Enää ei ihmetytä… (II)

Käsikkäin kulkevat miehet. Asuinalueellamme samaten kuin sen ulkopuolella näkee samaa sukupuolta olevien (useimmiten miesten) kulkevan käsikkäin. Käsikkäin kulkeminen ei liity ikään. Käsikkäin voivat kulkea yhtä hyvin lapset, nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset. Käsikkäin kulkeminen ei myöskään ole minkäänlainen seksuaalinen ulostulo vaan osoitus ystävyydestä. 

Tervehtiminen. Brasiliasta jäi tervehtimistilanteista mieleen alituinen kätteleminen ja poskisuudelmat. Täällä olemme yrittäneet opetella olemaan tarjoamatta kättä, kun uusi henkilö esitellään tai tavataan uudestaan jo aiemmin esitelty henkilö. Erityisen vaikeaa kättelemättömyyttä on muistaa, kun olen liikkeellä Jyrin kanssa. Osa miehistä kättelee vain Jyriä ja esittää minulle intialaisen tervehdyksen (kädet yhteen rinnan korkeudella). Osa naisista kättelee vain minua ja esittää Jyrille intialaisen tervehdyksen. Tämän seurauksena kymmeniä kertoja tervehtimistilanteissa on tapahtunut omituinen risteävien eleiden sarja. Olen esittänyt intialaisen tervehdyksen miehelle, joka onkin tarjoutunut kättelemään minua. Jyri on esittänyt intialaisen tervehdyksen naiselle, joka on tarjoutunut kättelemään Jyriä jne. Lopputuloksena on aina hämmennys: luulemme olevamme kohteliaita ja vastapuoli arvelee, ettemme halua kätellä heitä.

Juhlapyhien vietto. Asuinalueellamme on edustettuna useita eri uskontokuntia. Hindulaiset ovat enemmistönä ja heidän uskonnolliset juhlansa ovat täälläkin hyvin näkyviä ja kuuluvia. Ensimmäisten kuukausien aikana minua hämmästytti, että hindulaiset kutsuivat meidät ja britit omiin uskonnollisiin juhliinsa. Kesäkuussa kävi ilmi, että muslimitkin kutsuvat meidät tiettyihin omiin juhliinsa. En siis ollut enää lainkaan yllättynyt kuullessani, että 25.12. alueellamme on eräänlainen joulujuhla, jossa on joulupukki, lahjojen jakamista ja joulumusiikkia.

Enää ei ihmetytä… (I)

Olemme asuneet Intiassa pian yksitoista kuukautta. Monet asiat ihmetyttävät edelleen, jotkin asiat ovat jo lakanneet ihmetyttämästä, Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvat mm. seuraavat:

Jääkaappi olohuoneessa. Kiinnitin alkuvuonna huomiota siihen, että kodinkoneliikkeissä esillä olleissa jääkaappimalleissa oli usein koristekuvioita. Jääkaapit/jääkaappi-pakastimet olivat myös hyvin harvoin väriltään valkoisia; valikoimissa oli sen sijaan tarjolla usein esimerkiksi violetin eri sävyjä. Kun pääsimme muuttamaan tilapäismajoituksesta omaan taloon asialle löytyi selitys: Oli hyvin vaikea saada muuttoasioita hoitaneita henkilöitä uskomaan, että halusimme jääkaapin keittiöön. Täällä kun on tapana pitää jääkaappi olohuoneessa (tai jopa makuuhuoneessa!). Samanlainen haaste oli saada TV asennetuksi olohuoneeseen – sen paikka on yleensä makuuhuoneessa tai muussa sellaisessa osassa asuntoa, jota ei vieraille tavallisesti esitellä.

