Maahanmuuttomuodollisuuksia (taas…)

Saimme viisumimme Intiaan melko helposti – ainakin jos vertaa hakuprosessia varsinaisiin, paikan päällä tapahtuviin maahanmuutossa vaadittaviin muodollisuuksiin.

Sivusin jo aiemmin maahanmuutossa vaadittavaa rekisteröitymistä paikallisella poliisiasemalla. Rekisteröitymisessä meitä avusti Jyrin työnantajan palkkaama konsultti, joka oli mukanamme myös poliisiasemalla. Häneltä saamiemme ohjeiden mukaan rekisteröityminen piti hoitaa paikkakunnalla, johon olimme saapuneet (ei paikkakunnalla, jonne olimme asettumassa). Kun olimme saaneet haalittua kasaan kaikki rekisteröinnissä vaadittavat dokumentit paksu dokumenttinippuni käytiin poliisiasemalla läpi etukäteen varattuna asiointiaikana, annettiin tarvittavat leimat ja allekirjoitukset ja rekisteröityminen oli tehty. Helppo homma!

Pari päivää rekisteröitymiseni jälkeen saimme tiedon, että prosessi olisikin pitänyt hoitaa toisella tapaa. Edessä oli siis juuri tehdyn rekisteröitymisen poistaminen (henkilökohtainen käynti poliisiasemalla) ja uusi rekisteröityminen (tällä kertaa tulevalla asuinpaikkakunnallamme eli  Babralassa). Koska olimme lähdössä Suomeen viikoksi, rekisteröitymisen poistaminen olisi tehtävä palattuamme. Haalimme kasaan taas kaikki tarvittavat dokumentit (ja hankimme uuden nipun passikuvia). Suomesta tultuamme menimme suunnilleen suoraan lentokentältä poliisiasemalle ja katselimme, kuinka viranomainen selasi taas dokumenttiniput läpi, leimaili tarvittavat kohdat ja allekirjoitti tarvittavat dokumentit.

Babralaan päästyämme teimme heti saavuttuamme sähköisen rekisteröinnin. Kyse ei ollut maahanmuuttorekisteröinnistä vaan rekisteröinnistä, joka vaaditaan hotelliasumiseen rinnastuvasta yöpymisestämme tehtaan vierastalossa. Rekisteröinnissä kysytään hyvin paljon erilaisia henkilötietoja ja vaaditaan mukaan valokuva. Kyseessä oli minun kohdallani kolmas ja Jyrillä neljäs vastaava rekisteröinti. (Tätä rekisteröintiä ei tarvittaisi, jos olisimme jo päässeet muuttamaan asuntoomme.) Odottelemme edelleen tietoa siitä, milloin pääsemme tekemään maahanmuuttoon liittyvän rekisteröinnin lähimmällä poliisiasemalla.

***

Asioihin tottuu nopeasti: Kummallakaan poliisiasemakäynnillä en hämmästellyt vuoronumerosysteemiä. Esimerkiksi kun jälkimmäisellä asiointikerralla saavuimme paikalle, vuoronumeronäytössä oli 47. Kymmenen - viidentoista minuutin odottelumme aikana, vuoronumero vaihtui kerran. Siihen ei tullut numero 48 vaan 53. Systeemi oli siis aivan samanlainen kuin São Paulossa rekisteröitymistä hoidettaessa: vuoronumerot singahtelivat järjestelmässä täydellisessä epäjärjestyksessä.