Jo tuttuun tapaan olimme brittien kanssa paikalla ensimmäisinä, tosin intialaisetkin tulivat melko pian aloitusajankohdan (klo 20.00) jälkeen. Edelleen samaan tuttuun tapaan sali jakautui naisten ja miesten puoleen. Tuttua oli sekin, että yli tunnin ajan tarjolla oli monenlaisia alkuruokia ja varsinainen ruokailu tapahtui nopeasti, erillisenä naisille ja miehille, aivan tilaisuuden lopussa.
Useiden alkuruokien (mm. pähkinöitä, pasteijoita, paistettua juustoa, keittoa) ja varsinaisen illallisen välissä kuultiin kaksi puhetta (puhujina Jyrin paikallinen esimies ja Jyri). Minut pyydettiin Jyrin viereen vastaanottamaan läksiäislahjamme: alueemme Babbars-hahmon pienoispatsas. Lahja oli varsin hauska ja tulee muistuttamaan ajastamme täällä (kunhan saapuu muuttokuormassa – muuttomiesten arvion mukaan kuormamme on perillä Suomessa 4-6 kuukauden kuluttua!).
Läksiäisten aikana intialaisnaapurimme kertoi minulle yllätystiedon: minun läksiäiseni tulisivat olemaan pari päivää myöhemmin eli tiistaina (jos päivä sopisi minulle). Alueemme naiset siis järjestivät minulle erillisen lähtöjuhlan. Sateisena ja viileänä tiistai-iltapäivänä kokoonnuimme klo 16.00 samaiseen juhlatilaan kuin sunnuntai-iltana. Minä ja brittirouva olimme paikalla ensimmäisinä, muutamaa minuuttia vaille neljä. Juhlien järjestelyvastuussa olleet intialaisrouvat olivat ajoittaneet tulonsa minuutilleen kello neljäksi. He olivat aidosti pahoillaan, etteivät olleetkaan ensimmäisiä.
Minun läksiäisteni ohjelmassa oli yleistä jutustelua, musiikin kuuntelua, tanssia ja ruokailu. Minulle pidettiin puhe ja paikallaolijat saivat kertoa vuorollaan yhteisestä ajastamme täällä. Minä puolestani pidin erittäin vapaamuotoisen kiitospuheen, jossa kertasin humoristiseen sävyyn kokemuksiani/kokemuksiamme lähinnä tässä yhteisössä.
Kuten sunnuntainkin juhlissa, ruokailu oli lopuksi ja tapahtui nopeasti. Valitettavasti pystyin syömään vain erittäin vähän – tuntia myöhemmin olin menossa brittinaapuriemme tarjoamille illallisille, joihin oli kutsuttu täällä työreissulla olevia muiden yksikköjen työntekijöitä. Eräs kutsutuista oli Jyrin ja minun tuttu jo Norjan-vuosiltamme.
Keskiviikkona muuttofirma tuli pakkaamaan tavaramme. Intialaisnaapurimme valmisti lounaan (Chicken Briyani) ja toi meille lounaan – hän halusi, ettemme joutuisi pakkaamisen ollessa käynnissä uurastamaan vielä ruuanvalmistuksessakin! Keskiviikkoiltapäivänä ja vielä torstaiaamunakin juuri ennen poislähtöä hyvästelimme lähinaapureita. Lukuisia selfieitä eri kokoonpanoissa, loputtomalta tuntuvia kiittelyjä ja hyvästelyjä.
Jäähyväiset olivat pitkät, ne tekivät lähdöstämme todellisen hyvissä ajoin ennen lentomatkaa. Ja lentomatka: Intian ja Pakistanin konfliktista johtuen lento Helsinkiin kesti yli kaksi tuntia normaalia pidempään, mutta Suomeen päästiin.
Tähän päättyy tämän blogin päivitys.