Ensimmäinen vierailu. Olemme käyneet muutamilla intialaisilla naapureilla kylässä, joillain useammankin kerran. Ensimmäisillä vierailuilla minua hämmästytti tarjoilujen suuri määrä. Teen tai kahvin seuraksi kannettiin monenlaista pientä naposteltavaa, mm. pähkinöitä, pikkuleipiä, tuoreita tai kuivattuja hedelmiä jne. Seuraavalla vierailukerralla tarjoilu onkin sitten saattanut rajautua kupilliseen teetä tai kahvia ja lasilliseen vettä. Oletin eron johtuvan lähinnä siitä, että ensivierailu oli osunut jonkin paikallisen uskonnollisen juhlan ajankohtaan, jolloin oli tarjolla muutenkin enemmän erilaisia herkkuja. Kun brittinaapurimme oli hämmästellyt tarjoilujen eroja ääneen, hänelle oltiin kerrottu, että kyse oli tavasta. Ensimmäisen vierailun aikana katetaan pöytään mahdollisimman monenlaista tarjottavaa, seuraavilla kerroilla riittää vähempikin.

Vaihtoraha. Alueemme isoimman valikoiman kaupassa käyvät paikalliset pankki- ja luottokortit, kahdessa muussa kaupassa sekä lihakauppiaalle ja pyykkimiehelle käy vain käteinen. Käteisen hankkiminen on täällä haasteellista: pankkiautomaatista on käteinen usein loppu, eikä automaatteja ole kovinkaan tiuhassa. Lisäksi automaatista saa useimmiten isoja seteleitä, jotka aiheuttavat haasteen vaihtorahan osalta. 

Lihakauppiaalla ja pyykkimiehellä ei ole koskaan vaihtorahaa, he olettavat asiakkaan aina maksavan tasarahalla. Koska he eivät kerää maksuja asiakkailtaan tiettyinä ajankohtina tai samalla kertaa, heillä ei ole myöskään minkäänlaista käsikassaa mukanaan. Vaihtoraha on kuitenkin ongelma myös alueen pienemmässä kaupassa. Koska ostamme kaupasta säännöllisesti juomavettä, ostostemme hinta on meillä jo etukäteen tiedossa ja sopiva raha valmiina. Maksaminen samaisessa kaupassa oli osoittautunut brittinaapureillemme kuitenkin lähes mahdottomaksi: Kaupan myyjä, joka puhuu hyvin vähän englantia, oli sanonut, ettei vaihtorahaa ollut. Sen jälkeen myyjä oli alkanut selittää jotain hindiksi kaupan muille asiakkaille, jotka olivat alkaneet kaivaa rahojaan esille. Britit olivat olleet epätietoisia siitä, mitä oli tapahtumassa. Oli käynyt ilmi, että myyjä oli kysynyt mahdollisuutta saada vaihtorahaa toisilta asiakkailta.

Aamupuuro

Kaurapuuro. Olen tottunut syömään aamuisin kaurapuuroa, eikä tavasta ole tarvinnut täällä luopua. Lähin kauppa, josta kaurahiutaleita saa ostettua, sijaitsee 60 kilometrin päässä. Kaurahiutaleiden tarve pitää siis laskea kuukaudeksi tai kahdeksi etukäteen. (Olen ottanut tavakseni ostaa kaksi kilon säkillistä kaurahiutaleita kauppareissulla.) Supermarketeissa kaurahiutaleita löytyy useilta tuottajilta, erikokoisissa paketeissa. Tarjolla on niin isoja kuin pieniä hiutaleita, pikapuuroa ja pidempään keitettävää. Perushiutaleiden lisäksi on saatavilla myös hedelmillä höystettyjä versioita.

Poha. Asuessamme tilapäismajoituksessa alkuvuonna tarjolla ei aamuisin ollut kaurapuuroa vaan paikallista riisihiutalepuuroa nimeltään poha. Poha on maustettu mm. sipulilla, chilillä, sinapinsiemenillä ja kuminalla sekä muilla paikallisilla perusmausteilla ja siinä on mukana yleensä vihanneksia (esimerkiksi herneitä) sekä pähkinöitä. Pohaa on myynnissä valmiina sekoituksina niin kerta-annospusseissa kuin isommissakin paketeissa. Poha on sellaisenaan melko kuivaa syötävää. Tilapäismajoituksessamme höystimme sitä jugurtilla, joskus hotelliaamiaisilla mm. chutneyllä.

