Miljoonakaupunki Campinasissa asuessa tottui siihen, ettei
vuorokaudessa ollut oikeastaan yhtään hiljaista hetkeä. Olin kuitenkin olettanut, että
parintuhannen asukkaan yhteisössä Intian maaseudulla olisi öisin hiljaista. Oletin
väärin.
Osa yön äänistä on tuttuja ja arvattavia: autoja ja muita moottoriajoneuvoja. Campinasin illoista ja öistä tuttuja
autojen varashälyttimiä, tööttäyksiä tai eri syistä johtuvia pamahduksia ei
sentään ole [vielä] kuulunut.
Yöaikaan kuuluu myös todella paljon eri eläinten ääniä: koirien
haukuntaa, lintujen karjumista ja kiljumista sekä tunnistamattomia ääniä,
mm. ulvontaa. Ulvonta on kuulemma kettujen paikallissukulaisten tapa
kommunikoida. Eläinten äänistä selvästi eniten riittää yöstä toiseen koirien
haukuntaa. Osa haukkujista lienee kulkukoiria, osa puolestaan vartijoiden
koiria.
Aika ajoin kuuluu myös pilliin vihellyksiä. Teoriamme on,
että alueella partioivat vartijat puhaltelevat pilleihinsä viestiäkseen toisilleen.
Näkökulmasta riippuen pelottavampia tai jännittävämpiä ovat kuitenkin yön
pimeydessä kuuluvat keskustelupätkät, huudot ja niitä seuraavat nopeat juoksuaskeleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti