Kevään ropinaa ja rapinaa

Siirtyminen talvesta kevääseen on tapahtunut täällä hyvin nopeasti. Kun tammikuussa tänne tultuamme aloin tehdä päivittäisi kävelylenkkejäni, kiinnitin huomioni reitin varrella oleviin lukuisiin, kuolleilta näyttäneisiin puihin. Kontrasti niiden ja vieressä olevien isojen vehreiden lehtipuiden välillä oli suuri.

Pari-kolme viikkoa sitten tilanne alkoi kääntyä toisinpäin: isot lehtipuut alkoivat pudottaa lehtiään ja pieniin, kuolleilta vaikuttaneisiin puihin alkoi tulla silmuja. Nyt ne kuolleiksi luulemani puut ovat saaneet lehtensä ja osa jo kukkii.

Kevääseen liittyy Suomeen sijoittuvissa mielikuvissani vesipurojen solina ja puiden hento vehreys. Täällä kevääseen tuntuu kuuluvan voimakkaat värit – sekä ropina ja rapina. Lehdet eivät putoile hiljaisesti: Lehtisade ropisee maahan. Ropinan saattaa hyvin kuulla puiden kohdalla ollessaan. Rapinaa puolestaan aiheuttaa maahan pudonneiden, kuolleiden lehtien päällä kävely. Huolimatta päivittäisestä tienvierustojen ja kävelyteiden putsauksesta joka aamu on maassa taas odottamassa uusi lehtimatto. Paikka paikoin lehtiä on niin paksuna kerroksena, että olen alkanut pelätä, voiko niiden alla lymyillä esimerkiksi käärmeitä.

Kevään tulotahti lienee kiihtymässä. Tänne on luvattu lähiajoiksi muutama aste tavallista korkeampia päivälämpötiloja sekä varoitettu ukkoskuuroista.