Juhlakausi ja koti-ikävä

Viime sunnuntaina brittinaapurimme järjestivät iltapäiväteetilaisuuden teemana joulukauden avaus. Syynä joulunaloituksen varhaiseen ajankohtaan oli brittien lähtö kotimaahansa tämän viikon lopulla. 

Saavuimme paikalle ensimmäisinä – kuten aina. Britit olivat ihastuneita siihen, että heidän odotuksensa mukaisesti olimme noudattaneet kutsussa mainittua alkamisajankohtaa. Varmuuden vuoksi he olivat muuten laittaneet kutsuun myös päättymisajankohdan.

Joulukoristeita ei ollut esillä, mutta jouluvaloja esittivät ikkunaan ripustetut intialaisnaapurilta saadut Diwali-valot. Television kautta näkyi luupissa video brittien oman asuinkaupungin perinteisiltä joulumarkkinoilta. Joulumarkkinavideossa ihmiset kuljeskelivat vesisateessa kojuilta toisille, maisemaa hallitsi iso katedraali ja linnan rauniot. Joulumarkkinavideossa ei näkynyt periaatteessa mitään meidän jouluajan traditioista tai joulunaikaan liittyvistä asioista tai edes Suomesta muistuttavia maisemia.

Brittirouva oli leiponut peribrittiläisiä jouluherkkuja. Rouva oli tuskaillut minulle jo aiemmin, millaisen haasteen edessä hän oli ollut, kun piti ottaa huomioon iso määrä erilaisia ruokarajoitteita: mm. maidottomuus, gluteenittomuus, vegaanisuus. Leivonnaisten (esim. mince pies, sokerikakku ja brownies) lisäksi tarjolla oli erilaisia pähkinöitä. Juomaksi tarjottiin alkoholitonta glögiä, teetä ja kahvia.

Brittien iltapäiväteellä iski pitkästä aikaa kova koti-ikävä. Siihen saattoi vaikuttaa keskustelussa aina uusien vieraiden tullessa toistunut kysely siitä, koska britit lähtevät jouluksi kotimaahansa ja koska me Jyrin kanssa lähdemme jouluksi Suomeen. Syynä koti-ikävään saattoi olla myös taustamusiikkina nonstoppina soineet tutut joululaulut.

Palattuamme kotiin kuuntelimme hetken kaikista rakkaimpia joululauluja, vaikka aiemmin olimme päättäneet, että marraskuu on niille liian varhainen hetki.

Lukumäärien ilmaiseminen

Rahamäärät (esim. hinnat) ja muutkin lukumäärät ilmoitetaan Intiassa [meidän näkökulmastamme] hieman totutusta poikkeavasti. Esimerkiksi 119 000 merkitään 1,19,000.

Lukusanaa miljoona ei Intiassa juurikaan käytetä, yleisimmin käytössä ovat termit lakh ja crore. 

1 lakh = 100 000 (merkintätapa Intiassa: 1,00,000)
10 lakh = 1 000 000 (merkintätapa Intiassa: 1,000,000)

1 crore = 100 lakh = 10 000 000 (merkintätapa Intiassa: 10,000,000)

Liikenteessä havaittua

Meillä oli vierailulla viime viikolla suomalaisystävämme. Kävimme hänen kanssa Agrassa – Taj Mahal oli vaikuttava myös toisella kerralla! 

Perjantaista sunnuntaihin automatkoilla Babrala – Agra, Agra – Gurugram ja Gurugram - Noida - Babrala ehti tarkkailla liikennettä. Olen kirjoittanut aiemminkin havaintoja Intian liikenteestä. Viime viikonloppuna pääsi näkemään ja oppimaan uusia asioita siitäkin. Muutamia havaintoja: 

Turvavyöt. Pyytäessä taksitilauksen (esim. hotellin vastaanotossa) pitää muistaa erikseen varmistaa etukäteen, että myös takapenkillä on turvavyöt. 

Tietullit. Täällä ovat käytössä tietullit kuten Brasiliassakin. Kokemukseni perustuu São Paulon osavaltioon, jossa autojonot maksupisteille olivat suoria ja tietullien maksaminen kävi ripeästi. Maksut vastaanottanut työntekijä tervehti aluksi ja kiitteli ja hyvästeli lopuksi.

