Taj Mahal aamuvarhaisella

Emme ole kahdeksan kuukauden aikana paljonkaan matkustaneet Intiassa. Kun olemme olleet lähdössä lentomatkalle Suomeen tai muualle Eurooppaan, olemme matkustaneet Babralasta Delhin satelliittikaupunkiin nimeltä Gurugram ja yöpyneet lähes joka kerralla samassa lentokenttähotellissa. Kauppareissujen kohteena ovat puolestaan olleet Noida tai Aligarh. 

Viime viikonloppuna matkustimme Agraan, jonne on meiltä matkaa noin 160 kilometriä. Kokemuksemme perusteella tavallisin keskivauhti mihin tahansa suuntaan Babralasta lähteekin on 40 km/h. Automatkan kesto siis parhaissakin olosuhteissa tulisi olemaan noin neljä tuntia. Matka kesti lopulta melko tarkalleen viisi tuntia. Noin kolmen vartin ajan seisoimme paikallamme liikenneruuhkassa. Ruuhkan alkuperäistä aiheuttajaa emme nähneet. Meidän juuttuessamme paikallemme tiellä syynä olivat väärään suuntaan ajavat ajoneuvot. Ne olivat yrittäneet kiertää ruuhkaa siirtymällä ajamaan vastaantulevien kaistalle. Paikalla olleiden poliisien tehtäväksi jäi seurata tienreunalta suman hidasta purkautumista.

Pääkohteemme Agrassa oli melko helposti arvattavissa: Taj Mahal. Brittinaapuriemme sekä hotellimme antaman vihjeen mukaan paras aika vierailulle olisi auringonnousu, jolloin vierailijoita olisi vähiten, eikä kuumuuskaan olisi vielä pahimmillaan. Noudatimme vihjettä ja lauantaiaamuna klo 5.45 meitä odotti opas hotellin aulassa. Hotellivieraille ja oppaille oli kuljetus Taj Mahalille golfkärryllä. Aamu oli vasta valkenemassa, kun pidempien ja lyhyempien golfkärryjen, nautaeläimien, kulkukoirien ja jalankulkijoiden virta kulki kohti Taj Mahalin porttia.

Hotelli oli hankkinut meille valmiiksi pääsyliput. Ei-intialaisten pääsylippu on kalliimpi, mutta siihen sisältyy vesipullo ja kenkäsuojat (= ei tarvitse liikkua paljain jaloin/sukkasillaan). Sisäänkäynnillä on erilliset jonot miehille ja naisille. Alueelle saa ottaa kassin, joka tutkitaan turvatarkastuksessa. Läpivalaisulaite ei ollut toiminnassa, joten kaikki kassit tutkittiin erikseen käsin, ja tavarat nosteltiin kassista ulos. Hotellin meille vuokraama opas oli erittäin hyvä. Hän puhui ymmärrettävää englantia, oli valmis ottamaan meistä loputtomasti kuvia Taj Mahalin luona ja puhui liki kaksi tuntia yhteenmenoon ilman lunttilappuja rakennuksesta alkaen sen suunnittelusta ja päätyen nykyaikojen korjaustöihin.

Jotkut kohteet ovat tuottaneet livenä pettymyksen, Taj Mahal ei kuulu niihin. Pilvisen aamun takia emme nähneet rakennuksen kylpevän auringonnousun valossa. Se ei haitannut. Rakennus teki todella suuren vaikutuksen. Koko viikonlopuksi luvatut ukkosmyrskyt ja jatkuva sade pysyttelivät poissa juuri sen parituntisen, jonka olimme Taj Mahalilla. Kun palasimme hotelliin aamiaiselle, alkoi sataa ja huoneemme parvekkeella istui apina kuorimassa itselleen appelsiinia.

