perjantai 14. syyskuuta 2018

Tekstiviesti pääministeriltä

Asuinalueellamme käytetään massatekstiviestejä mm. juhlista ja erilaisista tapahtumista ilmoittamiseen. (Sen sijaan esimerkiksi ennakkoon tiedossa olevista vesikatkoista kerrotaan vain taloihin jaettavilla lappusilla!) Tekstiviestit ovat yleensä englanniksi ja tulevat joko muutamaa päivää ennen – tai kuten viimeksi – vasta iltatapahtuman alkamisen jälkeen.

Viime tiistaina tuli taas massatekstiviesti – tällä kertaa Intian pääministeriltä. Ensimmäinen tekstari oli paikallisella kielellä, jälkimmäinen englanniksi. Pääministeri markkinoi viestissään puhtauskampanjaansa. Kampanjassa siis halutaan kiinnittää huomio ympäristön puhtauteen Intiassa ja saada jokainen omalta osaltaan toimimaan sen hyväksi. Eräs keskeinen tavoite kampanjassa on vessojen rakentaminen. 

Pääministerin lanseeraama kampanja alkoi vuonna 2014. Tänä vuonna kampanjan aktiiviaika on 15.9.-2.10. Kampanjan päätöspäivä on myös Mahatma Gandhin syntymäpäivä. Pääministerin puhtauskampanja päättyy vuonna 2019, kun Mahatma Gandhin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Uutinen kampanjasta: Times of India 12.9.2018



torstai 13. syyskuuta 2018

Ovikelloon eksyneet

Ensimmäiset asuinkuukaudet talomme ovikellossa ei ollut toimintaongelmia. Yllätys olikin siis jonkinlainen, kun palattuamme Suomesta elokuussa ovikello oli mykistynyt. Pienen tutkimisen jälkeen arvelimme syyksi ovikellon sisällä olleita gekkon munia

Ovikello vaihdettiin. Uusi ovikello toimi parisen viikkoa moitteettomasti.

Viime perjantaina havaitsin, että ovikello oli taas lakannut toimimasta. Tutkimme ovikelloa uudestaan. Tällä kertaa arvelimme syyksi muurahaisia, jotka monsuunin ja poissaolomme innoittamina ovat alkaneet käyttää etuovemme edustaa polullaan. Muurahaisten erehtyminen polultaan ovikellomme soittopainikkeeseen ja siitä aiheutunut oikosulku tuntui loogisimmalta selitykseltä.

Viimeisen viikon ajan ovikello on toiminut täysin satunnaisesti.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Ylituotannosta tyhjään puutarhaan

Vielä muutama viikko sitten tuntui siltä, että puutarha tuotti liikaa satoa. Meillä oli ylituotantoa esimerkiksi okrasta ja sipulista. Monsuunikauden ja heinä-elokuun poissaolomme aikana tilanne muuttui dramaattisesti. 

Ensimmäiset kuukaudet tässä talossa asuessamme puutarhuri tuli aina aamuisin kysymään (hindiksi), mitä vihanneksia ja/tai yrttejä puutarhasta haluaisimme. Vihanneksia, yrttejä ja maustekasveja tuli päivittäin ylenpalttisesti kahden hengen taloudelle. Viimeisten viikkojen aikana tilanne on ollut täysin toisenlainen: puutarhasta on saatu kaksi kertaa papuja ja kerran taaroja. Yrteistä on jäljellä enää basilikaa. 

Juttelin asiasta myös naapurissa asuvan brittirouvan kanssa. Kun rouva oli liki epätoivoisena pyytänyt puutarhasta mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa, puutarhuri oli tuonut banaaninipun. Britillä oli se käsitys, että vuodenajan vaihtuessa vaihtuvat myös kausivihannekset. Siihen viittaisi ainakin se, että puutarhaamme on tällä viikolla istutettu uusia kasveja. Jännityksellä odotan, mitä on tulossa.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Uusia asukkaita naapurissa

Brittinaapuriemme talo on vetänyt puoleensa viime kuukausina uusia asukkaita. 

