Sateet tulevat

Sääennusteet ovat olleet melko yksitoikkoisia maalis-huhtikuusta alkaen: päivälämpötilat ovat pysytelleet neljänkymmenen asteen tuntumassa, yöllä on viileimmilläänkin ollut kolmisenkymmentä astetta.

Ylihuomisesta torstaista alkaen sääennuste näyttää kuitenkin aivan erilaiselta. Sadetta ja ukkosta on luvassa joka päivälle. Myös lämpötiloissa tapahtuu muutos. Päivälämpötilat putoavat useita asteita viimeaikaisista, yölämpötilat samaten. Jo huomisesta on tulossa ennusteen mukaan lähes viileä: vuorokauden ylin lämpötila +33 ja alin +27!

Ilma onkin muuttunut selkeästi kosteammaksi, vaikka sateet eivät ole vielä tänne asti tulleetkaan. Olemme seuranneet mediasta hurjia kuvia Etelä-Intiasta, jossa monsuunikausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin.

Sää on helppo keskustelunaihe paikallisten kanssa. Ensimmäiset viikot meitä varoiteltiin talven kylmyydestä (viileys tuntui ikävältä tilapäismajoituksessamme öisin, ulkona sen sijaan oli sopivan lämmintä päivisin). Kevään tullessa pohdittiin ehtisimmekö tottua lämpenevään ilmaan ennen kesäkuumaa. Koska kevät oli poikkeuksellisen kuuma, alettiin pohtia, miten kestäisimme kesällä. (Lopulta kevään ja kesän lämpötiloilla ei ollut kovinkaan isoa eroa. Ainoastaan viime viikkojen erittäin kuumat yöt alkoivat tuntua tukahduttavilta.) 

Viime viikot meitä on varoiteltu alkamassa olevasta monsuunikaudesta: moskiittoja tulee hirvittävät määrät, kosteus tulee olemaan meille ennenkokematonta, sade alentaa lämpötilaa ja helpottaa hellettä vain lyhyen hetken kerrallaan, tiet tulevat tulvimaan… Monsuunikausi noudattelee siis paikallisten mukaan samaa kaavaa kuin jo kokemamme talvi, kevät ja kesä: tavalla tai toisella huonoa säätä ja rajuja sääilmiöitä.  

Pysyvästi hämmästyttäviä asioita

Muutostamme on kulunut viisi kuukautta. Hämmästyttävien asioiden listalta poimin kolme pysyvästi ajankohtaista: 

1. Vessapaperi myydään yksittäispakattuina rullina. Ainakaan meidän lähikaupassamme ei tunneta useamman rullan paketteja.

2. Talouspaperia myydään useimmiten neljän rullan paketeissa supermarketeissa. (Meidän alueemme kaupoissa ei myydä talouspaperia lainkaan.) Talouspaperirullan käyttöönotto käy kuntosaliharjoituksesta, sillä valmistajasta riippumatta ensimmäinen ruutu on liimattu erittäin tiukasti kiinni.

3. Biojätepusseja ja maatuvia jätepusseja olemme nähneet tähän mennessä yhden supermarketin valikoimissa, 180 km:n päässä meiltä. Ehkä tästä heikosta saatavuudesta ja muovin käytön vähentämiseen tähtäävistä ohjeista johtuen täällä kehotetaankin laittamaan jätteet sellaisenaan jäteastiaan, ilman pussia. Olemme tuoneet Suomen-reissuiltamme itsellemme tuliaisina jätepusseja ja tämä tapa taitaa jatkua edelleenkin.

Väärät ja oikeat asennukset

Olemme asuneet pari kuukautta omassa asunnossa, ja pikkuhiljaa viimeisetkin asiat saadaan toimimaan. Viiden Intian-kuukauden aikana on alkanut pikkuhiljaa tottua siihen, että mikä tahansa omituiselta vaikuttava asia tai tilanne onkin kuulemma aivan normaalia, eikä sähläykseltä voi välttyä (esimerkiksi ikkunanvaihto). Lisäksi olemme oppineet, että jos kyse on asennustöistä tai korjauksista, niitä kannattaa yleensä vahtia vieressä. Valitettavasti tämä ei ollut tiedossa, kun keittiöömme tuotiin kodinkoneita. 

Ihmettelin ensimmäisiä kertoja ruokaa laittaessani, miksi liesi tuntui olevan niin matalalla. Kävi ilmi, että jo hyvissä ajoin taloon tuotu liesi olikin vain puolittain asennettu: laitteen jalat olivat jääneet pakettiin ja lisäksi uuni jäänyt kokonaan laittamatta käyttökuntoon. Myös brittinaapureillamme asentaja oli tehnyt samanlaisen puolittaisen työn. Sekä brittien että meidän osalta oli nopeampaa tuoda työkalut kotimaan vierailulta toukokuussa kuin odottaa, että asentaja saataisiin uudestaan paikalle tekemään keskeneräinen työnsä loppuun. 

Samainen asentaja antoi myös väärät ohjeet kaasulieden käytöstä (Onneksi naapureillamme oli ollut aiemmassakin asunnossaan samanlainen liesi. He tunnistivat täällä annetut käyttöohjeet virheellisiksi ja osasivat antaa meille oikean käyttöopastuksen). 

Keittiössä eivät menneet kaikki muutkaan asennukset ihan putkeen: jääkaappi-pakastin kytkettiin väärään pistorasiaan. Pistorasioita on asuntoomme sijoitettu melko säästäväisesti ja ne ovat keskenään erilaisia – kuten sähkölaitteiden pistokkeetkin. Jääkaapin kytkenyt henkilö oli käyttänyt ensimmäistä näkemäänsä jääkaapin pistokkeelle sopivaa pistorasiaa ja todennut sen jälkeen, ettei mikrouuniamme ole mahdollista ottaa lainkaan (!) käyttöön. (Ratkaisimme itse asian hankkimalla supermarketista jatkojohdon, johon saimme kytkettyä jääkaapin ja mikron lisäksi myös kahvin- ja vedenkeittimen.)

Television ja digiboksin asennus juuri ennen muuttoamme sujui aivan toisella tapaa. Meidät hälytettiin talolle hyväksymään asennus. Kun saavuimme paikalle, talo oli tyhjillään ja televisio kailotti hindinkielistä ohjelmaa suunnilleen täydellä volyymilla. TV-asentaja saapui paikalle heti meidän jälkeemme ja alkoi selittää innokkaasti television ominaisuuksista. Hindiksi. Yritimme kaikin tavoin kertoa innokkaalle nuorehkolle miehelle, ettemme ymmärtäneet sanaakaan. Englannilla ja elekielellä ei ollut vaikutusta. Onneksi paikalle tuli asuntoomme liittyvistä asioista vastaava Jyrin työnantajan edustaja, joka sai tv-asentajan lopulta uskomaan, ettemme ymmärtäneet sanaakaan. 

Täysin ilman valvontaa tv-asentaja teki työnsä nopeasti ja laitteet olivat luvatusti toimintavalmiita saapuessamme paikalle. Lisäksi asentaja oli selkeästi innoissaan työnsä laadusta ja tuloksista. 

Myös eteisen naulakon ja peilin kiinnittämiset sujuivat rivakasti ja annettujen sijoitusohjeiden mukaisesti. Kummallakin kerralla minulla oli tosin aluksi epäilykseni, sillä asentajat puhuivat lähinnä hindiä ja hyvin vähän englantia. Ensin näytin kohdan, johon naulakko (ja jälkimmäisellä kerralla peili) pitäisi kiinnittää. Hetken kuluttua asentajat tulivat pyytämään minua katsomaan, että kaikki oli ok ja antamaan hyväksymisen tehdylle työlle. Yllättävintä oli kuitenkin se, kummallakin kerralla että tämän jälkeen toinen asentajista pyysi [elekielellä] harjaa tai imuria siivotakseen poraamisesta tulleet roskat pois.

Ruokaostoksilla II

Kerroin jo alueemme kauppavalikoimasta. Pari kertaa kuukaudessa käymme ostosreissulla supermarketissa alueen ulkopuolella. Turvallisuussyistä emme saa matkustaa maanteillä pimeän aikaan, joten ainoat mahdolliset päivät lähteä Jyrin kanssa supermarkettiin ovat lauantai ja sunnuntai.