Syntymäpäivillä

Intialaisnaapurimme rouvalta tuli kutsu syntymäpäiväjuhliin. Intialaisten juhlien osalta vaikeimmat kysymykset ovat niitä, joita ei voi oikein keneltäkään kysyä. Oliko kyseessä kutsu, jonka kellonaikaa pitäisi noudattaa vai oliko tarkoitus tulla ilmoitettua ajankohtaa myöhemmin? Millaisia syntymäpäivälahjoja täällä annetaan naapurille, jota ei tunne kovin hyvin? Entäpä juhlien kesto? Oliko tarkoitus vain melko lyhyesti juoda kahvia ja katsella, kuinka päivänsankari leikkaa kakkua vai viipyä pidempään?

Jokainen tilaisuus, johon olen täällä asuttujen kahdeksan kuukauden aikana osallistunut on opettanut omalta osaltaan lisää paikallisista tavoista. Niinpä joitain asioita pystyin kutsusta päättelemään ja/tai arvaamaan etukäteen: Juhlien kellonajasta (11.30) johtuen paikalle tulisi käytännössä vain naisia. Juhlat tulisivat myös melko varmasti päättymään viimeistään 13.15-13.30, jolloin tehtaan konttorissa työskentelevät puolisot tulisivat kotiin lounaalle.

Menin paikalle noin 11.35 ja olin järjestyksessä toinen vieras. Brittinaapurimme rouva oli tullut minuutilleen kutsussa mainittuna ajankohtana. Muut vieraat tulivatkin sitten puolesta tunnista tuntiin kutsussa ilmoitettua kellonaikaa myöhemmin. 

Päivänsankarille laulettiin Happy Birthday. Sen jälkeen kukin vieraista vuorollaan leikkasi synttärikakkuna esiintyneestä makeasta piirakasta palasen ja syötti sen kädestään päivänsankarille. Tämän jälkeen päivänsankari syötti puolestaan palasen vieraalle. Onneksi olin kuullut Jyriltä etukäteen tästä traditiosta – Jyri oli päässyt seuraamaan rituaalia toimistolla kollegan synttäreitä juhlittaessa.

Kakkurituaalin jälkeen tuotiin tarjolle kasviksilla täytettyjä vaaleita kolmioleipiä, keitettyä maissia, mukavasti maustettuja vihreitä linssejä ja itsetehtyjä perunalastuja. Jälkiruokana oli omena- ja banaanipalasilla höystetty makea vanukas.

Ainakin näihin syntymäpäiväjuhliin jokainen (pl. minä ja brittirouva) kutsutuista toi tullessaan yhden punaisen kukkasen. Kukkaset kerättiin maljakkoon keskelle pöytää. Lahjat puolestaan sijoitettiin erilliselle lahjapöydälle. Tietämättä täkäläisestä lahjapolitiikasta vein lahjaksi punasävyisen Unikko-tarjottimen ja samanväriset Unikko-servietit. (Olemme Suomen-reissuilla ostaneet lahjoiksi sopivia juttuja kuten Marimekon mukeja, tarjottimia ja serviettejä sekä suomalaisia makeisia.) Muut toivat lahjaksi mm. koruja ja erilaisia leipomuksia.

Kanakeittoa/munakoisocurrya sunnuntailounaaksi

Asuinalueellamme on kolme kauppaa, joista yksikään ei myy liha- tai kalatuotteita. Heti muutettuamme eräs intialaisista naapureistamme kertoi, että lihaa ja/tai kalaa voi tilata alueen ulkopuolisilta kauppiailta.

Lihatilauksen tekeminen tekstiviestillä on yksinkertaista. Viestiin tieto halutusta lihasta (kana; lammas) ja määrästä, lisäksi tietysti tilaajan nimi ja osoite. Viestissä voi kertoa myös mahdolliset erikoistoiveet, jos esimerkiksi haluaa luutonta lihaa tai vaikka lampaan lapaa. Lihakauppias kuittaa tilauksen yleensä saman tien ja varmistaa vielä toimituspäivän. 