Toukokuussa pariskunta oli havainnut työhuoneessa muutaman muurahaisen. Nopeasti muurahaisten määrä alkoi kasvaa kunnes tarkempi tutkimus paljasti seinän rakenteessa muurahaisten asumuksen. Pari päivää kestäneen purkamis-, myrkytys- ja korjausoperaation jälkeen muurahaiset ovat pysyneet poissa.

Kaikki naapurustomme talot tuntuvat olevan gekkojen suosiossa. Gekot ovat yleensä melko tai erittäin pieniä, niiden läsnäolo on lähes huomaamatonta (ulosteita ja satunnaisia seinältäputoamiselta kuulostavia lätsähdyksiä lukuun ottamatta). Kun britit olivat palanneet hieman pidemmän poissaolon jälkeen kotiinsa, sinne oli muuttanut huomattavan isokokoinen gekko, jonka liikkumista asunnossa ei voinut olla huomaamatta.

Brittien uusin alivuokralainen on tähänastisista kaikista epämiellyttävin: Jossain vaiheessa meneillään olevan monsuunikauden aikana brittien puutarhaan on asettunut käärme. Olemme nähneet täällä ollessamme kolmessa eri paikassa käärmeen (ranta, koulun piha, ajotie), mutta olemme uskoneet intialaisnaapuriemme väitteitä siitä, ettei käärmeitä tule talojen pihapiiriin enää nykyisellään kuten heti alueen valmistuttua. Kuultuani naapurien käärmeestä olen alkanut käyttää puutarhassa käydessäni kunnollisia kenkiä varvassandaalien sijaan. Valitettavasti minulla ei ole täällä pitkävartisia kumisaappaita. 

tiistai 28. elokuuta 2018

Naapurien painajaisloma

Intialaisnaapuriemme mukaan monsuunikausi on meilläpäin ollut tällä kertaa tavallista helpompi. Koko Intian pahin tilanne monsuunisateiden vuoksi on ollut ja lienee edelleen Keralassa, josta myös suomalaismediassa on ollut viime viikkoina uutisia. Keralassa monsuunikausi on aiheuttanut valtavat tulvat, satoja kuolinuhreja ja satojen tuhansien ihmisten evakuoinnit. 

Viime viikon puheenaihe naapurustossamme oli brittinaapuriemme selviytyminen Keralan tulvista . Pariskunnan tarkoitus oli ollut viettää Keralassa viisipäiväinen loma ja päästä mm. seuraamaan yhtä kuuluisista venekilpailuista. Brittien päästyä paikanpäälle sää alkoi nopeasti huonontua ja esimerkiksi venekilpailu peruutettiin. Pariskuntaa ei kuitenkaan neuvottu lähtemään pois tai aikaistamaan paluulentoaan. Niinpä he jatkoivat lomaansa hieman muutetuin suunnitelmin. 

Brittien saapuessa lentokentälle lähtöaamuna he saivat kuulla, että kenttä oli muutamaa tuntia aiemmin suljettu tulvimisen takia. Pariskunnan kotimatka piteni neljällä päivällä, joihin sisältyi hyvin monia eri kulkuvälineitä, yöpymisiä hotelleissa, joissa vesi oli katkennut ja lopulta pääsy evakuointikeskukseen. 

Pariskunnan omasta mielestä ainoa selitys heidän selviytymiselleen tulvan keskeltä oli samaan evakuointiporukkaan sattumalta osunut Keralasta kotoisin ollut kanadalainen mies, joka sai omien tuttaviensa kautta mm. järjestettyä lopulta kyydin lähimmälle avoinna olleelle lentokentälle. Muistoksi hurjasta reissusta brittirouvalle tuli nuha ja aviomiehelle kipeä selkä yöpymisestä evakuointikeskuksena olleen koulun lattialla, jossa petivaatteina olivat omat vaatteet.

maanantai 27. elokuuta 2018

Sammakko suihkussa

Monsuunikausi jatkuu edelleen. Keväällä sääennuste näytti päivä toisensa jälkeen samanlaiselta: +40…+45 astetta vuorokauden ylin, +25… +30 vuorokauden alin lämpötila ja satunnaisia ukkoskuuroja. 