Lähin supermarket on Aligarh-nimisessä kaupungissa, jonne matkaa meiltä on noin 60 kilometriä. Normaalissa liikenteessä matka kestää puolitoista tuntia suuntaansa. Kauppareissuun kuluu tavallisesti aikaa lähemmäs viisi tuntia. 

Aligarhissa supermarketin valikoimissa on paljon sellaista, mitä alueeltamme ei voi ostaa kuten esimerkiksi kaurahiutaleita, riisinuudeleita ja monenlaisia ruokapakasteita. Myös hedelmä- ja vihannesvalikoima on alueemme kauppaa laajempi. 

Suunnilleen kerran kuukaudessa käymme isommissa supermarketeissa Noidassa, jonne meiltä on matkaa 140 kilometriä. Matkaan menee suuntaansa noin kolme ja puoli tuntia. Käymme samalla kertaa aina kahdessa vierekkäin sijaitsevassa supermarketissa. Lisäksi käymme kahvilla. Tällaiseen kauppareissuun kuluu noin yhdeksän tuntia.

Noidan supermarketeista löytyy Aligarhin supermarkettia laajempi valikoima tuotteita, mm. konetiskiainetta, erilaisia ruokasäilykkeitä ja mikä tärkeintä: monenlaisia juustoja! 

Viime sunnuntaina kokeilimme ensimmäisen kerran brittinaapuriemme kehumaa supermarkettia Gurugramissa, koska yövyimme kaupan lähistöllä olevassa hotellissa. Meiltä kotoa on matkaa ko. supermarkettiin noin 180 kilometriä eli kauppareissu kestäisi yli kymmenen tuntia. 

Gurugramin supermarketin valikoima vastasi suunnilleen Noidan supermarkettien valikoimaa. Noidan supermarketeista poiketen Gurugramissa on kaupan yhteydessä myös pieni olut- ja viiniosasto. Se on itse asiassa ensimmäinen intialainen alkoholia myyvä liike, jossa olemme täällä asuessa käyneet.

Ruokaostoksilla I

Asuinalueellamme on kolme pientä ja toisistaan valikoimaltaan poikkeavaa kauppaa: hedelmä- ja vihanneskauppa (joka myy ainoana kananmunia), päivittäistavarakauppa ja jonkinlainen lelu- ja herkkukaupan yhdistelmä.

Hedelmä- ja vihanneskaupan omistaa vanhahko mies, joka jokaisella käyntikerralla kertoo aloittaneensa liikkeen täällä vuonna 1992. Viime kerralla mies kertoi lisäksi, että seinällä olevassa valokuvassa on hänen edesmennyt isänsä, Intian armeijan kapteeni.

Hedelmä- ja vihanneskaupan perusvalikoima on helposti arvattavissa – paitsi että ko. kauppa myy ainoana alueellamme kananmunia. Kaupasta ostamme pääsääntöisesti valkosipulia, kananmunia ja viime aikoina myös mangoja. Silloin tällöin olemme ostaneet vesimeloneja, kurkkua, kukkakaalia ja kaalia. Valikoima kaupassa pysyy melko muuttumattomana. Valitettavasti tuotteiden laadussa on sen sijaan melkoista heilahtelua. 

Päivittäistavarakauppaa pyöritetään osuustoimintana. Kaupan valikoima on alueemme laajin: myynnissä on esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan, siivoukseen ja pyykinpesuun liittyviä tuotteita, voita ja juustoa, hiutaleita, jauhoja jne. Ylivoimaisesti suurimman osan ruokahyllyistä täyttävät kuitenkin monenlaiset linssit ja pavut sekä mausteet.

Lelu- ja herkkukaupan valikoimassa on alueemme muista kaupoista poiketen pullovettä, jäätelöä, UHT-maitoa sekä [paahto]leipää.

Käytännössä ruokaostoksilla pitää aina käydä kaikissa kolmessa kaupassa. Ennen ostoksille lähtöä ei kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia tulevien päivien aterioista. Kauppojen valikoima vaihtelee viikosta ja jopa päivästä toiseen – on täysin mahdotonta ennustaa tuotteiden saatavuutta. Olemme esimerkiksi lähteneet kaupasta tyhjin käsin kahtena peräkkäisenä päivänä, kun pullovettä ei ollutkaan jäljellä. Päivittäistavarakaupassa tuntuvat puolestaan loppuvan vuoronperään tai yhtä aikaa kaikki meidän useimmin ostamamme tuotteet (mm. pähkinät, juusto, tuoremehut), mutta papuja ja linssejä on aina saatavilla.