Kaksi viikkoa sitten maanantaina tein tilauksen itse ensimmäistä kertaa. Toimituspäiväksi sovittiin perjantai ilman tarkempaa kellonaikaa. Lihakauppiaasta ei kuulunut perjantaina mitään. Illalla havaitsimme, että ovikellomme oli taas lakannut toimimasta. Oli siis olemassa mahdollisuus, että lihakauppias oli yrittänyt toimittaa tilauksen perille, muttei havainnut ovikellon toimimattomuutta. (Tosin siinä tapauksessa olisi voinut kuvitella hänen soittavan ollessaan talollamme.)

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina. Näin myös tapahtui. Kanaa tuli sovittu määrä, liha oli hyvälaatuista. Kilo kanasuikaleita kotiintoimitettuna maksoi 200 rupiaa (noin 2,40 euroa).

Viime maanantaina tilasin taas kanaa. Olin suunnitellut kokeilevani sunnuntailounaaksi kanakeiton tekemistä ensimmäistä kertaa elämässäni. Toimituspäiväksi sovittiin taaskin perjantai. Lihakauppiasta ei kuulunut perjantaina.

Kyselin tilauksestamme tekstiviestillä. Lihakauppias ilmoitti, että tilauksemme tulisikin vasta lauantaina klo 13. Kun mitään ei ollut tapahtunut 14.30 mennessä, lähetin uuden kyselyviestin. Lihakauppias ilmoitti olevansa Delhissä, ja tilauksemme toimitettaisiinkin sunnuntaina. Vastasin, että peruutamme tilauksen. Myös brittinaapurimme olivat tilanneet kanaa, toimituspäivä oli sovittu perjantai. Tilausta ei oltu toimitettu, eikä lihakauppias ollut lähettänyt minkäänlaisia selitysviestejä.

Sunnuntailounaaksi teimme kanakeiton sijaan munakoisocurrya. Curryn hautuessa liedellä brittinaapurimme lähetti viestin. Heille oli juuri hetkeä aiemmin toimitettu kanaa tuplasti tilaukseen nähden. Lihakauppias oli kertonut, että toinen kanapaketti oli meidän tilauksemme – ovikellomme ei ollut taaskaan toiminut. Lihakauppias oli jättänyt kertomatta, että olimme itse asiassa peruuttaneet tilauksemme. Sovimme, että britit käyttäisivät myös meidän tilaamamme kanasuikaleet (jotka he olivat jo maksaneetkin).

Tekstiviesti pääministeriltä

Asuinalueellamme käytetään massatekstiviestejä mm. juhlista ja erilaisista tapahtumista ilmoittamiseen. (Sen sijaan esimerkiksi ennakkoon tiedossa olevista vesikatkoista kerrotaan vain taloihin jaettavilla lappusilla!) Tekstiviestit ovat yleensä englanniksi ja tulevat joko muutamaa päivää ennen – tai kuten viimeksi – vasta iltatapahtuman alkamisen jälkeen.

Viime tiistaina tuli taas massatekstiviesti – tällä kertaa Intian pääministeriltä. Ensimmäinen tekstari oli paikallisella kielellä, jälkimmäinen englanniksi. Pääministeri markkinoi viestissään puhtauskampanjaansa. Kampanjassa siis halutaan kiinnittää huomio ympäristön puhtauteen Intiassa ja saada jokainen omalta osaltaan toimimaan sen hyväksi. Eräs keskeinen tavoite kampanjassa on vessojen rakentaminen. 

Pääministerin lanseeraama kampanja alkoi vuonna 2014. Tänä vuonna kampanjan aktiiviaika on 15.9.-2.10. Kampanjan päätöspäivä on myös Mahatma Gandhin syntymäpäivä. Pääministerin puhtauskampanja päättyy vuonna 2019, kun Mahatma Gandhin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Uutinen kampanjasta: Times of India 12.9.2018

Ovikelloon eksyneet

Ensimmäiset asuinkuukaudet talomme ovikellossa ei ollut toimintaongelmia. Yllätys olikin siis jonkinlainen, kun palattuamme Suomesta elokuussa ovikello oli mykistynyt. Pienen tutkimisen jälkeen arvelimme syyksi ovikellon sisällä olleita gekkon munia. 

