oli täysin seisahduksissa. Perille päästyämme meidät ohjattiin istumaan. Meille tarjottiin pienet muovimukilliset vettä. Ennen kuin ehdimme juoda mukit tyhjiksi, ne kerättiin pois.

Apunamme ollut henkilö kävi noin vartin verran keskustelua paikallisella kielellä viranomaisen edustajan kanssa. Keskustelun aikana olemassa olevat dokumenttimme tarkistettiin ja niistä otettiin kopiot. Meille ei esitetty yhtään kysymystä. Lopulta apunamme ollut henkilö kertoi englanniksi, että voisimme lähteä. Asiat eivät kuulemma tulleet selviksi, joten uusi käynti [nyt puuttuneiden dokumenttien esittämiseksi] vaaditaan perjantaina. Meitä – Jyriä ja minua – ei kuulemma enää tarvita silloin paikanpäällä.

Maahanmuuttomuodollisuuksia (taas…)

Saimme viisumimme Intiaan melko helposti – ainakin jos vertaa hakuprosessia varsinaisiin, paikan päällä tapahtuviin maahanmuutossa vaadittaviin muodollisuuksiin.

Sivusin jo aiemmin maahanmuutossa vaadittavaa rekisteröitymistä paikallisella poliisiasemalla. Rekisteröitymisessä meitä avusti Jyrin työnantajan palkkaama konsultti, joka oli mukanamme myös poliisiasemalla. Häneltä saamiemme ohjeiden mukaan rekisteröityminen piti hoitaa paikkakunnalla, johon olimme saapuneet (ei paikkakunnalla, jonne olimme asettumassa). Kun olimme saaneet haalittua kasaan kaikki rekisteröinnissä vaadittavat dokumentit paksu dokumenttinippuni käytiin poliisiasemalla läpi etukäteen varattuna asiointiaikana, annettiin tarvittavat leimat ja allekirjoitukset ja rekisteröityminen oli tehty. Helppo homma!

Pari päivää rekisteröitymiseni jälkeen saimme tiedon, että prosessi olisikin pitänyt hoitaa toisella tapaa. Edessä oli siis juuri tehdyn rekisteröitymisen poistaminen (henkilökohtainen käynti poliisiasemalla) ja uusi rekisteröityminen (tällä kertaa tulevalla asuinpaikkakunnallamme eli  Babralassa). Koska olimme lähdössä Suomeen viikoksi, rekisteröitymisen poistaminen olisi tehtävä palattuamme. Haalimme kasaan taas kaikki tarvittavat dokumentit (ja hankimme uuden nipun passikuvia). Suomesta tultuamme menimme suunnilleen suoraan lentokentältä poliisiasemalle ja katselimme, kuinka viranomainen selasi taas dokumenttiniput läpi, leimaili tarvittavat kohdat ja allekirjoitti tarvittavat dokumentit.

Babralaan päästyämme teimme heti saavuttuamme sähköisen rekisteröinnin. Kyse ei ollut maahanmuuttorekisteröinnistä vaan rekisteröinnistä, joka vaaditaan hotelliasumiseen rinnastuvasta yöpymisestämme tehtaan vierastalossa. Rekisteröinnissä kysytään hyvin paljon erilaisia henkilötietoja ja vaaditaan mukaan valokuva. Kyseessä oli minun kohdallani kolmas ja Jyrillä neljäs vastaava rekisteröinti. (Tätä rekisteröintiä ei tarvittaisi, jos olisimme jo päässeet muuttamaan asuntoomme.) Odottelemme edelleen tietoa siitä, milloin pääsemme tekemään maahanmuuttoon liittyvän rekisteröinnin lähimmällä poliisiasemalla.

***

Asioihin tottuu nopeasti: Kummallakaan poliisiasemakäynnillä en hämmästellyt vuoronumerosysteemiä. Esimerkiksi kun jälkimmäisellä asiointikerralla saavuimme paikalle, vuoronumeronäytössä oli 47. Kymmenen - viidentoista minuutin odottelumme aikana, vuoronumero vaihtui kerran. Siihen ei tullut numero 48 vaan 53. Systeemi oli siis aivan samanlainen kuin São Paulossa rekisteröitymistä hoidettaessa: vuoronumerot singahtelivat järjestelmässä täydellisessä epäjärjestyksessä.

Seitsemäs kerta toden sanoo...

Viisumin lisäksi maahanmuuttomuodollisuuksiin kuuluu rekisteröityminen paikallisella poliisiasemalla 14 vuorokauden kuluessa saapumisesta. Rekisteröitymiseen tarvitaan passin ja viisumin lisäksi tukku muiden tahojen täyttämiä lomakkeita, mm. Hotel letter (hotelli täyttää lomakkeen, jossa ovat heidän tietonsa, minun henkilötietoni sekä tiedot siitä, millä aikavälillä olen hotellissa majoittuneena ja mihin osoitteeseen siirryn hotellista).

Hotel letter piti pyytää heti hotelliin tullessamme tiistaiaamuna. Alun perin rekisteröitymiseni oli tarkoitus hoitua keskiviikkona tai torstaina. Olimme majoittuneena samassa hotellissa syyskuisella käynnillämme. Minulta ei tarkistettu osoitetietoja ja niinpä ensimmäisessä versiossa kotiosoitteekseni oli merkitty Campinasin osoite ja lomakkeen mukaan olin sinne myös suuntaamassa tämän reissun jälkeen. Toisessa versiossa nämä tiedot oltiin korjattu.

