Mattokauppiasta odotellessa

Kun viime vuoden helmikuussa asuimme vielä tilapäismajoituksessa ja hankimme kaikkea taloomme tarvittavaa, eräs paikanpäällä asioita hoitanut mies vinkkasi lähistön mattokauppiaasta. Meitä suositettiin hankkimaan matot tältä kauppiaalta, tulisimme tukeneeksi paikallista yrittäjää ja paikallisia matontekijöitä. Kauppias luvattiin pyytää esittelemään mattoja mahdollisimman pian.

Kun olimme helmikuussa käymässä Suomessa (ja brittinaapurimme kotimaassaan), kauppias oli käynyt myyntireissulla alueellamme. Seuraavasta reissusta ei ollut varmuutta, mutta muuttoomme oli siinä vaiheessa vielä parisen kuukautta aikaa. Ei siis ollut kiirettä.

Muuttoomme mennessä innostuneet puheet mattokauppiaasta ja hänen valikoimastaan olivat hiipuneet, eikä kauppiaan aikatauluistakaan tai hänen paikanpäälle kutsumisestaan kuulunut mitään enempää. Hankimme verkkokaupoista ja huonekaluliikkeestä taloomme (yhtä lukuun ottamatta) intialaiset matot.

Noin tunti sitten ulkoa alkoi kuulua miehen huutelua. Oletimme huutelun liittyvän tänä viikonloppuna alueella meneillään olevaan uskonnolliseen juhlaan. Kurkistus ikkunasta kertoi muuta: talojen välisellä tiellä käveli huuteleva mies, hänen takanaan polki pyöräkärryä toinen mies. Kärryyn oli kasattu useita mattorullia.

Näimme vihdoin, ensimmäistä kertaa mattokauppiaan myyntireissulla.