Miten pysyä viileänä, osa 2

(Miten pysyä viileänä, osa 1)

Vaihe IV: Usko koetuksella

Ilmastointilaitteet eivät saapuneet viikon 11 lopulla. Ilmastointilaitteiden luvattuna asentamisajankohtana saapuivatkin huonekalut. Ilmastointilaitteet olivat kuulemma tulossa vasta seuraavana päivänä, samassa kuormassa kodinkoneiden kanssa. Näin myös tapahtui.

Ilmastointilaitteiden asennuksen luvattiin alkavan ”huomenna” ja huonekaluasennusten hoituvan ylihuomenna. Kävimme ennakkoon hyväksymässä ilmastointilaitteiden paikat. Paikkoja ei kukaan merkannut seinään millään tavalla.

Asentaja ei tullut paikalle ”huomenna” eli keskiviikkona. Meille vakuutettiin, että hän tulisi ihan varmasti ”huomenna”. Loputtomat vakuutukset toivat mieleeni erään tietyn, kuuluisan näytelmän.

V: Melkein valmista

Torstaiaamuna brittinaapurimme sai tiedon, että ilmastointiasentaja olisi tulossa kymmenen minuutin kuluttua heidän talolleen. Tieto oli muuten oikea, paitsi että asentaja tuli paikalle neljä tuntia myöhemmin ja aloitti asennustyöt meidän talostamme. Valitettavasti siihen mennessä suurin osa huonekaluistamme oli jo koottu; taloon/muuttoomme liittyviä asioita koordinoiva Jyrin työnantajan edustaja ei ollut muistanut muuttuneista aikatauluista ilmoittaa kenellekään. Ei edes meille. 

Kun saavuin taloomme, minua odotti surullinen näky: pakkauksista otetut ja valmiiksi kootut huonekalut keräsivät itseensä asennustyöstä syntyvää pölyä. Olohuoneen ilmastointilaite oli jo asennettu, makuuhuoneen osalta asennus oli käynnissä. Kun makuuhuoneen ilmastointilaite oli kiinnitetty seinään, minua pyydettiin kertomaan mielipiteeni asennuksesta. Assennus saattoi olla ok, mutta laite oli kiinnitetty väärään paikkaan. Porattiin uusi setti reikiä, irrotettiin laite seinästä ja sijoitettiin kaksi päivää aiemmin sovittuun kohtaan. Kaikki täsmälleen samat työvaiheet samassa järjestyksessä toistuivat myös vierashuoneessa ja työhuoneessa. Työhuoneen osalta virheellisen asennuksen korjaus luvattiin tehdä ”huomenna”.  Lauantai on täällä normaali työpäivä, sunnuntaikin oltiin luvattu paiskia tätä urakkaa. Se huominen, johon torstaina viitattiin, olikin kuitenkin seuraava maanantai.

***

Ilmastointilaite-projektin kuluessa olen alkanut epäillä, että asuntomme viilentäminen/lämmittäminen oli alusta asti vain sivutavoite. Projektin päätavoitteena epäilen puolestaan olleen mm. rauhoittavien ja rentouttavien hengitysharjoitusten opettamisen meille.

Miten pysyä viileänä, osa 1

Jo heti ensivierailullamme Babralassa meille kerrottiin, että tulevaan kotiimme on asennettava ilmastointilaitteet. Perusteena oli erityisesti kesän kuumuus. Asennus piti kuulemma tehdä aivan ensimmäisenä, perusteina asennustöistä syntyvä tiilimurska ja pöly. Ilmastointilaitteiden asennuksen piti tapahtua tammikuussa, niin pian kuin mahdollista.

Vaihe I: Suunnittelua

Koska ilmastointi oli eräs keskeinen tekijä taloon muuttomme osalta, annoimme heti tammikuun alussa vapaat kädet muuttoon liittyviä asioita hoitaville Jyrin työnantajan edustajille hankkia sopivat ilmastointilaitteet ja sopia  asentamisaikataulun. Kaikilla osapuolilla oli tiedossa, että asuisimme muuttoon asti Jyrin työnantajan kustantamassa tilapäismajoituksessa. Oletimme siis ymmärryksen aikataulusta – niin pian kuin mahdollista – olevan kaikilla selvillä.

Vaihe II: Hidastelua ja paikallaanpolkemista

Kuukauden vaihtuessa ja asiaa kyseltäessä alkoi kuulua puheita, joiden mukaan emme tarvitsisi sittenkään ehkä lainkaan ilmastointilaitteita. Eihän niitä kuulemma ollut kovin monella muullakaan naapurustossa. Tämän väitteen todenmukaisuuden pystyi toteamaan kävelemällä tulevasta kodistamme alueen yhteiselle parkkipaikalle. Jokaisessa talossa (pl. meidän ja tulevien brittinaapuriemme) olivat ilmastointilaitteet. Pysyimme kannassamme, että ilmastointilaitteet olisi tilattava ja asennettava. Tilaus luvattiin tehdä.

Vaikka ilmastointiasia oli kesken, muuton jouduttamiseksi taloon luvattiin tilata kodinkoneet (jääkaappi-pakastin, pyykinpesukone, astianpesukone, liesi + uuni, vedenpuhdistussysteemi jne.). Meidät myös vietiin paikalliseen huonekaluliikkeeseen valitsemaan asunnosta puuttuvia huonekaluja. Kaikki asiat näyttivät olevan vihdoin hoidossa viikon 6 loppuun mennessä.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin kävi ilmi, etteivät ilmastointilaitteiden, kodinkoneiden tai huonekalujen tilaukset olleet lähteneet eteenpäin. 

Vaihe III: Varovaista optimismia

Maaliskuun alkupuolella saimme tiedon, että ilmastointilaitteet, kodinkoneet ja huonekalut oli vihdoin tilattu. Tilauksen tekemisen jälkeen oli kuitenkin alkanut viritä epäilys siitä, että kummankin talon olohuoneeseen oli tilattu vääränlainen ilmastointilaite. Olohuoneen kokoa ei ehkä oltu huomioon tilausta tehtäessä tai huoneen koko oli tullut tilaajille jälkikäteisenä yllätyksenä. (Olen nähnyt meidän ja brittinaapuriemme olohuoneet ensimmäisen kerran viime syyskuussa. Huoneiden koko ei ole muuttunut sen jälkeen.)

Olipa kyseessä oikeat tai väärät ilmastointilaitteet, ne tulisivat viikon 11 lopulla. Asennus tapahtuisi 19.3. Huonekalut ja kodinkoneet tulisivat asennustyön jälkeen, viikolla 12. Kaikesta huolimatta tunsimme brittipariskunnan kanssa lievää optimismia: muuttomme voisi toteutua maaliskuussa! Pääsiäiseen mennessä omaan kotiin!

Optimismimme oli kuitenkin ennenaikaista.

(Miten pysyä viileänä, osa 2)

10 miestä ja trukki

Muutimme Intiaan tammikuussa ja yhä edelleen asumme tilapäismajoituksessa. Meillä on ollut jo syyskuusta alkaen tiedossa asunto, johon tulemme täällä muuttamaan. Tuleva asuntomme on ollut pitkään jo tyhjilläänkin, mutta muuttomme on siirtynyt koko ajan eteenpäin. Ensin talossa piti tehdä pientä pintaremonttia, sen jälkeen olemme odotelleet huonekaluja ja kodinkoneita.

Talo on siis ihan tyhjillään, esimerkiksi keittiöstä puuttuvat liesi, uuni ja jääkaappi-pakastin. Puhumattakaan vedenpuhdistussysteemistä. Asunnossa ei ole myöskään ilmastointia/lämmitystä. (Ensin mainittu ominaisuus alkaa olla melko tärkeä juuri nyt, kun sääennuste lupailee ensi viikolle +40 asteen lämpötilaa.)

Pari-kolme viikkoa sitten tilatut huonekalut saapuivat vihdoin tänään. Olimme käyneet huonekaluostoksilla Noida-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee noin 140 km:n päässä täältä. Samaan kuorma-autoon oli lastattu sekä meidän että naapuriimme muuttavan brittipariskunnan tilaamat huonekalut. Jyri ja minä sekä brittipariskunta yritimme tunnistaa pakettien ulkomuodon sekä tilauslistoista ottamiemme kuvien ja epäselvien pakettimerkintöjen perusteella, mitkä tavaroista kuuluivat meille ja mitkä heille.

Osa huonekaluista osoittautui melko painaviksi. Kaiken kaikkiaan huonekaluja autosta nostelemassa ja taloihin kantamassa oli enimmillään kymmenen miestä. Paikalle tuotiin jostain syystä myös trukki. Huonekalukuorman saapuminen veti paikalle lisäksi liudan naapuruston lapsia, jotka hyppivät yrittäessään kurkkia autossa olevia tavaroita ja juoksentelivat edestakaisin nähdäkseen taloihin jo kannettuja paketteja. Kauempaa katsoen olisi ollut erittäin vaikea hahmottaa, että kyse oli pelkästään muuton alkamisesta.

Kevään ropinaa ja rapinaa

Siirtyminen talvesta kevääseen on tapahtunut täällä hyvin nopeasti. Kun tammikuussa tänne tultuamme aloin tehdä päivittäisi kävelylenkkejäni, kiinnitin huomioni reitin varrella oleviin lukuisiin, kuolleilta näyttäneisiin puihin. Kontrasti niiden ja vieressä olevien isojen vehreiden lehtipuiden välillä oli suuri.

Pari-kolme viikkoa sitten tilanne alkoi kääntyä toisinpäin: isot lehtipuut alkoivat pudottaa lehtiään ja pieniin, kuolleilta vaikuttaneisiin puihin alkoi tulla silmuja. Nyt ne kuolleiksi luulemani puut ovat saaneet lehtensä ja osa jo kukkii.

Kevääseen liittyy Suomeen sijoittuvissa mielikuvissani vesipurojen solina ja puiden hento vehreys. Täällä kevääseen tuntuu kuuluvan voimakkaat värit – sekä ropina ja rapina. Lehdet eivät putoile hiljaisesti: Lehtisade ropisee maahan. Ropinan saattaa hyvin kuulla puiden kohdalla ollessaan. Rapinaa puolestaan aiheuttaa maahan pudonneiden, kuolleiden lehtien päällä kävely. Huolimatta päivittäisestä tienvierustojen ja kävelyteiden putsauksesta joka aamu on maassa taas odottamassa uusi lehtimatto. Paikka paikoin lehtiä on niin paksuna kerroksena, että olen alkanut pelätä, voiko niiden alla lymyillä esimerkiksi käärmeitä.

Kevään tulotahti lienee kiihtymässä. Tänne on luvattu lähiajoiksi muutama aste tavallista korkeampia päivälämpötiloja sekä varoitettu ukkoskuuroista.

Maahanmuuttomuodollisuuksia osa IV

Olen ehtinyt kirjoittaa maahantulomuodollisuuksiin liittyvistä koukeroista jo kolme kertaa aiemmin. Lyhyt kertaus lienee ehkä paikallaan: Saimme alun perin ohjeeksi rekisteröityä Intiassa saapumispaikkakunnan poliisiasemalla. Näin toimimme ja asian piti olla kunnossa. Melkein heti saimme kuitenkin tiedon, että rekisteröinti olisi pitänytkin hoitaa tulevan asuinpaikkakuntamme poliisiasemalla. Suomesta palattuamme kävimme purkamassa jo tekemämme rekisteröitymisen. Uusi rekisteröinti piti hoitaa 14 vrk:n kuluessa asuinpaikkakunnallamme. Viimeisenä mahdollisena päivänä eli viime maanantaina menimme rekisteröitymiskäynnille. Valitettavasti meistä riippumattomista syistä kaikkia tarvittavia dokumentteja ei oltu saatu toimitettua tänne. Odottelimme rekisteröitymisiä hoitavassa paikassa, kun paikallinen avustajamme keskusteli henkilökunnan kanssa. Lopulta lähdimme pois rekisteröitymättä. Meille kerrottiin, että rekisteröityminen voitaisiin hoitaa saman viikon perjantaina pelkkien dokumenttien avulla. Meidän ei enää tarvitsisi tulla paikalle.

