Jälkiruokia

Intialaisesta ruokakulttuurista ei ole vielä kertynyt kovinkaan runsaasti kokemuksia, sillä olemme syöneet lähinnä hotellien ravintoloissa tai täällä Babralassa tilapäismajoituksessamme. Olen kuitenkin ehtinyt havaita, että täällä makea tarkoittaa vielä makeampaa kuin Brasiliassa (jossa luulin maistaneeni kaikkien aikojen makeimpia jälkiruokia!).

Hotellien jälkiruuista suurin osa on ollut kansainvälisiä, esimerkkinä pannacotta ja erilaiset kakut. Täällä vierastalossa on ollut jälkiruokana tarjolla hedelmiä eri tavoin esimerkiksi tuorehedelmäsalaattia ja vaniljakiisseliä hedelmäpalasilla. Hedelmäsalaatissa ei ole luotettu hedelmien omaan mehukkuuteen vaan kastikkeena on käytännössä sokerilientä. Erittäin suosittu jälkiruokamuoto on vanukas: Jälkiruokavalikoimaan kuuluvat riisivanukas, suklaavanukas, vaniljavanukas ja porkkanavanukas. Täällä porkkanavanukas tehdään kuulemma keittämällä ensin porkkanaraastetta maidossa ja mukaan lisätään kardemummaa, hunajaa sekä manteleita. (Netistä löytyy monenlaisia porkkanavanukkaan ohjeita suomeksi ja englanniksi.) 

Suosittu on myös Gulab jamun. Wikipediassa on sama tieto, joka on kuultu paikallisilta: kyseessä on maidosta valmistettu todella makea jälkiruoka. Valmistustavasta on kuitenkin toisenlaistakin tietoa: erään täällä vierailleen muualta Intiasta kotoisen olevan henkilön mukaan Gulab jamun olisikin uppopaistettu vehnäjauhotaikinapallero.

Jälkiruokien raaka-aineita ei ole muutenkaan aina helppo tunnistaa: esimerkiksi porkkanavanukas on väriltään syvän punaista. En olisi ensimmäisenä yhdistänyt mielessäni porkkanoita jälkiruokaan. Varsinkaan, kun minulla ei ollut etukäteistietoa siitä, että Intiassa onkin punaisia porkkanoita.

Yöllinen äänimaisema

Miljoonakaupunki Campinasissa asuessa tottui siihen, ettei vuorokaudessa ollut oikeastaan yhtään hiljaista hetkeä. Olin kuitenkin olettanut, että parintuhannen asukkaan yhteisössä Intian maaseudulla olisi öisin hiljaista. Oletin väärin.

Osa yön äänistä on tuttuja ja arvattavia: autoja ja muita moottoriajoneuvoja. Campinasin illoista ja öistä tuttuja autojen varashälyttimiä, tööttäyksiä tai eri syistä johtuvia pamahduksia ei sentään ole [vielä] kuulunut.

Yöaikaan kuuluu myös todella paljon eri eläinten ääniä: koirien haukuntaa, lintujen karjumista ja kiljumista sekä tunnistamattomia ääniä, mm. ulvontaa. Ulvonta on kuulemma kettujen paikallissukulaisten tapa kommunikoida. Eläinten äänistä selvästi eniten riittää yöstä toiseen koirien haukuntaa. Osa haukkujista lienee kulkukoiria, osa puolestaan vartijoiden koiria.

Aika ajoin kuuluu myös pilliin vihellyksiä. Teoriamme on, että alueella partioivat vartijat puhaltelevat pilleihinsä viestiäkseen toisilleen. Näkökulmasta riippuen pelottavampia tai jännittävämpiä ovat kuitenkin yön pimeydessä kuuluvat keskustelupätkät, huudot ja niitä seuraavat nopeat juoksuaskeleet.

Eksoottisia (ja vähemmän eksoottisia) eläimiä

Olen ottanut tavakseni tehdä kävelylenkkejä aamuisin tällä alueella. Periaatteessa alue on viihtyisiä: paljon puita ja muuta kasvillisuutta, pieniä metsäkaistaleitakin on jätetty. Käytännössä kävelylenkki kulkee koko matkan asfalttitiellä, puistojen läpi voi kyllä halutessaan oikaista.

Aamuisilla kävelylenkeilläni en yleensä näe muita ihmisiä. Alueen asukkaat ovat koulussa tai töissä. Erilaisia eläimiä sen sijaan voi bongata pitkin reittiä.

Oravia juoksentelee niin tilapäismajoituksemme pihamaalla kuin metsäkaistaleiden puissa. Samalla pihamaalla lenkkejään tekevästä riikinkukosta olenkin jo maininnut. Riikinkukko ei ole yksinäinen: alueella näyttäisi olevan itse asiassa hämmästyttävän paljon riikinkukkoja. Riikinkukkojen lisäksi olen bongannut myös muita lintuja kuten papukaijoja ja paikallisia puluja. Lukuisten muiden näkemieni lintujen tunnistukseen tarvittaisiin kiikarit ja mielellään jonkinlainen Intian laulava lintukirja. Paikallisten mielestä kevät on jo selkeästi lähestymässä, lintujen nonstoplaulu ja auringonpaiste vievät kyllä omatkin ajatukset pois talvesta.

Tilapäismajoituksemme sijaitsee lammen rannalla. Lammessa on pienenpieniä kaloja – ja rantakäärmeitä (tai niiden intialaisia vastineita). Käärmeitä on alueella myös muualla ja tästä paikalliset ovatkin meitä varoittaneet. Varoitus tuli hieman myöhässä, sillä jo ensivierailulla näimme käärmeen myös koulun pihalla. Käärmeet ovat kuulemma joitain kertoja puraisseet kävelijöitä. Yleensä syynä on ilmeisesti ollut se, että kävelijä on vahingossa tallannut käärmeen päälle. Käärmeiden lisäksi muita epämiellyttäviä eläinbongauksia ovat olleet jättiläismäisen kokoiset muurahaiset sekä sisätiloissa koko ajan lentelevät moskiitot.