Saasteinen viikonloppu

Viime keskiviikkona oli meikäläisen syntymäpäivä ja perjantai oli puolestaan täällä vapaapäivä. Jyri järjesti meille lyhyen reissun Gurugramiin pitkälle viikonlopulle . Meillä ei ollut suunnitteilla muuta ohjelmaa kuin viettää suosikkihotelliksemme tulleessa Taj Vivantassa aikaa uima-altaalla, käydä kuntosalilla ja nauttia hotellin ravintoloiden hyvistä ruuista. 

Gurugram sijaitsee aivan Delhin kyljessä, täällä puhutaan satelliittikaupungista. Gurugram (aiemmin Gurgaon) on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, asukkaita on tämänvuotisten lehtitietojen mukaan jo yli kaksi miljoonaa.

Kaikilla Delhin ja/tai Gurugramin käynneillämme ilmanlaatu on tuntunut aistivaraisesti huonolta. Joka kerralla on ollut sumuista, ilma on suorastaan löyhkännyt – ei ole tehnyt mieli olla ulkona kovinkaan pitkiä aikoja.

Torstai-iltapäivänä automatkalla Babralasta Gurugramiin (noin 170 km; ajomatkan kesto vähintään neljä tuntia) aloin lukea yhä huolestuttavampia uutisia Delhin/Gurugramin ilmanlaadusta. Monsuunisateet eivät ole vielä saapuneet, ja ilmanlaatua huonontavat perusongelmien (liikenne, rakennustyömaat jne.) lisäksi nyt hiekkamyrskyt. Toistuvasti varoitettiin ulkona olemisesta. Lähestyessämme Gurugramia alkoi näkyä tavallista enemmän suunsa ja nenänsä suojanneita jalankulkijoita ja moottoripyöräilijöitä.

Lopulta pääsimme hotellille. Lämpötila pysyi päivisin 40 ja öisin 30 asteen tuntumassa, saastesumu pysyi kaupungin päällä. Kävimme uima-altaalla kolme kertaa. Ilma ei houkuttanut olemaan altaalla kuin vain ja ainoastaan uimisen ajan. Vaikka olin kaivannut kovasti uimista, tällä kertaa myös kuntosali oli mukava vaihtoehto. 

Olemme yöpyneet tässä samaisessa hotellissa ensimmäisen kerran viime syksynä käydessämme katsomassa Jyrin tulevaa työpaikkaa, tammikuussa odotellessamme maahanmuuttoon liittyvää rekisteröitymistä ja myöhemmin yleensä aina, kun olemme lähdössä Suomeen. Hotelli on lähellä lentokenttää ja lentokenttäkuljetuksen voi varata jo huonevarauksen tehdessään. Vaikka hotellin asiakaskunta vaikuttaa kovin kansainväliseltä, monien yöpymistemme jälkeen osa henkilökunnasta tunnistaa ja muistaa meidät. Esimerkiksi hotellin ravintoloissa muistetaan jo ruokarajoitteemme!

Verkossa ja verkotta

Meitä varoitettiin Intiaan muuttaessamme, että nettiyhteys saattaisi olla alkuvaiheessa huono tai puuttua kokonaan. Varoitus oli turha, asuessamme ensimmäiset kuukaudet tilapäismajoituksessa, verkkoyhteys oli itse asiassa melko varma ja toimiva. Muutettuamme omaan asuntoon verkkoyhteys on ollut melko epävarma ja toimimaton.

Jyrin työnantajan edustajat suosittelivat hankkimaan mobiilidataliittymän, oman hotspotin kotikäyttöön. Samanlainen ratkaisu oli ollut käytössä tilapäismajoituksessa. Brittinaapurimme päätyivät hankkimaan muuttonsa jälkeen samanlaisen mobiilidataliittymän kuin meillä jo oli. Nettiyhteyden ongelmatkin ovat olleet alusta asti meillä ja briteillä samanlaisia: Jos yhteys ylipäätään toimii, se toimii parhaiten aamuisin; iltapäivisin ja iltaisin ei yleensä lainkaan. Nettiyhteyttä ei ole välillä päiväkausiin (nyt on taas mennyt useampi päivä ilman nettiyhteyttä kotona – onneksi osui reissu lähikaupunkiin ja pääsy hotellin wi-fiin tälle viikolle). 