Masala Oats. Maustettu kaurapuuro tai kaura-vehnäpuuro. (En löytänyt ruokalajille tarkkaa suomennosta!) Päättelen Masala Oatsin olevan erittäin suosittua, sillä sitä löytyy asuinalueemme kaupasta useina eri versioina, eri tuottajilta ja erikokoisissa paketeissa (tavallisia kaurahiutaleita ei kaupassa ole lainkaan myynnissä). 

Masala Oats -valmisvalikoima on laaja: Puuroa on saatavissa perusversion lisäksi mm. kiinalais- ja italialaistyyppisenä, maustettuna korianterilla tai pippurilla, höystettynä vihanneksilla tai pelkästään tomaatilla sekä hedelmäisinä versioina, makuina mm. banaani-karamelli, mango tai sitruuna. Kuten kaurapuuroa, Masala Oatsia löytyy pikaversiona (valmistuu mikrossa kolmessa minuutissa) ja pidempää hauduttelua vaativana versiona. Masala Oatsia voi myös valmistaa itse, reseptejä löytyy nopeasti vilkaisten netistä melkoinen määrä. Masala Oats on erittäin mausteista; tulinen kaurapuuro kuvaa ruokakokemusta mielestäni parhaiten.

Babrala Indoor Games

Joulukuun ensimmäisellä viikolla, pari päivää krikettifinaalin jälkeen alkoi juhlavasti nimetty Babrala Indoor Games. Turnauksessa on mukana kolme lajia: carrom, shakki ja pöytätennis.

Turnauksen aikataulu oli porrastettu. Carrom ja shakki pelattiin aluksi. Kummankin lajin finaalit olivat sunnuntaina 16.12.2018. Pöytätenniksessä (kaksin- ja nelinpelit) ottelut alkavat tänään 18.12. ja finaalit pelataan 22.12.

Babralan turnauksessa carromissa oli miesten ja naisten sarjat ja molemmissa sarjoissa kaksin- ja nelinpelit sekä lisäksi sekanelinpeli. Carromin kaksinpelissä oli mukana 28 miespelaajaa ja kuusi naispelaajaa. Nelinpelissä oli miesten sarjassa yksitoista ja naisten sarjassa viisi paria. Sekanelinpeliin osallistui yhdeksän paria. Shakissa oli vain miesten sarja, jossa oli mukana 19 pelaajaa.

Jyri ilmoittautui sekä shakkiin että carromin kaksinpeliin. Jyri hävisi kolmannen kierroksen ottelunsa hallitsevaa mestaria vastaan ja jäi sijoille 5.-8. Hallitseva mestari piti pintansa ja voitti finaalissa. Shakissa Jyri eteni loppuotteluun, mutta vuoden 2016 mestari oli liian kova vastus. 

Triviana mainittakoon, että vuoden 2017 shakkivoittaja on muuttanut pois ja vaihtanut työpaikkaa ja finaaliottelun hävinnyt pelaaja puolestaan joutui/pääsi vastaamaan tämän vuoden turnausjärjestelyistä. Jyrin komennuksen täällä pitäisi päättyä syyskuussa. Mitä luultavimmin Jyri ei siis pääse/joudu ensi vuoden turnauksen organisoijaksi.

Organisoinnissa olisi ollut kyllä hieman kehitettävää sekä aikataulun suunnittelemisen että noudattamisen suhteen. Kaikki pelit alkoivat iltaisin klo 18. Ts. ne alkoivat ohjelman mukaan klo 18. Olimme aina paikalla viimeistään klo 17.55, mutta Jyrin vastustaja tai tuomari tai molemmat puuttuivat. Pisimmillään odottelua tuli liki puoli tuntia. Odottelu oli tuskastuttavaa, sillä Jyrin kaikki kolme carrom-peliä olivat samoina iltoina kuin shakki. Koska carrom-matsi sujuu nopeammin kuin shakki, se pelattiin ensin ja sen jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen odottelemaan shakkivastustajaa ja/tai tuomaria.

Krikettikatsomossa

Marraskuun lopulta joulukuun ensimmäiselle viikolle alueellamme oli meneillään krikettiturnaus (soft ball cricket). Tehtaan työntekijöistä löytyi tarpeeksi pelaajia kymmeneen joukkueeseen. Krikettiturnaus on kuulemma perinne, jonka katkeamista omistajanvaihdoksessa oltiin jonkin verran pelätty. Turnauksen lopettamisen sijaan tänä vuonna oli saatu teettää komea mainosbanderolli, kentän valaistusta oli parannettu ja paikalle oli saatu tehtyä myös telttakatos katsojille.