Monsuunikaudella sääennuste on samalla tavoin monotonista seurattavaa: päivittäin vuorokauden ylin lämpötila +30…+32, vuorokauden alin +26. Joka päivä tulee ukkoskuuroja ja/tai vesisadetta. Kosteusprosentti heiluu koko ajan lähellä sataa. Kun menee ulos ilmastoidusta kodista, silmälasit menevät huuruun saman tien ja vaatteet liimautuvat ihoon. 

Sade on hyvin harvoin tihuutusta, hanat ovat yleensä kunnolla auki. Ukkonen ei ole pienoista jyrähtelyä jossain kaukaisuudessa vaan päällekäyvää pamahtelua. Sadetta ja/tai ukkosta edeltää aina taivaan synkkeneminen ja päivän pimentyminen. 

Jo lyhytkin sade tuo mukanaan niin isot lätäköt, että autoilu maantiellä tulee nopeasti vaativaksi. Pihatiemme ja puutarhamme ovat näyttäneet runsaimpien sateiden jälkeen pieniltä tulva-alueilta, mutta hetkessä vesi imeytyy maahan.

Verkkoyhteydet, jotka ovat muutenkin toimineet melko sattumanvaraisesti, toimivat vielä entistäkin heikommin. Sade on yleisselitys sille, miksi nettiin ei pääse ja/tai tv-kanavat eivät näy.

Monsuunikaudella – näin meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin – tulevat moskiitot, muurahaiset ja kaikki muut mahdolliset ötökät laumoina taloon. On totta, että etenkin muurahaisia on nyt näkynyt paljon aiempaa enemmän. Vielä viime viikollakin meitä kehotettiin tilaamaan taloon hyönteistorjuja. Monsuunikauden alkaessa jo tutuksi tulleeseen pihamme äänimaailmaan tuli lisäys: sammakoiden kurnutus. Tänä aamuna kurnutus tuntui tulevan aiempaa lähempää. Suihkukopissamme oli sammakko.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Gekkojen merkitsemä talo

Tänään tuli seitsemän kuukautta muutostamme Intiaan. Palasimme eilen melko pitkän poissaolon jälkeen takaisin Babralaan, samalla päättyi myös kirjoitustaukoni. 

Palasimme pahoin aavistuksin: epäilimme gekkojen tai monsuunin mukanaan tuomien moskiittoparvien vallanneen talomme, riikinkukkojen nyhtäneen aivan kaiken syötäväksi kelpaavan puutarhastamme jne. Jo ulko-ovella saimme esimakua: muurahaiset olivat keksineet tehdä polkunsa ovemme ympärille ja kanssamme samalla ovenavauksella tuli asuntoon pieni gekko.

Sisäpihan puutarhamme oli poissa ollessamme villiintynyt täysin. Puutarhurilla ei ollut ollut pääsyä pihalle, sillä sinne pääsee kulkemaan vain olohuoneestamme (eläimet tulevat kylläkin pihamuurin yli). Keittiöpuutarhamme näytti sekin surulliselta, sillä ennen lähtöämme suurin osa sadosta oli kerätty, eikä uusia kasviksia oltu istutettu.

Talossa oli sisällä tietysti ummehtunut ja kuuma ilma, joka onneksi helpotti nopeasti ilmastoinnin käynnistämisen jälkeen. Pelkomme erilaisista taloa valtaamaan pyrkineistä eläimistä oli osunut oikeaan: huoneiden lattioilla oli melko paljon kuolleita hyttysiä. Pahinta oli kuitenkin se, että gekkot olivat alkaneet käyttää keittiössä työtasoja ja roska-astiamme kantta vessoinaan. Gekkojen ulosteita oli lisäksi olohuoneessa ja kylpyhuoneessa. Keittiössämme oli myös käyty jonkinlainen taistelu, sillä tiskipöydälle jäänyt tyhjä limsatölkki oli singottu keskelle keittiön lattiaa. 

Iltapäivällä havaitsin, ettei ovikellomme enää toimi. Jyri avasi ovikellon seinäänkiinnitetyn osan etsiessään selitystä mykistymiseen. Ovikellon sisällä oli gekkon munia.