Diwali, osa II

Diwaliin kuuluvat sukulaisvierailujen lisäksi myös käynnit ystävien ja naapurien luona. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi asuinalueemme sairaalan lääkärin ja hänen perheensä luo lähitaloon. Vierailukutsuihin liittyy täällä aina liuta kysymyksiä alkaen pukeutumisesta ja päätyen siihen, mihin aikaan pitäisi oikeasti paikalle mennä. Uskonnollisten juhlien yhteydessä kysymyksiä on vielä paljon enemmän: mihin ja miten meidän oletetaan osallistuvan? Jos tarjolla on erityisiä juhlaan liittyviä ruokia, miten niitä on tarkoitus nauttia? Mitä pitäisi viedä tuliaisiksi?

Pukeuduimme siisteihin [länsimaisiin] vaatteisiin ja menimme paikalle minuutilleen kutsuaikana. Olimme ensimmäiset vieraat paikalla; tiesimme, että ainakin myös britit oli kutsuttu. Seurasi hetki small talkia. Lääkärillä ja hänen puolisollaan on kaksi lasta, saimme selville, että poika opiskelee yliopistossa it-insinööriksi ja tytär käy alueemme koulua. Kuulimme lisäksi taas uusia selityksiä Diwalista. Kehuimme olohuoneen Diwali-koristelua (monenlaisia leikkokukkia ja tuikkuja laakeissa matalissa vesiastioissa).

Brittien saavuttua meille tarjoiltiin ennen ruokailua erittäin makeaa mustikkamehua. Ruokapöydälle oli katettu reilu tusina astioita, joissa oli monenlaista syötävää. Osa tarjottavista oli tunnistettavia kuten pähkinät ja kuivahedelmät. Erityisesti Diwaliin kuuluvia olivat Motichoor ladoo (kikhernejauhoista tehdyt uppopaistetut pallerot), Kaju katli (hopealla silattu eräänlainen makeinen, joka on valmistettu cashew-pähkinöistä, sokerista, kuivahedelmistä ja mausteista), Jalebi (muodoltaan kierteinen, uppopaistettu ja sokerivedellä silattu keksi) sekä kuivahedelmien ja pähkinöiden sokerivedellä silatut yhdistelmät, jotka ovat ikään kuin pieniä leivoksia.

Kaikki tarjottava oli todella makeaa. Onneksi ruokajuomana oli vettä makean mehun sijaan.

Meitä oli lopulta naapurissa Diwalia viettämässä isäntäväen lisäksi kolme perhettä: intialainen, brittiläinen ja suomalainen. Kolme kansallisuutta, neljä eri uskontokuntaa. Mistä me puhuimme? Ainakin Diwali-ilotulituksista, joulunviettoon liittyvistä traditioista, lääkärin uudesta televisiosta, antibioottien liiallisesta määräämisestä johtuvista ongelmista, juhlavaatteiden hankkimisesta, Taj Mahalin lumovoimasta ja matkustamisesta Intiassa. (Lääkäriperhe oli lähdössä seuraavana aamuna sukulaisten luo. Heillä oli edessään automatka asemalle ja sen jälkeen puolen vuorokauden junamatka.)

Olimme vieraisilla noin puolisentoista tuntia. Kun lähdimme pois, intialaisperheiden nuoret menivät ulos räjäyttelemään ilotulitteita.

****

Uutinen Times of India -sanomalehdessä (9.11.2018) kertoo, että huonon ilmanlaadun takia ilotulituksia olisi saanut olla vain kahden tunnin ajan Diwalina. Sääntöä on rikottu laajalti ja seurauksena on ollut ilmanlaadun huonontuminen entisestään. Meidän [lähi]alueellamme rakettipamahdukset alkoivat maanantaina ja kuulohavaintojen perusteella jatkuvat vieläkin. Babralan ilmanlaatu on sääennusteen mukaan edelleen vaarallinen.

Diwali, osa I

Eilen vietettiin Diwalia, joka on kansallinen vapaapäivä. Kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten juhlien osalta, täällä oli juhlalle yhtä monta selitystä kuin selittäjää. Turvaudun siis Wikipedian artikkeliin, jonka mukaan Diwali on hyvyyden voittoa pahuudesta symboloiva valon ja lamppujen juhla.

Diwalin lähestymisestä ei voinut olla huomaamatta: sanomalehdissä ja televisiossa mainostettiin Diwalin viettoon tarvittavia tavaroita, vaatteita, ruokia jne. Kaupoissa tulivat myyntiin erikokoiset lahjapakkaukset, joissa oli mm. pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Diwali-lahjoja antavat esimerkiksi työnantajat työntekijöilleen. Olimmekin saaneet ohjeeksi antaa puutarhurillemme pienen rahalahjan. Rahan lisäksi annoimme hänelle ylimääräisenä Diwali-herkkuja. Olimme saaneet kaksi isoa pakettia, niistä saattoi hyvin jakaa osan pois.

Diwalia juhlistaakseen kolme naapuriamme ripusti talonsa ulkopuolelle kunnioitettavat määrät värillisiä lamppuja. Sähkölamppujen lisäksi eilisiltana pihatiet valaistiin öljytuikuilla. Pimeässä illassa valot näyttivät hienoilta.

Diwaliin kuuluvat myös ilotulitukset. Useampi naapurimme kertoi, että Delhissä olisi ilotulitukset kielletty huonon ilmanlaadun vuoksi. En pystynyt varmistamaan tätä tietoa mistään uutislähteestä. Meidän asuinalueellamme (ja ilmeisesti myös läheisessä kylässä) ei ilmanlaadun muuttuminen alkuviikosta erittäin epäterveellisestä vaaralliseksi hillinnyt ilotulitteiden käyttöä. Rakettien pamahdukset alkoivat jo maanantai-iltana ja kiihtyivät tiistain kuluessa. Eilen pamahtelu, räjähtely ja vinkuminen rupesi kuulumaan jo ennen pimeän tuloa ja jatkui yli puoleenyöhön asti. 

Rakettien ampujat eivät menneet kauemmaksi taloista, esimerkiksi läheiselle isolle kentälle. Olimme nähneet jo aiemmin illalla, että raketteja ammuttiin todellakin taloalueemme keskellä kulkevalla kapealla tiellä. Illan kuluessa ehdimmekin olohuoneessa monta kertaa hypähtää säikähdyksestä, kun äkkiä pamahti ihan talomme lähettyvillä. Rakettien ampumiselle oli määritelty kellonajat (myös lopettamisaika). Olen kuitenkin melko varma, että ellei brittinaapurimme olisi käynyt ulkona komentamassa ammuskelijoita lopettamaan, pamahtelu olisi jatkunut aamuun asti. (Briteillä oli kuulemma mitta tullut täyteen, kun sänky tärisi isoimpien rakettien räjähdellessä.)

Epäterveellisestä vaaralliseen

Kuukausia kestäneen kuumuuden ja loppukesän monsuunikauden jälkeen nyt olisi vihdoin lämpötilojen puolesta mukava tehdä kävelylenkkejä alueellamme: aamuisin on parikymmentä astetta ja päivän ylin lämpötila on noin +28. Aistinvaraisesti havaittava ilman huono laatu ei kuitenkaan houkuta menemään ulos.

Koko viime viikon ajan Babralan sääennusteessa oli päivittäin varoitus ilmanlaadusta (erittäin epäterveellinen). Times of India -sanomalehden mukaan ilmanlaatu oli poikkeuksellisen huono myös Delhissä ja Agrassa. Agrassa Taj Mahal oli kadonnut savusumun vuoksi näkyvistä ja koululuokissa istuttiin hengityssuojaimet kasvoilla. Tällä viikolla myös mm. Yle ja BBC ovat uutisoineet Delhin ilmanlaadun huonoudesta 

Delhissä ja sen satelliittikaupunki Gurugramissa olen havainnut, että saasteisimpina päivinä ilma haisee. Ennen viime viikkoa en ollut kokenut samaa ilmiötä Babralassa. Eilen ja tänään ilma on haissut vielä viime viikkoistakin voimakkaammin. Ensimmäistä kertaa olen nähnyt asuinalueellamme savusumua. Delhistä ja Gurugramista tuttuun tapaan myös näkyvyys oli muuttunut huonoksi. 

Sääennuste tukee havaintojani. Ilmanlaatu ei Babralassa ole tällä hetkellä enää erittäin epäterveellinen vaan vaarallinen.

Jätehuoltoa, kierrätystä ja lajittelua

Brittinaapurimme kanssa pohdimme taannoin lajittelevatko muut naapurit jätteitään. Syynä pohdintaamme oli se, että roskakuskit vaikuttavat yhä edelleen hämmentyneiltä hakiessaan jätteitämme. Lajittelemme alueemme ohjeen mukaan kuivajätteen ja biojätteen. Lisäksi – brittien tapaan – lajittelemme pahvit, lehdet/paperit sekä muovin ja lasin.

Jokaisella talolla pitää olla kaksi jäteastiaa: yksi kuivajätteelle, toinen biojätteelle. Talossamme oli edellisten asukkaiden jäljiltä vain yksi jäteastia. Emme ole (vielä) saaneet toista astiaa, olemme odottaneet sitä muutostamme alkaen. Ainoa jäteastiamme on pieni; siihen mahtuu juuri ja juuri kaksi jätepussia yhtäaikaa. Kaikki muut jätteet on asetettava jäteastian päälle tai sen välittömään läheisyyteen.