Jyrillä ja minulla on intialainen puhelinliittymä. Puhelimen mobiiliverkko vaikutti parhaalta yhteydeltä – pari viikkoa. Sittemmin olemme oppineet, että mobiiliverkko toimii toisinaan jopa päiväkausia ihan luotettavasti, mutta saattaa olla toisaalta toimimatta myös päiväkausia. Mobiiliverkko saattaa myös toimia muutaman minuutin pätkissä muutaman kerran vuorokaudessa.

Jyrillä ja minulla on saman operaattorin liittymä. Joinain aamuina Jyri saa ladattua päivän lehden ilman ongelmia, kun taas minun puhelimessani ei mobiiliverkko toimi lainkaan. Toisinaan tilanne on päinvastoin. Ainoastaan yhteyden toimimattomuuden ennustamattomuus on ennustettavissa. 

Olemme verkossa ja verkotta.

Juomavettä näppärästi

Vaikka huonekalujen, mattojen, valaisimien ym. saapumista jouduimme odottelemaan muutaman viikon muuton jälkeenkin, tuotiin hyvissä ajoin jo maaliskuussa taloomme vesiautomaatti. Automaatin toimittamisesta meille vastannut Jyrin työnantajan edustaja kehui, miten näppärästi tulisimme saamaan juomavettä.

Muutettuamme aloitettiin vesiautomaatin sijoittamispaikan pohtiminen.

Vesiautomaatin yläosassa on iso vesisäiliö ja sen alapuolella hanat. Automaatti on melko isokokoinen ja tarvitsee toimiakseen sähköä. Tästä aiheutuivat ensimmäiset haasteet: automaatti olisi kyllä saatu mahdutettua keittiöömme, jos yksi alakaapeista olisi purettu. Sähkön saamista se ei olisi ratkaissut. Keittiössä on kaksi pistorasiaa, joihin olemme kiinnittäneet jatkojohdoilla jääkaapin, mikron, vedenkeittimen, kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen. Jokin laitteista on aina irrotettava, jos on tarvetta esim. sauvasekoittimen käytölle.

Koon ja virran ohella kolmas automaattiin liittyvä haaste oli sen melkoinen käyntiääni. Niinpä tyrmäsimme heti automaatin sijoituspaikkaa kanssamme pähkäilleen Jyrin työnantajan edustajan ehdotuksen siitä, että automaatti sijoitettaisiin olohuoneeseen. Huonoista vaihtoehdoista parhaaksi sijoituspaikaksi valikoitui keittiömme viereinen tila, jossa on astianpesukone. (Jos meillä olisi talossa asuva palvelija, kyse olisi hänen eteistilastaan, josta on käynti ns. palvelijan huoneeseen, keittiöön ja keittiöpuutarhaan.)

Kun sijoituspaikka oli vihdoin löytynyt, kysyimme vesisäiliöiden hankinnasta. Tekisimmekö kuukausitilauksen? Saataisiinko vesisäiliöt kotiinkuljetuksena? Suositeltiinko jotain tiettyä vesitoimittajaa? Jyrin työnantajan edustaja ei osannut vastata kysymyksiimme.

Noin viikko muuttomme jälkeen taloomme tuotiin tyhjä vesisäiliö. Kuulemma malliksi meille. Kukaan ei edelleenkään ole osannut kertoa, mistä täysinäisiä vesisäiliöitä hankitaan. Olemme siirtäneet näppärän juomavesiautomaatin varastohuoneeseen.

Pöly laskeutuu

Kun asuimme vierastalossa, yhteistilat siivottiin päivittäin ja huoneemme useita kertoja viikossa. Oletin syyksi sen, että meitä haluttiin palvella hyvin tilapäismajoituksessa. Ennen kuin olimme päässeet muuttamaan omaan taloon, eräs naapureista kertoi maalaavansa asuntonsa seinät parin vuoden välein johtuen seiniin tarttuvasta pölystä. Väite kuulosti meistä uskomattomalta.  Kun useampi naapuri mainitsi siivoajan päivittäisistä käynneistä, sekin kuulosti meistä uskomattomalta.