Alueella kiertelee kulkukoiria, joista osalla on pentujakin. Eräänä iltana päätimme oikaista puistoalueen läpi tullessamme takaisin majapaikkaan. Meillä oli valonlähteenä ainoastaan puhelimen taskulamppu. Läheltämme alkoi kuulua pikkuhiljaa kovenevaa murinaa ja äkkiä taskulampun valokeiloihin osui lukuisia koiria. Pimeydessä meidät ympäröineet koirat seurasivat meitä lähimmän talon pihapiiriin asti. Tilanne tuntui melko epämiellyttävältä.

Täällä on kuulemma aiemmin ollut runsaasti apinoita, ongelmaksi asti. Apinoita on edelleenkin – ja nekin saattavat käärmeiden ja kulkukoirien tapaan puraista ihmisiä. Kulkukoirilta ja apinoilta suojautumiseksi meitä on opastettu ottamaan kävelylenkille mukaan puukeppi, jolla eläimiä voi tarvittaessa hätistellä. 

Maahanmuuttomuodollisuuksia (taas…)

Saimme viisumimme Intiaan melko helposti – ainakin jos vertaa hakuprosessia varsinaisiin, paikan päällä tapahtuviin maahanmuutossa vaadittaviin muodollisuuksiin.

Sivusin jo aiemmin maahanmuutossa vaadittavaa rekisteröitymistä paikallisella poliisiasemalla. Rekisteröitymisessä meitä avusti Jyrin työnantajan palkkaama konsultti, joka oli mukanamme myös poliisiasemalla. Häneltä saamiemme ohjeiden mukaan rekisteröityminen piti hoitaa paikkakunnalla, johon olimme saapuneet (ei paikkakunnalla, jonne olimme asettumassa). Kun olimme saaneet haalittua kasaan kaikki rekisteröinnissä vaadittavat dokumentit paksu dokumenttinippuni käytiin poliisiasemalla läpi etukäteen varattuna asiointiaikana, annettiin tarvittavat leimat ja allekirjoitukset ja rekisteröityminen oli tehty. Helppo homma!

Pari päivää rekisteröitymiseni jälkeen saimme tiedon, että prosessi olisikin pitänyt hoitaa toisella tapaa. Edessä oli siis juuri tehdyn rekisteröitymisen poistaminen (henkilökohtainen käynti poliisiasemalla) ja uusi rekisteröityminen (tällä kertaa tulevalla asuinpaikkakunnallamme eli  Babralassa). Koska olimme lähdössä Suomeen viikoksi, rekisteröitymisen poistaminen olisi tehtävä palattuamme. Haalimme kasaan taas kaikki tarvittavat dokumentit (ja hankimme uuden nipun passikuvia). Suomesta tultuamme menimme suunnilleen suoraan lentokentältä poliisiasemalle ja katselimme, kuinka viranomainen selasi taas dokumenttiniput läpi, leimaili tarvittavat kohdat ja allekirjoitti tarvittavat dokumentit.

Babralaan päästyämme teimme heti saavuttuamme sähköisen rekisteröinnin. Kyse ei ollut maahanmuuttorekisteröinnistä vaan rekisteröinnistä, joka vaaditaan hotelliasumiseen rinnastuvasta yöpymisestämme tehtaan vierastalossa. Rekisteröinnissä kysytään hyvin paljon erilaisia henkilötietoja ja vaaditaan mukaan valokuva. Kyseessä oli minun kohdallani kolmas ja Jyrillä neljäs vastaava rekisteröinti. (Tätä rekisteröintiä ei tarvittaisi, jos olisimme jo päässeet muuttamaan asuntoomme.) Odottelemme edelleen tietoa siitä, milloin pääsemme tekemään maahanmuuttoon liittyvän rekisteröinnin lähimmällä poliisiasemalla.

***

Asioihin tottuu nopeasti: Kummallakaan poliisiasemakäynnillä en hämmästellyt vuoronumerosysteemiä. Esimerkiksi kun jälkimmäisellä asiointikerralla saavuimme paikalle, vuoronumeronäytössä oli 47. Kymmenen - viidentoista minuutin odottelumme aikana, vuoronumero vaihtui kerran. Siihen ei tullut numero 48 vaan 53. Systeemi oli siis aivan samanlainen kuin São Paulossa rekisteröitymistä hoidettaessa: vuoronumerot singahtelivat järjestelmässä täydellisessä epäjärjestyksessä.

Alkuvaiheen hämmästelyjä

Ylimakeus. Tee, mehut, jälkiruuat jne. ovat maultaan ylimakeita. Sokeria annostellaan surutta.

Murot kuumalla maidolla. Muroihin laitetaan täällä kuumaa maitoa. Myös hotellissa, jossa asuimme muutaman päivän, oli murojen (ja myslin) kanssa tarjolla kuumaa maitoa. (Kylmää maitoa saa kyllä erikseen pyytäessä.)

Moskiitot. Campinasissa Brasiliassa moskiitot tulivat kevään myötä ja kesällä niitä oli ärsyttävyyteen asti. Talvella moskiittoja ei käytännössä ollut. Babralassa on meneillään talvi, mutta moskiitot eivät tunnu sitä ymmärtävän. Ainakin niitä on runsaasti. 

+

Bonus: vasemmanpuoleinen liikenne