Viikon puolivälissä saimme tiedon, että meidän pitäisi sittenkin henkilökohtaisesti olla mukana rekisteröitymisessä perjantaiaamuna. Jyrin ja minun lisäkseni samalla kertaa hoidettaisiin tänne muuttavan englantilaispariskunnan rekisteröityminen. 

Meillä oli mukanamme kaikki tarvittavat dokumentit, vaaditut valokuvat ja kaksi paikallista avustajaa. Perillä meidät ohjattiin odotushuoneeseen, jossa allekirjoitimme tarvittavat asiapaperit. Sen jälkeen avustajamme lähtivät hoitamaan rekisteröitymistä. Meidät kuulemma tultaisiin pyytämään tarvittaessa virkailijan luokse. Odotushuoneessa aika oli pysähtynyt: kalenteri näytti edelleen helmikuuta, seinäkello ei käynyt. Odotus tuntui melko pitkältä. 

Kun avustajat palasivat, he kertoivat, ettei meidän tarvitsisi käydä näyttäytymässä. Lisäksi he kertoivat, ettei rekisteröitymistä voitukaan hoitaa tällä käynnillä. Paikalla ei ollut ollut näistä asioista päättävää virkailijaa vaan ainoastaan joku alemman tason työntekijä. Saimme sentään mukaamme todistuksen siitä, että olimme paikanpäällä käyneet kaikkien tarvittavien dokumenttien kanssa.

Seuraavasta rekisteröitymiskäynnin ajankohdasta ei ole vielä tietoa.

Muuttokuormaa odotellessa

Ennen Intiaan tuloa asuimme toukokuun lopulta 2016 alkaen Brasiliassa. Asuntomme oli valmiiksi kalustettu, joten muuttokuormamme Suomesta oli ollut hyvin pieni.

Muuttofirma kävi pakkaamassa tavaramme Brasiliassa 26.12.2017. Itse pakkaamisoperaatio sujui sutjakkaasti. Tavaroiden pakkaamista oli edeltänyt viikkojen mittainen valmisteluvaihe, johon sisältyi mm. muuttofirman edustajan arviokäynti asunnossa ja lukuisien dokumenttien hankkiminen ja oikeaksi todistuttaminen esimerkiksi tullia varten.

Suomesta Brasiliaan lähetetyssä muuttokuormassamme oli ollut kymmeniä kirjoja, jotka olen sittemmin ehtinyt lukea. Ennen poismuuttoa Brasiliasta olin etsinyt englanninkielisille teoksille kaksi paikallista kierrätyspistettä. Kierrätys ei kuitenkaan ollut mahdollista: kaikki tavarat, jotka olivat muuttokuormassamme Brasiliaan tulleet, piti sieltä myös viedä pois. Brasiliaan jättämämme kirjat olisi tulkittu myydyiksi ja edessä olisi ollut myyntiin liittyvien verotusasioiden selvittely. Koska useampi taho (ml. muuttofirma) olivat keskenään samaa mieltä ja neuvoivat samansuuntaisesti, päädyimme lähettämään muuttokuormassa tulleet kirjat Brasiliasta Suomeen. Suomeen lähetettiin myös Jyrin golfbägi ja parvekelyhty. Tämä kuorma kulki lentorahdilla. Tavaramme tulivat Suomeen 52 vuorokautta sen jälkeen, kun muuttofirma oli ne Brasiliassa pakannut.

Viime viikkojen ja kuukausien aikana muuttofirmalta Brasiliasta on tullut väliaikatietoja Intiaan tulossa olevien tavaroiden osalta. Viime viikolla tuli vihdoin odotettu tieto: muuttokuormamme Intiaan lähti Brasiliasta perjantaina 2.3. Kyse on merirahdista, matkan oletetaan kestävän 51 vuorokautta. Sen jälkeen ovat edessä tullimuodollisuudet Intiassa. Kuulemma tullimuodollisuudet Intiassa kestänevät 4-8 viikkoa. Sen jälkeen pitää enää aikatauluttaa tavaroiden kuljetus satamasta Babralaan.