Rekisteröitymisen siirryttyä maanantaille jouduimme pyytämään uuden Hotel letter –lomakkeen, sillä aiemmassa oli väärä hotellista uloskirjautumisajankohta (torstai 25.1.). Kolmannessa versiossa oli oikea uloskirjautumisajankohta, mutta väärä syntymäpäivä, viisumityyppi ja maahantulon syy. Lisäksi kotiosoitteekseni oli taas merkitty Campinasin osoite ja – arvaatte varmaan? – sinne olin lomakkeen mukaan suuntaamassa tämän reissun jälkeen.

Neljännessä versiossa kaikki muu oli oikein paitsi viisumityyppi ja maahantulon syy. Hotellivirkailijan mukaan lomakkeessa ei ollut minun viisumini kaltaista vaihtoehtoa ja sen vuoksi oli pakko valita turistiviisumi. Tämän valinnan jälkeen myös maahantulosyyni oli automaattisesti tietysti väärin.

Poistuimme paikalta arvellen, että hankaluuksia olisi luvassa, koska viisumini ei ollut lomakkeeseen merkattu turistiviisumi. Olimme oikeassa. Jyrin työnantajan puolesta maahantuloasioita hoitava konsultti ilmoitti, että Hotel letter -lomakkeen tietojen pitää olla täsmälleen oikein myös viisumityypin osalta. Konsultin mukaan lomakkeessa on tarjolla kaikki viisumivaihtoehdot. Siispä palasimme takaisin respaan.

Viidennessä versiossa viisumityyppi ja maahantulosyy olivat oikein, mutta kotiosoitteeni oli siirtynyt taas Campinasiin ja sinne olin lomakkeen mukaan täältä lähtemässä. (Tässä vaiheessa hotellivirkailija kertoi pyytämättä, että lomake pitää jokaisella kerralla täyttää uudestaan alusta asti.) Kuudennessa versiossa osoite oli oikein, mutta syntymäaika väärin.

Seitsemännessä versiossa kaikki tiedot olivat oikein.

(Rekisteröityminen tehtiin tänään poliisiasemalla. Kun olemme asettuneet Babralaan, meidän täytyy kuulemma rekisteröityä vielä kertaalleen.)

****

Lähdemme varhain huomisaamuna kohti Babralaa. Ainakaan heti ensimmäisinä päivinä minulla ei tule olemaan verkkoyhteyttä käytettävissäni tilapäismajoituksessa – blogin päivitykseen tulee pieni tauko.

Säkenöivää ajankohtaisilppua televisiossa

Olemme edelleen hotellimajoituksessa, sillä odottelemme maahantulorekisteröinnin hoitamista. Tämän hetkisen tiedon mukaan se olisi ensi viikon alussa ja sitä odotellessa Jyri on tietysti käynyt töissä. Minä puolestani olen mm. tutustunut paikalliseen tv-tarjontaan. Erityisen kiinnostaviksi toteutukseltaan ovat osoittautuneet uutis- ja ajankohtaisohjelmat.

Intialainen tapa näyttää olevan sulloa asiasisällöt, mainokset ja puhuvat päät samaan ruutuun. Ruutu on siis jaettu useaan eri blokkiin: ylhäällä kulkee päällekkäin erikokoisia tärkeistä tai juuri nyt tapahtuvista uutisista kertovia nauhoja, niiden alla on usein toimittajan, haastateltavien tai panelistien puhuvia päitä ja alalaidassa kulkee taas useita erikorkuisia uutisnauhoja. Jotta eri osiot olisivat helpommin erotettavissa, ne ovat keskenään erivärisiä.

Olin jo ehtinyt tottua brasilialaiseen tapaan sijoittaa mainoskatkoja uutis- ja ajankohtaisohjelmiin. Täällä mainokset kulkevat kaiken muun infon välissä, keskellä tai ylipäätään mukana. Esimerkiksi yhdessä uutisnauhassa on tietoa kaupunkien ilmanlaadusta – ja näiden tietojen väliin putkahtelee mainoksia hengityssuojaimista ym. apuvälineistä. Sääennusteessa liikkuu maan kartta, johon kaupunkien lämpötilat tulevat näkyviin. Samaan aikaan samalla kartalla ajelee senjasen valmistajan uusin automalli ja siihen liittyvät mainostekstit. Visuaalinen ilotulitus on laimea ilmaus ajankohtaislähetyksistä!

Ajankohtaislähetyksissä värit säkenöivät, uutisnauhat liikkuvat ja ihmiset kiivastuvat. Olen nähnyt muutaman paneelikeskustelun tai kahden haastateltavan kohtaamisen, jossa osallistujista yksi tai kaikki käytännöllisesti katsoen vain huutavat. Minun on täysin mahdotonta saada huutamisen vuoksi selvää edes siitä, mitä kantaa kukin edustaa keskustelussa. Tosin keskustelujen aiheet ovat sen verran vieraita, ettei kantojen tietäminen vielä hirveästi avaa asioita.