Kävimme katsomassa avajaisottelun sekä loppuottelun. Katsomossa oli tunnelma korkealla, joukkueiden kannustajat olivat hyvin äänekkäitä. Ensimmäiseen otteluun emme olleet osanneet varautua oikein pukeutumisen tai eväiden suhteen. Vaikka lämpömittarin mukaan lämpötila oli pelien loppuessa +13 astetta, katsomossa olivat korkean ilmankosteuden vuoksi tarpeen kevyttoppatakki, kaulahuivi ja hansikkaat. Meillä ei myöskään ollut käsitystä siitä, että olisi kannattanut ottaa eväät mukaan. Loppuottelussa meillä olikin sitten syötävää ja tarpeeksi vaatetta!

Krikettiottelut selostettiin hindiksi. Selostajia oli kaksi, toinen eläytyi voimakkaasti, toinen selosti hyvin vähäeleisesti. Vieressämme istuneet Jyrin työkaverit yrittivät kummassakin matsissa valistaa meitä kriketin säännöistä, pistelaskusta ja ennakkosuosikeista. Kun pystyimme kommentoimaan edes hieman pelitapahtumia, he näyttivät tyytyväisiltä.

Ruokailukulttuuria ja pöytätapoja

Olen ehtinyt yli kymmenen Intia-kuukauden aikana havannoida pöytätapoja niin vierastalossa, erilaisissa Jyrin työnantajan kekkereissä ja yksityiskodeissa. Listani ei tietenkään ole kaikenkattava, se sisältää vain muutamia keskeisiä havaintoja.

Annoskoot. Jos ruokalajit tarjoillaan lautaselle, lautanen täytetään äärimmilleen. Joskus tarjoilija saattaa kysyä, kuinka paljon jotain yksittäistä ruokalajia haluaa. Jos vastaus on esimerkiksi yksi kauhallinen, voi olla varma, että toinen kauhallinen annostellaan niin nopeasti ensimmäisen perään, ettei vastalausettaan ehdi sanoa ääneen. Tähän tapaan tottui jo heti alkuvuonna vierastalossa. Parhaita ovat siis buffet-tyyppiset ruokailut, joissa pääsee itse vaikuttamaan annoskokoon.

Ruokailuvälineet. Etenkin alussa herätti hämmennystä se, että esimerkiksi Jyrin työnantajan kekkereissä oli ruokailuvälineenä pelkästään lusikka. Paikallisten jo syödessä, Jyri, minä ja britit käytimme aikaan haarukoiden ja veitsien etsimiseen. Pikkuhiljaa opimme, että suurimman osan ruuasta paikalliset söivät leipään kietaistuna. Leivän apuna käytettiin tarvittaessa lusikkaa. Samalla selvisi sekin, miksi leipää oli aina tarjolla niin paljon.

Riisi. Intialainen tapa on kattaa pöytään useita eri ruokalajeja. Ruuan lisukkeena on linssejä ja yleensä aina siis myös leipää, mutta hyvin usein myös riisiä tai nuudeleita. Monia erityyppisiä ruokailutilanteita on yhdistänyt eräs asia: riisi on tuotu pöytään viimeisenä (kun lautanen on jo ihan täynnä kaikkea muuta!) tai tarjoilija tulee kysymään halukkuutta tilata riisiä siinä vaiheessa, kun ruuat on jo lähestulkoon syöty. Jos jo ruokatilauksen yhteydessä on tilannut riisiä, sitä tuodaan yhdelle henkilölle valtava annos. Riisiä kannattaakin yleensä tilata vain yksi annos. Siitä riittää helposti kolmelle-neljälle ruokailijalle, jopa useammallekin!