En tiedä, kuinka monta roskakuskia alueellamme työskentelee. Ainakin ne kaksi, jotka olen tavannut. Toinen tapaamistani roskakuskeista koputtaa aamuisin takaoveen, tervehtii ja kysyy, onko kaikki jäte muistettu tuoda roska-astiaan. Toinen roskakuski ei tervehdi tai edes vastaa tervehdykseen, ei koskaan koputa takaoveen tai kysy erikseen jätteistä. 

Eräänä aamuna melko pian muuttomme jälkeen palvelualtis roskakuski koputti takaoveemme. Hän halusi varmistaa, että jäteastiamme vieressä ollut laatikollinen (kierrätysohjeen mukaan rutattuja) muovipulloja sekä paperipussiin kerätyt pahvit olivat jätettä. Yrmeämpi roskakuski puolestaan jätti alkuvaiheessa aina muut kuin jäteastian sisällä olleet jätteet viemättä. Hän nosti jäteastian päälle laitetun muovipulloja sisältävän pahvilaatikon maahan ja jätti sen siihen. Samalla tavoin hän toimi muutostamme syntyneen pahvi- ja pakkausjätteen kanssa. Pieneksi taitellut ja yhteen laatikkoon kerätyt pahvit odottelivat ulkona pari päivää ja likosivat kohdalle osuneessa sadekuurossa, kunnes jätehuollosta vastaavan henkilön kautta saatiin roskakuski uskomaan, että haluamme oikeasti päästä eroon pahveista.

Lajittelin aiemmin sanomalehdet paperipussiin ja jätin pussin jäteastian luo. Kesäkuun tienoilla pyykkimies kysyi meiltä vanhoja sanomalehtiä. Puhtaat ja silitetyt pyykit toimitetaan meille aina sanomalehtiin käärittynä. Emme olleet ymmärtäneet, että meidän oletettiin antavan likapyykkien mukana sanomalehtiä tätä varten. Nykyisellään likapyykin mukana lähtevät meiltä myös viikon sanomalehdet. Pyykin mukana tulevat muutamat sanomalehtiarkit kierrätän paperiroskiin.

Etupihan valloittajat

Kulkukoiria näkee aina, kun lähtee talosta ulos. Välillä ei tarvitse edes mennä ulos asti, riittää, että vilkaisee ikkunasta pihalle. Aluksi kulkukoirat välttelivät pihaamme. Muutaman viikon ajan pari-kolme koiraa on tehnyt roskisdyykkausta säännöllisesti jäteastiallamme. Koirat ovat alkaneet viihtyä keittiöpuutarhassamme myös päivisin sen vuoksi, että eräs puutarhureista näyttää antavan niille sille tällöin syötävää.

Kymmenen asuinkuukauden aikana en ole alueellamme nähnyt kertaakaan koiranpentuja. Pari viikkoa sitten Jyri oli lounastauollaan huomannut, että keittiöpuutarhassamme oli koira ja kolme pientä pentua. Koiranpennut ovat ensihavainnon jälkeen olleet vakituisia vieraita keittiöpuutarhassamme sekä etupihalla. Pennut oleskelevat pihalla rennosti, omistajien elkein: riehuvat keskenään ja ottavat tarvittaessa päiväunet. Joka ilta puoli seitsemältä alueella testataan hälytysjärjestelmää. Hälytyksen alkaessa soida pennut alkavat ulista. Muuten niistä ei lähde kovinkaan paljon ääniä.

Sunnuntaina kotiin palatessa näin pennut ensimmäisen kerran. Kaikki kolme telmivät etupihallamme. Pentuja ei tuntunut haittaavan ollenkaan asukkaiden läsnäolo. Jyriin ne olivat ilmeisesti ehtineet jo tottua, mutta yksikään pennuista ei tullut tekemään myöskään minun kanssani tuttavuutta.

Puutarhuriin ei tehoa pentujen suloisuus. Pentujen pensasaidan lähettyville kaivama kuoppa sai puutarhurin ajamaan luudalla kolmikon pois pihalta.

Matkalaukullinen elintarvikkeita

Norjassa mutta myös Brasiliassa asuessamme minua hieman huvittivat ja hämmästyttivät ulkosuomalaiset, jotka toivat Suomesta tullessaan elintarvikkeita leivästä salmiakkiin. Norjassa asuimme pienessä pohjoisessa kylässä, jonka ruokakaupoissa ei kovin isoa valikoimaa ollut. 140 km:n päässä oli kuitenkin isompi kaupunki ja isommat valikoimat. Brasiliassa asuimme miljoonakaupungissa, ja asuntomme lähellä oli kaksi erittäin isoa supermarkettia. Emme tunteneet itse tarvetta tuoda Suomesta mukanamme elintarvikkeita, poikkeuksina suklaa ja salmiakki. Niin Norjassa kuin Brasiliassa asuessamme meillä käyneet suomalaisvieraat toivat tuliaisina ja mukavina yllätyksinä sesonkituotteita kuten uusia perunoita, mämmiä ja piparkakkuja.

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, millaista vaivannäköä ja suunnittelua täällä vaatii ostosten tekeminen. Kahdella edellisellä yhteisellä Suomen-reissullamme olemmekin paluumatkalla laittaneet ruumaan matkalaukullisen elintarvikkeita: kahvia, keksejä, leipää, liemikuutioita, mausteita, salmiakkia, suklaata, vihannes- ja kalasäilykkeitä jne. Olemme hankkineet Suomesta tänne myös kodinhoitoon liittyviä tuotteita, mm. kumikäsineitä, jätesäkkejä, sieniliinoja, sitruunahappoa vedenkeittimien kalkinpoistoon, staattisia pölyliinoja ja tiskiharjoja. Elintarvikkeiden ja kodinhoitotuotteiden lisäksi olemme tuoneet käsikauppalääkkeitä, shampoota ja suihkusaippuoita. 

Emme ole ainoita tällaiseen ratkaisuun päätyneitä. Myös brittinaapurimme ovat tuoneet kotimaan käynneiltään elintarvikkeita ja muuta tarpeellista.

Kun palasin Suomesta sunnuntaina, toin tullessani matkalaukullisen elintarvikkeita. Tuoretuotteiden, erityisesti vihannesten, saannissa alueellamme on ollut viime viikkoina vaikeuksia. Nyt on ainakin mahdollisuus tehdä ruokaa säilykkeistä.

Paluu Babralaan

Palasin eilen Babralaan. Olin pysynyt mukana alueemme asioissa, sillä soittelimme tai viestittelimme Jyrin kanssa tietysti päivittäin, mutta sen lisäksi myös kaksi naapuriamme lähettelivät minulle viestejä. Heidän viesteissään pääpaino oli erityisesti alueen tapahtumissa, joihin en – näkökulmasta riippuen – päässyt/joutunut osallistumaan.

Ajattelin kuten viestejä lähetelleet naapurimme, että neljän viikon poissaolon jälkeen arki ja asuminen täällä vaatii taas totuttelua. Totutteluvaihe oli nopea: Jyri tuli Gurugramiin minua vastaan ja kävimme kotimatkalla supermarketissa. Meteli, innokkaat myyjät ja meitä tuijottavat muut asiakkaat palauttivat nopeasti mieleen kauppareissujen lievän ahdistavuuden. Eilen illalla kotonamme mobiiliverkko toimi vain hetkittäin, wi-fi ei lainkaan. Säätilaa tuskin saattoi syyttää – monsuunikausi on jo ohi, eivätkä televisiolähetyksetkään pätkineet.

Sisäpihamme on ollut neljä viikkoa luonnontilassa, koska täällä ei ole aamuisin ollut ketään. (Kulku muurilla rajattuun sisäpihaan on vain olohuoneemme kautta.) Ilmeisesti puutarhurien työlistoja ei voi muuttaa millään tavalla. Puutarhuri tekee lauantaisin täysimittaisen työpäivän, mutta hän ei ollut kertaakaan yrittänyt lauantai-iltapäivällä Jyrin töistä tultua päästä hoitamaan sisäpihaa. Tänä aamuna puutarhuri olikin hyvin ilahtunut nähdessään minut viemässä roskapusseja jäteastiaan. Hän selitti heti (hindiksi, tietysti) tulevansa kitkemään sisäpihan kukkapenkit ja kastelemaan nurmikon ja muun kasvillisuuden.

Myöskään pesulapalvelua hoitava mies ei ollut pystynyt muuttamaan aikataulujaan, eikä ollut reagoinut Jyrin lähettämiin tekstiviesteihin. Emme tiedä, oliko syynä lukutaidottomuus tai puutteellinen englannin taito. Lopulta pyykkitoimitus onnistui, kun lähetin Helsingistä viestin intialaiselle naapurillemme. Hän puolestaan soitti pyykkimiehelle ja pyysi toimittamaan pyykkimme heille. Seuraavana aamuna sain tiedon, että Jyri voisi hakea pyykkimme töistä tullessaan naapuriltamme ja näin tapahtuikin. Naapurimme mielestä oli ollut naurettavaa yrittää hoitaa asiaa lähettämällä tekstiviesti pyykkärille.

Seuraavaksi aion tilata meille viikonlopuksi kanaa. Edelliset toimitukset ovat joko myöhästyneet tai menneet väärään paikkaan, odotukseni onnistumisesta eivät ole korkealla. Kanacurryn sijaan voimme siis syödä sunnuntaina ehkä kasviscurrya.