Ovikello vaihdettiin. Uusi ovikello toimi parisen viikkoa moitteettomasti.

Viime perjantaina havaitsin, että ovikello oli taas lakannut toimimasta. Tutkimme ovikelloa uudestaan. Tällä kertaa arvelimme syyksi muurahaisia, jotka monsuunin ja poissaolomme innoittamina ovat alkaneet käyttää etuovemme edustaa polullaan. Muurahaisten erehtyminen polultaan ovikellomme soittopainikkeeseen ja siitä aiheutunut oikosulku tuntui loogisimmalta selitykseltä.

Viimeisen viikon ajan ovikello on toiminut täysin satunnaisesti.

Ylituotannosta tyhjään puutarhaan

Vielä muutama viikko sitten tuntui siltä, että puutarha tuotti liikaa satoa. Meillä oli ylituotantoa esimerkiksi okrasta ja sipulista. Monsuunikauden ja heinä-elokuun poissaolomme aikana tilanne muuttui dramaattisesti. 

Ensimmäiset kuukaudet tässä talossa asuessamme puutarhuri tuli aina aamuisin kysymään (hindiksi), mitä vihanneksia ja/tai yrttejä puutarhasta haluaisimme. Vihanneksia, yrttejä ja maustekasveja tuli päivittäin ylenpalttisesti kahden hengen taloudelle. Viimeisten viikkojen aikana tilanne on ollut täysin toisenlainen: puutarhasta on saatu kaksi kertaa papuja ja kerran taaroja. Yrteistä on jäljellä enää basilikaa. 

Juttelin asiasta myös naapurissa asuvan brittirouvan kanssa. Kun rouva oli liki epätoivoisena pyytänyt puutarhasta mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa, puutarhuri oli tuonut banaaninipun. Britillä oli se käsitys, että vuodenajan vaihtuessa vaihtuvat myös kausivihannekset. Siihen viittaisi ainakin se, että puutarhaamme on tällä viikolla istutettu uusia kasveja. Jännityksellä odotan, mitä on tulossa.

Uusia asukkaita naapurissa

Brittinaapuriemme talo on vetänyt puoleensa viime kuukausina uusia asukkaita. 

Toukokuussa pariskunta oli havainnut työhuoneessa muutaman muurahaisen. Nopeasti muurahaisten määrä alkoi kasvaa kunnes tarkempi tutkimus paljasti seinän rakenteessa muurahaisten asumuksen. Pari päivää kestäneen purkamis-, myrkytys- ja korjausoperaation jälkeen muurahaiset ovat pysyneet poissa.

Kaikki naapurustomme talot tuntuvat olevan gekkojen suosiossa. Gekot ovat yleensä melko tai erittäin pieniä, niiden läsnäolo on lähes huomaamatonta (ulosteita ja satunnaisia seinältäputoamiselta kuulostavia lätsähdyksiä lukuun ottamatta). Kun britit olivat palanneet hieman pidemmän poissaolon jälkeen kotiinsa, sinne oli muuttanut huomattavan isokokoinen gekko, jonka liikkumista asunnossa ei voinut olla huomaamatta.

Brittien uusin alivuokralainen on tähänastisista kaikista epämiellyttävin: Jossain vaiheessa meneillään olevan monsuunikauden aikana brittien puutarhaan on asettunut käärme. Olemme nähneet täällä ollessamme kolmessa eri paikassa käärmeen (ranta, koulun piha, ajotie), mutta olemme uskoneet intialaisnaapuriemme väitteitä siitä, ettei käärmeitä tule talojen pihapiiriin enää nykyisellään kuten heti alueen valmistuttua. Kuultuani naapurien käärmeestä olen alkanut käyttää puutarhassa käydessäni kunnollisia kenkiä varvassandaalien sijaan. Valitettavasti minulla ei ole täällä pitkävartisia kumisaappaita.