Täällä tietullien maksaminen on hidas tapahtuma. Jonot ovat muodottomia, näyttää usein siltä, että useita autoja on pyrkimässä samalle maksupaikalle yhtä aikaa. Jonoissa saatetaan myös tehdä viime hetken ohituksia ja koukkauksia ja saada kaikkien eteneminen pysähtymään. Maksun vastaanottava työntekijä ei sano yhtään mitään ylimääräistä. Jos hänelle siis maksaa tasarahalla, koko toimitus hoituu sanaakaan sanomatta.

Hälytysajoneuvot. Liikenne on Intian maaseudulla pääsääntöisesti kaoottista, sillä samalla (huonokuntoisella ja kapealla) tiellä kulkevat mm. eläimet, jalankulkijat, pyöräilijät, mopoilijat, traktorit, rekat ja henkilöautoliikenne. Delhissä ja Gurugramissa kuten muissa kaupungeissa liikenne on kokemuksemme mukaan kaoottista, koska kulkuneuvoja on puolestaan niin paljon. Olen useasti pohtinut, miten ruuhkaan juuttuneen ambulanssin potilaalle on lopulta käynyt.

Viime viikolla näimme hälytysajoneuvoon liittyen erään erikoisimmista liikennetapahtumista Intiassa. Automme ohitti ambulanssi, jonka hälytysvalot olivat päällä. Hetkeä myöhemmin ambulanssi alkoi kuitenkin hidastaa vauhtiaan. Kuskinpuoleinen ovi avattiin, ja kuski oksensi tielle ambulanssin edelleen liikkuessa. Ambulanssin vauhti oli hidastunut niin paljon, että ohitimme sen. Ambulanssissa oli edelleen hälytysvalot päällä. Oletimme siis, että kyydissä oli potilas tai potilasta oltiin menossa hakemaan.

Ylinopeus. Näin viime lauantaina ensimmäisen kerran Intiassa moottoritiellä näyttötaulun, jossa kerrotaan sillä ja sillä rekisterinumerolla varustetun ajoneuvon ajaneen ylinopeutta. Myös meidän asuinalueellamme kiertävällä  tiellä tehdään aika ajoin nopeusmittauksia. Jos ylinopeudesta jää kiinni,  seuraa julkinen häpeä. Esimerkiksi jos kyse on tehtaan työntekijästä, tieto ylinopeutta ajaneesta lähtee sähköpostilla koko henkilöstölle. Lisäksi tulevat pomon nuhteet.

Mopoilevat perheet. Tämä ilmiö ei enää jaksa hämmästyttää, mutta mainitsen kuitenkin. Liikenteessä näkee jatkuvasti mopoja, jotka kuljettavat (oletettavasti) perhettä: kyydissä on kaksi aikuista ja 1-3 lasta. Naapurimme väittävät nähneensä erään mopokuljetuksen, jossa kahden aikuisen ja kahden lapsen lisäksi oli myös vuohi. Nähtyäni noin kymmenen kuukauden ajan liikennettä täällä, en suuremmin epäile tarinan todenperäisyyttä.

Pilaantuneita sipuleita ja pinaattia

Puutarhamme on saanut olla useita viikkoja rauhassa apinoilta. Arvelimme syyksi sen, että edellinen sato oli korjattu ja uudet vihannekset vasta kasvamassa. (Vain pinaatti on jo kypsynyt syötäväksi.) Paikalliset naapurimme ovat kertoneet meille, että puutarhan sato on kerättävä raakana – muuten apinat syövät vihannekset ja kasvikset. Vielä ei kuitenkaan ole ollut edes raakoja vihanneksia syötäväksi.

Kerroin aiemmin sipulin ylituotanto-ongelmastamme. Muutama päivä sitten kävin läpi jäljellä olevaa sipulivarastoamme ja vein pilaantuneet yksilöt biojätepussissa jäteastiaamme. Jostain syystä roskakuski ei käynytkään lauantaiaamuna tavalliseen tapaansa kierroksellaan. Arvelimme, ettei jäteastiaa tarvitse nostaa varmuuden vuoksi sisälle – paikalliset olivat vakuuttaneet meille uudestaan ja uudestaan, etteivät apinat syö sipuleita.

Sunnuntai-iltapäivänä takapihaltamme alkoi kuulua meteliä: Keittiöpuutarhassa oli iso apinalauma. Osa apinoista istahti syömään pinaattia, yksi pureskeli koristepensaitamme ja osa laumasta kierteli kasvimaata napsien maistiaisia sieltä täältä. 