Parhaassa tapauksessa voisimme siis saada tavaramme tänne jo toukokuussa – noin viisi kuukautta sen jälkeen, kun katselimme Campinasissa muuttolaatikoiden lastaamista pakettiautoon.

Maahanmuuttomuodollisuuksia (3. kerta)

Olen kirjoittanut jo kaksi kertaa aiemminkin maahanmuuttomuodollisuuksista; tarvittavien dokumenttien haalimisesta sekä rekisteröitymisestä ja sen perumisesta. Tänään oli vuorossa rekisteröityminen lähimmässä viranomaispisteessä. Tämänpäiväisen käynnin jälkeen meillä piti siis olla hoidettuna kaikki maahanmuuttomuodollisuudet.

Saimme mukaamme paikallisen henkilön avustamaan asiamme hoitamisessa. Hänen kanssaan kävimme vielä ennen lähtöä läpi kaikki vaaditut dokumentit. Valitettavasti meiltä puuttuivat ne dokumentit, jotka oli pitänyt tähän mennessä saada asiaa hoitaneilta tahoilta. Tästä huolimatta lähdimme ajomatkalle kohti rekisteröitymispaikkaa. Avustamaan lupautunut paikallinen varoitti meitä jo lähtiessä, että tästä tulisi sittenkin vain kohteliaisuuskäynti. Joisimme ehkä teetä ja palaisimme takaisin.

Ajomatka kesti luvatun reilun puolen tunnin sijaan tunnin, sillä kolmeen kertaan liikenne oli täysin seisahduksissa. Perille päästyämme meidät ohjattiin istumaan. Meille tarjottiin pienet muovimukilliset vettä. Ennen kuin ehdimme juoda mukit tyhjiksi, ne kerättiin pois.

Apunamme ollut henkilö kävi noin vartin verran keskustelua paikallisella kielellä viranomaisen edustajan kanssa. Keskustelun aikana olemassa olevat dokumenttimme tarkistettiin ja niistä otettiin kopiot. Meille ei esitetty yhtään kysymystä. Lopulta apunamme ollut henkilö kertoi englanniksi, että voisimme lähteä. Asiat eivät kuulemma tulleet selviksi, joten uusi käynti [nyt puuttuneiden dokumenttien esittämiseksi] vaaditaan perjantaina. Meitä – Jyriä ja minua – ei kuulemma enää tarvita silloin paikanpäällä.

Ensimmäinen Holi-festivaalimme

Babralassa (kuten muuallakin Intiassa) vietettiin Holia torstai-illasta perjantaihin. Jyrin ja minun pohjatiedot Holista pohjautuivat lähinnä em. Wikipedia-artikkeliin ja Delhin kauneimmat kädet tv-sarjaan. Olimme kiinnostuneita näkemään, millaista juhlinta tulisi täällä olemaan, eikä meillä myöskään ollut suorastaan mahdollisuutta pysytellä juhlinnan ulkopuolella: perjantaiaamuksi meidät oltiin kutsuttiin tulevien naapuriemme Holi-juhlintaan. Juhlat organisoinut naapurimme oli etukäteen opastanut, että juhlintaan pitäisi valita vaatteet, joita ei aikonut enää käyttää.

Holi-aatto 

Torstai-iltana noin kahdeksan aikoihin asuinalueemme keskusaukiolla sytytettiin iso kokko. Osallistujilla oli tukevaan puukeppiin sidottu vehnää. Vehnäntähkiä käytettiin ensin kokon tulessa, sen jälkeen tulta kierrettiin seitsemän kertaa ja kärvähtäneitä tähkiä heiteltiin samalla tuleen. Meille oltiin kerrottu, että värijauheiden käyttö rajoittuisi vain perjantaille, mutta kokko-seremonian jälkeen osa porukasta otti jo ennakkoa perjantain Holi-juhlintaan. Jyrikin sai osansa tästä.