Vesipullo. Ensimmäisten viikkojen aikana herätti hämmennystä ruokailuvälineiden puuttumisen lisäksi myös tapa kattaa ruokapöytään vesipullo ilman juomalaseja. Paikalliset joivat tottuneesti yhteisestä pullosta ilman, että kenenkään suu kosketti pullon suuosaa. Me katselimme janoisena vierestä. Minulle ja brittirouvalle tilanne oli aavistuksen helpompi kuin Jyrille ja brittiherralle. Naisten pöydässä istuvat yleensä myös lapset, joille katettiin juomalasit. Minä ja brittirouva menimme huomaamatta lapsi-kategoriaan tässä suhteessa. Olemme kumpikin harjoitelleet juomista intialaiseen tapaan pullonsuusta.

Ruokailuäänet. Intialaiseen ruokaan ja ruokailutapoihin tottumisen kannalta oli varmasti hyvä asia, että jouduimme asumaan useita kuukausia tilapäismajoituksessa vierastalossa. Tarjolla ei ollut kuin intialaista ruokaa, ja meidän ja brittien kanssa ruokapöydässä oli usein paikallisia. Kaikki tottuivat toistensa tapoihin: Me totuimme siihen, että paikalliset söivät ruuan leivän avulla (=sormin), paikalliset eivät ihmetelleet, että käytimme tavallisia ruokailuvälineitä (ihmettely lakkasi heti, kun olimme tehneet muutamia yrityksiä syödä ruokaa paikallisten tavoin). 

Yhteisessä ruokapöydässä lakkasi pikkuhiljaa myös kiinnittämästä huomiota paikallisten äänekkääseen ruokailuun: röyhtäily ja maiskutus olivat osa ruokailun äänimaisemaa siinä missä kovaääninen keskustelukin. Keskusteluun osallistumista ei estänyt se, että suu sattui sillä hetkellä olemaan täynnä ruokaa.

"Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä"

Olen aiemmin kertonut kauppareissuistamme supermarketteihin. Muutaman kuukauden kokemuksella olemme jo oppineet, mitä tuotteita mistäkin kaupasta löytyy. Olen jopa taulukoinut yleisimmin käyttämiemme elintarvikkeiden ja toisaalta [täällä] harvinaisempien elintarvikkeiden (kuten oikeiden juustojen ja kahvin) myyntipaikat. Kauppareissumme ovat nopeutuneet, kun aikaa ei kulu turhaan etsimiseen. Hyvin suunniteltuun ostoslistaan voi toki tulla meistä riippumattomista syistä muutoksia, kuten saimme havaita yhdessä vakiokaupoistamme.

Syömme aamuisin kaurapuuroa, jota höystämme hillolla. Hillo on eräs niistä tuotteista, joita ei alueemme kaupasta saa. (Täältä löytyy yhtä, äärimmäisen makeaa intialaista marmeladia, jossa ei sokerin ja väriaineen lisäksi ole ehkä muita ainesosia.) Ostamme yleensä 2-3 hillopurkkia supermarketista, sillä koskaan ei ole täyttä varmuutta seuraavan kauppareissun ajankohdasta.

Edelliskerralla yhdessä vakiosupermarketeistamme jäljellä hyllyssä oli vain yksi hillopurkki suosikkimerkiltämme. Otimme sen, mutta kassalla valintamme osoittautui ongelmalliseksi. Kassa yritti uudestaan ja uudestaan lukea hillopurkin viivakoodia. Kassakoneeseen ilmestyi uudestaan ja uudestaan virheestä kertova koodi. Taaksemme alkoi kertyä jonoa. Lopulta kassa siirsi hillopurkin sivuun ja jatkoi muiden ostostemme osalta. Kysyin hillopurkista.

- Tätä tuotetta ei ole meillä myynnissä, ilmoitti kassa.

Selitys siitä, että olimme tuotetta heiltä aiemminkin ostaneet ja valinneet tuotteen juuri äsken kaupan hyllystä ei auttanut. Hillopurkki jäi kassalle, kun lähdimme muiden ostostemme kanssa pois.

Itsenäisyyspäivä

Asuessamme Norjassa ja Brasiliassa itsenäisyyspäivän viettoon kuului juhlinnan seuraaminen etänä Ylen ja somen avulla. Verkkoyhteydet täällä toimivat parhaimmillaankin melko epävarmasti. Tälläkin viikolla wi-fi -yhteytemme oli ollut alhaalla jo useamman päivän, mutta toivoimme sen toimivan itsenäisyyspäivänä edes hetken aikaa. Toive ei toteutunut.