Pari apinaa tuli jäteastiallemme ja avasi sen. Apinat nostivat astiasta pilaantuneita sipuleita sisältävän jätepussin ja alkoivat tutkia sen sisältöä. Kummatkin apinat istuivat maahan, kuorivat sipuleita ja söivät niitä. Myös muut laumassa kiinnostuivat sipuleista; nopeasti takaovemme luona oli puoli tusinaa apinaa kuorimassa ja syömässä sipuleita.

Apinat eivät hätkähtäneet sitä, että seurasimme syöpöttelyä takaoven luona. Me sen sijaan hätkähtelimme, kun apinat kiipeilivät takaovessa sen yläosan verkko-osuutta hyödyntäen. Apinat eivät hätkähtäneet sitäkään, kun keittiöpuutarhaamme tuli pentukoira emonsa kanssa. Pentu haukkui aikansa apinoita, mutta jolkotteli sitten emonsa perässä pois pihastamme.

Pitkähköltä tuntuneen ruokailun jälkeen apinat yksi toisensa jälkeen lähtivät pois puutarhastamme ja jättivät jälkeensä sipulinkuoria ja maahan heittämiään syötäväksi kelpaamattomia sipuleita.

Diwali, osa II

Diwaliin kuuluvat sukulaisvierailujen lisäksi myös käynnit ystävien ja naapurien luona. Meidät kutsuttiin keskiviikkoillaksi asuinalueemme sairaalan lääkärin ja hänen perheensä luo lähitaloon. Vierailukutsuihin liittyy täällä aina liuta kysymyksiä alkaen pukeutumisesta ja päätyen siihen, mihin aikaan pitäisi oikeasti paikalle mennä. Uskonnollisten juhlien yhteydessä kysymyksiä on vielä paljon enemmän: mihin ja miten meidän oletetaan osallistuvan? Jos tarjolla on erityisiä juhlaan liittyviä ruokia, miten niitä on tarkoitus nauttia? Mitä pitäisi viedä tuliaisiksi?

Pukeuduimme siisteihin [länsimaisiin] vaatteisiin ja menimme paikalle minuutilleen kutsuaikana. Olimme ensimmäiset vieraat paikalla; tiesimme, että ainakin myös britit oli kutsuttu. Seurasi hetki small talkia. Lääkärillä ja hänen puolisollaan on kaksi lasta, saimme selville, että poika opiskelee yliopistossa it-insinööriksi ja tytär käy alueemme koulua. Kuulimme lisäksi taas uusia selityksiä Diwalista. Kehuimme olohuoneen Diwali-koristelua (monenlaisia leikkokukkia ja tuikkuja laakeissa matalissa vesiastioissa).

Brittien saavuttua meille tarjoiltiin ennen ruokailua erittäin makeaa mustikkamehua. Ruokapöydälle oli katettu reilu tusina astioita, joissa oli monenlaista syötävää. Osa tarjottavista oli tunnistettavia kuten pähkinät ja kuivahedelmät. Erityisesti Diwaliin kuuluvia olivat Motichoor ladoo (kikhernejauhoista tehdyt uppopaistetut pallerot), Kaju katli (hopealla silattu eräänlainen makeinen, joka on valmistettu cashew-pähkinöistä, sokerista, kuivahedelmistä ja mausteista), Jalebi (muodoltaan kierteinen, uppopaistettu ja sokerivedellä silattu keksi) sekä kuivahedelmien ja pähkinöiden sokerivedellä silatut yhdistelmät, jotka ovat ikään kuin pieniä leivoksia.

Kaikki tarjottava oli todella makeaa. Onneksi ruokajuomana oli vettä makean mehun sijaan.

Meitä oli lopulta naapurissa Diwalia viettämässä isäntäväen lisäksi kolme perhettä: intialainen, brittiläinen ja suomalainen. Kolme kansallisuutta, neljä eri uskontokuntaa. Mistä me puhuimme? Ainakin Diwali-ilotulituksista, joulunviettoon liittyvistä traditioista, lääkärin uudesta televisiosta, antibioottien liiallisesta määräämisestä johtuvista ongelmista, juhlavaatteiden hankkimisesta, Taj Mahalin lumovoimasta ja matkustamisesta Intiassa. (Lääkäriperhe oli lähdössä seuraavana aamuna sukulaisten luo. Heillä oli edessään automatka asemalle ja sen jälkeen puolen vuorokauden junamatka.)