Holi-juhla

Perjantaiaamuna naapurustomme Holi-juhlinta alkoi puoli kymmeneltä. Tarjolla oli juotavaa ja pientä syötävää. Musiikki soi ja tunnelma oli nopeasti riehakas. Iästä riippumatta kaikki värjäsivät toisiaan. Suurin osa käytti jauheita, mutta lapsilla oli vesipyssyjä tms. täytettynä joko vedellä tai värillä. Jyri ja minä emme olleet lasten vesipyssyjen vaan aikuisten ja teinien värijauhepussien kohteina. Me emme olleet valmistautuneet juhlintaan kuin korkeintaan vaatevalinnalla, niinpä juhlat järjestänyt naapuri antoi meille värijauhepussin käytettäväksi.

Näkökulmasta riippuen naapurustossa olivat etkot tai juhlat: Jos alueen keskusaukion Holi-juhlintaa pitää tärkeimpänä, kyse oli etkoista. Jos taas oma naapurusto on tärkein, kyse oli Holi-juhlasta. Niin tai näin, omalta kannaltani haastavinta oli joutua vedetyksi mukaan tanssiin, jonka musiikkia tai koreografiaa en tuntenut. Jyri sen sijaan piti tanssimista intialaisen musiikin tahdissa helppona.

Naapuriemme juhlinta oli ollut riehakasta ja näyttänyt aidon riemukkaalta. Keskusaukiolla meininki oli villiä ja näytti holtittomalta. Musiikki kuului jo kauas. Aukiolla ei kuitenkaan tanssittu koreografioiden mukaan vaan lähinnä kyse oli hyppimisestä. Aukiolle tullessamme eräs lapsista antoi Jyrille mahdollisuuden kokeilla vesipyssyään, mutta meistä itsestämme tuli lähes samassa hetkessä satojen juhlijoiden maalitaulu. Meidät ympäröi aina uusi porukka värijauheidensa kanssa. Jauheita hierottiin kasvoihin ja käsivarsiin sekä heiteltiin hiuksiin. Aukiolla meidät myös värjättiin veteen sekoitetulla värijauheella. Saimme onneksi vaihdettua kohteiksi kasvojemme ja hiuksiemme sijaan housumme ja kenkämme.

Naapurien juhlat järjestänyt Jyrin työkaveri pelasti meidät aukiolta ja hankki meille myös kyydin. Aamupäivän juhlinta vaihtui iltapäivällä rauhalliseen yhteislounaaseen tulevalla asuinalueellamme. Välissä oli aikaa pari tuntia käydä suihkussa kerran – tai kuten Jyri kaksi kertaa – vaihtaa puhtaat vaatteet ja muutenkin rauhoittua.

Holi-juhlan jälkeen

Värijauhe lähti ihostani ja hiuksistani lopulta suhteellisen helposti. Paikallisen sanomalehden ennakko-ohjeissa oltiin kehotettu laittamaan auringonsuojavoiteen alle ihoöljyä; sellaisen puuttuessa käytimme perusvoidetta. Samainen perusvoide osoitti tehonsa myös ensimmäisellä puhdistuskierroksella. Seuraavalla kierroksella olivat vuorossa normaalisti käyttämäni saippua ja vesi. Ihon lisäksi myös hiukset pesin kahteen kertaan. 

Ainoat Holista kertovat väriläiskät ihollani olivat peseytymisen jälkeen oikeassa jalassa. Päälleni ruiskittu veteen liotettu värijauhe oli imeytynyt tehokkaasti paitsi pitkiin housuihini ja valkoisiin tennareihini, myös niiden läpi reiteeni ja varpaisiini. Väriä pintaansa saaneet tennarini ovat siis jo nyt varma kenkävalinta ensi vuoden Holiin.

Jostain syystä Jyri ei saanut väriä irtoamaan itsestään yhtä helposti kuin minä. Yhteislounaalla herättivätkin muissa osallistujissa jonkin verran hilpeyttä Jyrin värikkäät poskien alaosat, korvat, niska ja kaula. Olisin voinut kertoa, että myös Jyrin selässä oli edelleen runsaasti pinkkiä väriä. Toivottavasti Jyrin kasvoissa olevat väriläikät ovat poissa maanantaina, jolloin meidän pitäisi mennä paikalliselle poliisiasemalle hoitamaan maahantulorekisteröinti kuntoon.