Naapurien painajaisloma

Intialaisnaapuriemme mukaan monsuunikausi on meilläpäin ollut tällä kertaa tavallista helpompi. Koko Intian pahin tilanne monsuunisateiden vuoksi on ollut ja lienee edelleen Keralassa, josta myös suomalaismediassa on ollut viime viikkoina uutisia. Keralassa monsuunikausi on aiheuttanut valtavat tulvat, satoja kuolinuhreja ja satojen tuhansien ihmisten evakuoinnit. 

Viime viikon puheenaihe naapurustossamme oli brittinaapuriemme selviytyminen Keralan tulvista . Pariskunnan tarkoitus oli ollut viettää Keralassa viisipäiväinen loma ja päästä mm. seuraamaan yhtä kuuluisista venekilpailuista. Brittien päästyä paikanpäälle sää alkoi nopeasti huonontua ja esimerkiksi venekilpailu peruutettiin. Pariskuntaa ei kuitenkaan neuvottu lähtemään pois tai aikaistamaan paluulentoaan. Niinpä he jatkoivat lomaansa hieman muutetuin suunnitelmin. 

Brittien saapuessa lentokentälle lähtöaamuna he saivat kuulla, että kenttä oli muutamaa tuntia aiemmin suljettu tulvimisen takia. Pariskunnan kotimatka piteni neljällä päivällä, joihin sisältyi hyvin monia eri kulkuvälineitä, yöpymisiä hotelleissa, joissa vesi oli katkennut ja lopulta pääsy evakuointikeskukseen. 

Pariskunnan omasta mielestä ainoa selitys heidän selviytymiselleen tulvan keskeltä oli samaan evakuointiporukkaan sattumalta osunut Keralasta kotoisin ollut kanadalainen mies, joka sai omien tuttaviensa kautta mm. järjestettyä lopulta kyydin lähimmälle avoinna olleelle lentokentälle. Muistoksi hurjasta reissusta brittirouvalle tuli nuha ja aviomiehelle kipeä selkä yöpymisestä evakuointikeskuksena olleen koulun lattialla, jossa petivaatteina olivat omat vaatteet.

Sammakko suihkussa

Monsuunikausi jatkuu edelleen. Keväällä sääennuste näytti päivä toisensa jälkeen samanlaiselta: +40…+45 astetta vuorokauden ylin, +25… +30 vuorokauden alin lämpötila ja satunnaisia ukkoskuuroja. 

Monsuunikaudella sääennuste on samalla tavoin monotonista seurattavaa: päivittäin vuorokauden ylin lämpötila +30…+32, vuorokauden alin +26. Joka päivä tulee ukkoskuuroja ja/tai vesisadetta. Kosteusprosentti heiluu koko ajan lähellä sataa. Kun menee ulos ilmastoidusta kodista, silmälasit menevät huuruun saman tien ja vaatteet liimautuvat ihoon. 

Sade on hyvin harvoin tihuutusta, hanat ovat yleensä kunnolla auki. Ukkonen ei ole pienoista jyrähtelyä jossain kaukaisuudessa vaan päällekäyvää pamahtelua. Sadetta ja/tai ukkosta edeltää aina taivaan synkkeneminen ja päivän pimentyminen. 

Jo lyhytkin sade tuo mukanaan niin isot lätäköt, että autoilu maantiellä tulee nopeasti vaativaksi. Pihatiemme ja puutarhamme ovat näyttäneet runsaimpien sateiden jälkeen pieniltä tulva-alueilta, mutta hetkessä vesi imeytyy maahan.

Verkkoyhteydet, jotka ovat muutenkin toimineet melko sattumanvaraisesti, toimivat vielä entistäkin heikommin. Sade on yleisselitys sille, miksi nettiin ei pääse ja/tai tv-kanavat eivät näy.

Monsuunikaudella – näin meitä varoitettiin jo hyvissä ajoin – tulevat moskiitot, muurahaiset ja kaikki muut mahdolliset ötökät laumoina taloon. On totta, että etenkin muurahaisia on nyt näkynyt paljon aiempaa enemmän. Vielä viime viikollakin meitä kehotettiin tilaamaan taloon hyönteistorjuja. Monsuunikauden alkaessa jo tutuksi tulleeseen pihamme äänimaailmaan tuli lisäys: sammakoiden kurnutus. Tänä aamuna kurnutus tuntui tulevan aiempaa lähempää. Suihkukopissamme oli sammakko.

Gekkojen merkitsemä talo

Tänään tuli seitsemän kuukautta muutostamme Intiaan. Palasimme eilen melko pitkän poissaolon jälkeen takaisin Babralaan, samalla päättyi myös kirjoitustaukoni. 

Palasimme pahoin aavistuksin: epäilimme gekkojen tai monsuunin mukanaan tuomien moskiittoparvien vallanneen talomme, riikinkukkojen nyhtäneen aivan kaiken syötäväksi kelpaavan puutarhastamme jne. Jo ulko-ovella saimme esimakua: muurahaiset olivat keksineet tehdä polkunsa ovemme ympärille ja kanssamme samalla ovenavauksella tuli asuntoon pieni gekko.

Sisäpihan puutarhamme oli poissa ollessamme villiintynyt täysin. Puutarhurilla ei ollut ollut pääsyä pihalle, sillä sinne pääsee kulkemaan vain olohuoneestamme (eläimet tulevat kylläkin pihamuurin yli). Keittiöpuutarhamme näytti sekin surulliselta, sillä ennen lähtöämme suurin osa sadosta oli kerätty, eikä uusia kasviksia oltu istutettu.

Talossa oli sisällä tietysti ummehtunut ja kuuma ilma, joka onneksi helpotti nopeasti ilmastoinnin käynnistämisen jälkeen. Pelkomme erilaisista taloa valtaamaan pyrkineistä eläimistä oli osunut oikeaan: huoneiden lattioilla oli melko paljon kuolleita hyttysiä. Pahinta oli kuitenkin se, että gekkot olivat alkaneet käyttää keittiössä työtasoja ja roska-astiamme kantta vessoinaan. Gekkojen ulosteita oli lisäksi olohuoneessa ja kylpyhuoneessa. Keittiössämme oli myös käyty jonkinlainen taistelu, sillä tiskipöydälle jäänyt tyhjä limsatölkki oli singottu keskelle keittiön lattiaa. 

Iltapäivällä havaitsin, ettei ovikellomme enää toimi. Jyri avasi ovikellon seinäänkiinnitetyn osan etsiessään selitystä mykistymiseen. Ovikellon sisällä oli gekkon munia.