Olimme vieraisilla noin puolisentoista tuntia. Kun lähdimme pois, intialaisperheiden nuoret menivät ulos räjäyttelemään ilotulitteita.

****

Uutinen Times of India -sanomalehdessä (9.11.2018) kertoo, että huonon ilmanlaadun takia ilotulituksia olisi saanut olla vain kahden tunnin ajan Diwalina. Sääntöä on rikottu laajalti ja seurauksena on ollut ilmanlaadun huonontuminen entisestään. Meidän [lähi]alueellamme rakettipamahdukset alkoivat maanantaina ja kuulohavaintojen perusteella jatkuvat vieläkin. Babralan ilmanlaatu on sääennusteen mukaan edelleen vaarallinen.

Diwali, osa I

Eilen vietettiin Diwalia, joka on kansallinen vapaapäivä. Kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten juhlien osalta, täällä oli juhlalle yhtä monta selitystä kuin selittäjää. Turvaudun siis Wikipedian artikkeliin, jonka mukaan Diwali on hyvyyden voittoa pahuudesta symboloiva valon ja lamppujen juhla.

Diwalin lähestymisestä ei voinut olla huomaamatta: sanomalehdissä ja televisiossa mainostettiin Diwalin viettoon tarvittavia tavaroita, vaatteita, ruokia jne. Kaupoissa tulivat myyntiin erikokoiset lahjapakkaukset, joissa oli mm. pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Diwali-lahjoja antavat esimerkiksi työnantajat työntekijöilleen. Olimmekin saaneet ohjeeksi antaa puutarhurillemme pienen rahalahjan. Rahan lisäksi annoimme hänelle ylimääräisenä Diwali-herkkuja. Olimme saaneet kaksi isoa pakettia, niistä saattoi hyvin jakaa osan pois.

Diwalia juhlistaakseen kolme naapuriamme ripusti talonsa ulkopuolelle kunnioitettavat määrät värillisiä lamppuja. Sähkölamppujen lisäksi eilisiltana pihatiet valaistiin öljytuikuilla. Pimeässä illassa valot näyttivät hienoilta.

Diwaliin kuuluvat myös ilotulitukset. Useampi naapurimme kertoi, että Delhissä olisi ilotulitukset kielletty huonon ilmanlaadun vuoksi. En pystynyt varmistamaan tätä tietoa mistään uutislähteestä. Meidän asuinalueellamme (ja ilmeisesti myös läheisessä kylässä) ei ilmanlaadun muuttuminen alkuviikosta erittäin epäterveellisestä vaaralliseksi hillinnyt ilotulitteiden käyttöä. Rakettien pamahdukset alkoivat jo maanantai-iltana ja kiihtyivät tiistain kuluessa. Eilen pamahtelu, räjähtely ja vinkuminen rupesi kuulumaan jo ennen pimeän tuloa ja jatkui yli puoleenyöhön asti. 

Rakettien ampujat eivät menneet kauemmaksi taloista, esimerkiksi läheiselle isolle kentälle. Olimme nähneet jo aiemmin illalla, että raketteja ammuttiin todellakin taloalueemme keskellä kulkevalla kapealla tiellä. Illan kuluessa ehdimmekin olohuoneessa monta kertaa hypähtää säikähdyksestä, kun äkkiä pamahti ihan talomme lähettyvillä. Rakettien ampumiselle oli määritelty kellonajat (myös lopettamisaika). Olen kuitenkin melko varma, että ellei brittinaapurimme olisi käynyt ulkona komentamassa ammuskelijoita lopettamaan, pamahtelu olisi jatkunut aamuun asti. (Briteillä oli kuulemma mitta tullut täyteen, kun sänky tärisi isoimpien rakettien räjähdellessä.)

Epäterveellisestä vaaralliseen

Kuukausia kestäneen kuumuuden ja loppukesän monsuunikauden jälkeen nyt olisi vihdoin lämpötilojen puolesta mukava tehdä kävelylenkkejä alueellamme: aamuisin on parikymmentä astetta ja päivän ylin lämpötila on noin +28. Aistinvaraisesti havaittava ilman huono laatu ei kuitenkaan houkuta menemään ulos.

Koko viime viikon ajan Babralan sääennusteessa oli päivittäin varoitus ilmanlaadusta (erittäin epäterveellinen). Times of India -sanomalehden mukaan ilmanlaatu oli poikkeuksellisen huono myös Delhissä ja Agrassa. Agrassa Taj Mahal oli kadonnut savusumun vuoksi näkyvistä ja koululuokissa istuttiin hengityssuojaimet kasvoilla. Tällä viikolla myös mm. Yle ja BBC ovat uutisoineet Delhin ilmanlaadun huonoudesta 

Delhissä ja sen satelliittikaupunki Gurugramissa olen havainnut, että saasteisimpina päivinä ilma haisee. Ennen viime viikkoa en ollut kokenut samaa ilmiötä Babralassa. Eilen ja tänään ilma on haissut vielä viime viikkoistakin voimakkaammin. Ensimmäistä kertaa olen nähnyt asuinalueellamme savusumua. Delhistä ja Gurugramista tuttuun tapaan myös näkyvyys oli muuttunut huonoksi. 

Sääennuste tukee havaintojani. Ilmanlaatu ei Babralassa ole tällä hetkellä enää erittäin epäterveellinen vaan vaarallinen.

Jätehuoltoa, kierrätystä ja lajittelua

Brittinaapurimme kanssa pohdimme taannoin lajittelevatko muut naapurit jätteitään. Syynä pohdintaamme oli se, että roskakuskit vaikuttavat yhä edelleen hämmentyneiltä hakiessaan jätteitämme. Lajittelemme alueemme ohjeen mukaan kuivajätteen ja biojätteen. Lisäksi – brittien tapaan – lajittelemme pahvit, lehdet/paperit sekä muovin ja lasin.

Jokaisella talolla pitää olla kaksi jäteastiaa: yksi kuivajätteelle, toinen biojätteelle. Talossamme oli edellisten asukkaiden jäljiltä vain yksi jäteastia. Emme ole (vielä) saaneet toista astiaa, olemme odottaneet sitä muutostamme alkaen. Ainoa jäteastiamme on pieni; siihen mahtuu juuri ja juuri kaksi jätepussia yhtäaikaa. Kaikki muut jätteet on asetettava jäteastian päälle tai sen välittömään läheisyyteen.

En tiedä, kuinka monta roskakuskia alueellamme työskentelee. Ainakin ne kaksi, jotka olen tavannut. Toinen tapaamistani roskakuskeista koputtaa aamuisin takaoveen, tervehtii ja kysyy, onko kaikki jäte muistettu tuoda roska-astiaan. Toinen roskakuski ei tervehdi tai edes vastaa tervehdykseen, ei koskaan koputa takaoveen tai kysy erikseen jätteistä. 

Eräänä aamuna melko pian muuttomme jälkeen palvelualtis roskakuski koputti takaoveemme. Hän halusi varmistaa, että jäteastiamme vieressä ollut laatikollinen (kierrätysohjeen mukaan rutattuja) muovipulloja sekä paperipussiin kerätyt pahvit olivat jätettä. Yrmeämpi roskakuski puolestaan jätti alkuvaiheessa aina muut kuin jäteastian sisällä olleet jätteet viemättä. Hän nosti jäteastian päälle laitetun muovipulloja sisältävän pahvilaatikon maahan ja jätti sen siihen. Samalla tavoin hän toimi muutostamme syntyneen pahvi- ja pakkausjätteen kanssa. Pieneksi taitellut ja yhteen laatikkoon kerätyt pahvit odottelivat ulkona pari päivää ja likosivat kohdalle osuneessa sadekuurossa, kunnes jätehuollosta vastaavan henkilön kautta saatiin roskakuski uskomaan, että haluamme oikeasti päästä eroon pahveista.

Lajittelin aiemmin sanomalehdet paperipussiin ja jätin pussin jäteastian luo. Kesäkuun tienoilla pyykkimies kysyi meiltä vanhoja sanomalehtiä. Puhtaat ja silitetyt pyykit toimitetaan meille aina sanomalehtiin käärittynä. Emme olleet ymmärtäneet, että meidän oletettiin antavan likapyykkien mukana sanomalehtiä tätä varten. Nykyisellään likapyykin mukana lähtevät meiltä myös viikon sanomalehdet. Pyykin mukana tulevat muutamat sanomalehtiarkit kierrätän paperiroskiin.