Enää ei ole enää vaikea uskoa naapurien juttuja.  Reilun kuukauden omassa talossamme asuttuamme olemme havainneet, että kerran viikossa seiniä pyyhkiessä niiden väri kirkastuu, ja että vähintään joka toinen päivä pitäisi siivota oman viihtyvyyden takia täälläkin.

Joka paikkaan asunnossa laskeutuu jatkuvasti hienojakoista pölyä, joka pyyhittäessä osoittautuu mustaksi. Pölyjä pyyhkiessä musta pöly rättiin tarttuu tiukasti, eikä lähde siitä pois edes huuhtelemalla. Alle viikossa yöpöydällä oleva kirja saa pölykuorrutuksen, joka tekee kansista omituisen tuntuiset sormiin. Jos pari päivää moppaamisen jälkeen erehtyy kävelemään paljain jaloin (tai vaaleissa sukissa), jalka-/sukanpohjat muuttuvat hetkessä tummanharmaiksi ellei peräti mustiksi.

Erityisen hyvin kertyvästä pölymäärästä saa käsityksen, kun ravistelee mattoa ulkona. Tuntuu, että tarvitsisi hengityssuojaimen joka ravistelulla nousevien pölypöllähdysten vuoksi.

"Ettekö te pidä sipuleista?"

Kirjoitin aiemmin keittiöpuutarhamme ylituotanto-ongelmasta okran osalta. Nyttemmin okraa tulee enää vähäisiä määriä, ei ongelmaksi asti.

Pari viikkoa sitten meille paljastui sipulin ylituotanto-ongelmamme. Puutarhuri toi kahtena aamuna peräkkäin parisen kiloa sipulia takaovellemme. Siihen asti sipulia oli tullut muutaman kappaleen päivävauhtia. Saimme käytettyä aika paljon sipuleita viikon aikana eri ruokalajeihin. – sipulimäärä ei tuntunut ongelmalta.

Sipulinnosto kuitenkin kiihtyi päivä päivältä. Viime viikon alkuun mennessä meillä oli arviolta kymmenisen kiloa sipulia kotona. Jos meillä olisi kellari tai edes hyviä säilytysastioita haaste ei olisi ollut ihan niin suuri. Paremman puutteessa aloimme varastoida sipulia tyhjiin pahvilaatikoihin. Laatikot sijoitimme viileäksi ilmastoituun vierashuoneeseen.

Intialaisnaapurimme ihmetteli minun ihmettelyäni sipulimääristä. Hänen mukaansa kyse oli ihan normaalista vuodenajan vaihtumiseen liittyvästä asiasta: sipulit kerättiin maasta kesäkasvisten tieltä.

Sipulia tuli joka päivä puutarhasta lisää. Emme voisi mitenkään ehtiä käyttämään koko valtavaa sipulimäärää – osa sipuleista ehtisi varmasti pilaantua. Viime viikonloppuna pähkäilimme, mitä tehdä. Päätimme, että Jyri kysyisi maanantaina työkavereiltaan halukkuutta auttaa 4-5 sipulikilon käyttämisessä.

Jyrin työkaverin vaimo oli huolissaan kuultuaan, että tarjosimme sipuleitamme muille. Hän luetteli minulle pyytämättä reseptejä, joissa voisin sipuleita hyödyntää. Hän myös kertoi, että he varastoivat aina sipulit ilmastoituun vierashuoneeseen – varastointitilan puute ei siis voisi olla meilläkään ongelmana. Lopulta nainen kysyi:

- Ettekö te pidä sipuleista?

Viime viikon tiistaina meiltä haettiin neljä laatikollista sipulia. Sipulien poisviennin ja uudelleenjakelun hoitanut mieshenkilö tuli etukäteen katsomaan, millaisissa laatikoissa sipulit olivat. Hän myös yritti saada meitä vielä luopumaan ideasta antaa sipuleita muille ja kertoi huolensa siitä, ettei meille jäisi tarpeeksi sipulia itsellemme. (Vain 5-6 kg!) Lopulta mies kysyi minulta huolestuneena:

- Ettekö te pidä sipuleista?