Mobiilidatan epävarmuudesta johtuen Ylen lähetys toimi aina muutaman minuutin kerrallaan, sitten pysähtyi kuva, vaikka ääni kuului ja sitten äänikin lakkasi toimimasta. Muutaman yrityksen jälkeen luovutimme.

Olimme onneksi päässeet juhlimaan itsenäisyyspäivää hyvissä ajoin. Jo viikkoa aiemmin Suomen suurlähetystö Delhissä järjesti vastaanoton, jossa samalla kertaa juhlistettiin lähetystörakennuksen tupaantuliaisia (pitkäkestoisen remontin jälkeen) ja itsenäisyyspäivää.

Vastaanotto oli torstai-iltana. Samalle päivälle osui maanviljelijöiden mielenosoitusmarssi Delhiin, joten lähdimme Babralasta jo aamulla. Koska Delhin liikenne on yleensäkin kaoottista, olimme varanneet hotellihuoneen läheltä lähetystöämme.

Lähetystön vastaanotto oli juhlava, rento ja hauska sopivassa suhteessa. Väkeä oli paikalla (oman arviomme mukaan) parisen sataa. Juhlat olivat puutarhassa, joka oli saatu tunnelmalliseksi mm. kauniilla valoilla. Suomesta muistuttivat Ulkoministeriön emojit, joissa saattoi kuvauttaa itsensä sekä isolla kankaalla pyörinyt Suomea markkinoiva lyhytelokuva. Intian laivaston orkesteri soitti – musiikkivalikoimassa oli kaikkea argentiinalaisesta tangosta Europeen.

Tapasimme vastaanotolla mielenkiintoisia ihmisiä niin Intiasta, Islannista kuin Suomestakin. Osa tapaamistamme suomalaisista oli vain käymässä työmatkalla Intiassa, osa asuu täällä työn tai opintojen takia. Asuinpaikkamme hämmästytti kaikkia sen jälkeen, kun olimme aina sen ensin kartalta näyttäneet. Kävi ilmi, että sattumalta eräs intialainen naishenkilö, jonka kanssa keskustelimme, oli kotoisin läheltä Babralaa. Hän toivotti meille jaksamista asuinpaikassamme!

Brasiliassa ja jopa Norjassa asuessa iski koti-ikävä päälle – kummassakin kertaalleen ja erittäin voimakkaana. Intiassa asuessa koti-ikävä koin ensimmäisen kerran edellisenä viikonloppuna ennen lähetystön vastaanottoa. Lähetystön vastaanotto pahensi tietysti tilannetta: vielä pari päivää sen jälkeenkin olo tuntui hieman haikealta Suomea ja kaikkea siihen käsitteeseen ajatuksissani sisältyvää muistaessa. En tiedä, laukaisiko kaipuun markkinointielokuvassa aika ajoin näkyneet tutut paikat Helsingistä, ylipäätään suomalaismaisemat, suomen kielen puhuminen pitkästä aikaa muidenkin kuin Jyrin kanssa tai kaiken tämän yhdistelmä. Emme ole päässeet osallistumaan mihinkään expattien toimintaan asuinpaikkamme takia. Arki-iltana oleva lyhytkin tilaisuus tarkoittaisi käytännössä minimissään vuorokauden mittaista reissua ja hotelliyöpymistä. 

(Wi-fi -yhteys saatiin vihdoin toimimaan edes normaalilla tasollaan eilen illalla. Saimme ensin ohjeeksi testata laitteessa olevan sim-kortin toimintakyvyn siirtämällä sen puhelimeen. Sen jälkeen ilmoitettiin, että sim-kortti tarvitsikin vain irrottaa ja laittaa uudestaan paikalleen. En tiedä, auttoiko tuo toimenpide paljonkaan. Enemmän taisi vaikuttaa se, että Jyrin työnantajalla havaittiin wi-fi -laskun jääneen maksamatta ja maksu hoidettiin.)